JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180331065800

Olen­ko jou­lu- vai pää­si­äi­sih­mi­nen? Tätä pun­ta­roim­me jos­kus ys­tä­vä­ni kans­sa.

Jou­lu on ilon juh­la, las­ten juh­la, per­he­juh­la. Sik­si jou­lu saat­taa ai­heut­taa per­heet­tö­mäl­le ja yk­si­näi­sel­le vie­rau­den tun­net­ta. Voi tun­tua, et­tä juh­la ei ole tar­koi­tet­tu mi­nul­le. Tai ai­na­kin oman juh­lan puit­teet ovat eri­lai­set kuin pe­rin­tei­ses­ti jou­lul­la aja­tel­laan ole­van.

Per­hee­tön­tä voi ah­dis­taa aja­tus, et­tä mis­sä viet­tää jou­lun­py­hät. Kau­pun­git hil­je­ne­vät, ih­mi­set ve­täy­ty­vät ko­tei­hin­sa, lä­heis­ten­sä pa­riin. Ul­ko­na saat­taa ol­la ko­va­kin pak­ka­nen ja ai­na­kin on pi­me­ää. Kaik­ki vai­ke­nee, tun­tuu, et­tä elä­mä­kin. Yk­si­näi­syyt­tä voi ol­la vai­kea kes­tää. On toki tar­jol­la yk­si­näis­ten jou­lu­a­te­ri­oi­ta ja lei­ri­kes­kuk­sis­sa on jou­lu­lei­re­jä. Mut­ta kaik­ki ei­vät ha­lua osal­lis­tua oh­jel­moi­tuun jou­luun.

Pää­si­äi­nen so­pii pa­rem­min yk­si­näi­sen juh­lak­si. Sen viet­toon ja sii­hen val­mis­tau­tu­mi­seen ei lii­ty pai­nei­ta ei­kä odo­tuk­sia. Sitä voi viet­tää ul­ko­na, luon­nos­sa, liik­ku­en. Ke­vään valo on ke­ve­ää, au­rin­gon voi­ma vah­va. En koe pää­si­äis­tä ah­dis­ta­vak­si, vaik­ka sen juh­lan sa­no­mas­sa on myös su­rua ja tus­kaa.

Ko­ti­maa-leh­des­sä oli vuo­si sit­ten jut­tu, jos­sa ky­syt­tiin, kum­pi on tär­ke­äm­pi juh­la, jou­lu vai pää­si­äi­nen. Ti­las­to­jen mu­kaan jou­lu on joh­dos­sa esi­mer­kik­si kir­kos­sa­käyn­ti­lu­vuis­sa. Jou­lua pi­de­tään iloi­se­na ja elä­män­myön­tei­se­nä juh­la­na, pää­si­äis­tä ras­kaa­na, kuo­le­man sä­vyt­tä­mä­nä. Mik­si pu­hu­taan jou­lust­res­sis­tä, mut­ta ku­kaan ei tun­ne pää­si­äis­st­res­siä?

Olen haa­veil­lut, et­tä voi­sin viet­tää jos­kus pää­si­äis­tä py­säh­ty­en. Kä­vi­sin kir­kos­sa kuun­te­le­mas­sa ah­ti­saar­nat, pol­vis­tui­sin eh­tool­li­sel­le Jee­suk­sen vii­mei­sen ate­ri­an muis­tok­si. Kii­ras­tors­tai­na kuun­te­li­sin Mat­teus­pas­si­o­ta. Py­hi­nä kä­vi­sin seu­rois­sa. Tois­tai­sek­si suun­ni­tel­ma­ni ei ole täy­del­li­ses­ti to­teu­tu­nut. Jos­kus olen en­nät­tä­nyt kii­ras­tors­tai-il­lan vai­kut­ta­vaan eh­tool­lis­kirk­koon, jol­loin alt­ta­ri pu­e­taan mus­taan. Mat­teus­pas­si­o­ta­kin olen kuun­nel­lut puo­lel­la kor­val­la teh­des­sä­ni ar­ki­hom­mia en­nen pit­kä­per­jan­tai­ta. Seu­rois­sa py­säh­ty­mi­nen­kin on niin ja näin, kun halu on myös käy­dä mö­kil­lä ja hiih­tää kirk­kail­la han­gil­la. Eh­kä haa­vee­ni to­teu­tuu, kun jään eläk­keel­le.

Kun olin nuo­ri, oli­vat Ro­va­nie­men hil­jai­sen vii­kon seu­rat alus­tuk­si­neen suu­ri ta­pah­tu­ma. Sin­ne saa­pui nuo­ria ym­pä­ri Poh­jois-Suo­men. Sin­ne piti pääs­tä! Niis­sä seu­rois­sa koin elä­vä­ni pää­si­äis­tä sen sa­no­man ää­res­sä. Jos­kus jat­koim­me siel­tä Lap­piin hiih­tä­mään.

Jos­kus lei­kit­te­len aja­tuk­sel­la, et­tä en­tä jos jou­lu oli­si­kin ke­vääl­lä ja pää­si­äi­nen pi­meim­pään vuo­de­nai­kaan. Mi­ten juh­lan ko­ki­sin? Mut­ta ei, näin on hyvä. Ylös­nou­se­mus on va­loa, ylös­nou­se­mus on uu­den al­ku, se kuu­luu ke­vää­seen. Syn­ty­mä on ilo, se so­pii va­lai­se­maan pi­me­ää vuo­de­nai­kaa. Toi­si­naan mie­tin sitä, et­tä jos jou­lu oli­si juu­ri nyt, pys­tyi­sin­kö ta­voit­ta­maan sen tun­nel­man. En pys­tyi­si. Jou­luun kuu­lu­vat omat puit­teen­sa, lumi, pi­meys, ad­vent­ti, jot­ka täy­tyy elää, jot­ta jou­lu voi saa­pua.

Ar­vaat, et­tä vas­taus ky­sy­myk­see­ni on pää­si­äi­nen. Pää­si­äi­sen raa­ma­tul­li­set ta­pah­tu­mat, vir­ret ja lau­lut pu­hut­te­le­vat sy­väs­ti. Ne ku­vaa­vat juu­ri sitä, mitä kris­tit­ty­nä koen. Ope­tus­las­ten epäi­lyk­set, epä­tie­toi­suus on tut­tua. Jee­suk­sen kär­si­mys­tien ta­pah­tu­miin on hel­pom­pi sa­mais­tua kuin lap­sen syn­nyt­tä­mi­sen iloon, jota en it­se ole saa­nut ko­kea. Kär­si­myk­ses­tä huo­li­mat­ta valo on pää­si­äi­se­nä kirk­kaim­mil­laan. Ylös­nou­se­muk­sen valo.

Pää­si­äis­tä ei ole il­man jou­lua ei­kä jou­lua il­man pää­si­äis­tä. Eh­kä nii­tä ei tar­vit­se­kaan ver­ra­ta. Kuo­le­maa ei ole il­man syn­ty­mää. Elä­mä päät­tyy kuo­le­maan, se on uu­den ajan al­ku, syn­ty­mä.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
19.5.2022

Jeesus sanoo: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Joh. 13:34

Viikon kysymys