JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180610063000

On al­ku­ke­sän il­ta mö­kil­lä. Olen aset­tu­nut vuo­tee­seen ja otan kä­sii­ni kir­jan, jota ai­on lu­kea. Puit­teet ovat hie­not: on hil­jais­ta, va­loi­saa, kesä on kä­sil­lä, luon­to odot­taa puh­ke­a­mis­ta ke­sään. Olo on kui­ten­kin jäyk­kä ja va­ruil­laan ole­va. En pys­ty ren­tou­tu­maan.

Aja­tuk­se­ni häi­ly­vät kah­den vaih­to­eh­don vä­lil­lä: Läh­den­kö ko­tiin, jään­kö. Läh­den­kö, jään­kö? En ky­ke­ne kes­kit­ty­mään kir­jan lu­ke­mi­seen, en ym­mär­rä sa­no­ja, joi­ta luen. Pak­kaan­ko ta­va­rat? Yri­tän aja­tel­la naa­pu­ris­sa asu­vaa Sei­jaa. Hän asuu yk­sin, läpi vuo­den, pi­me­äs­sä­kin. Läh­den­kö, jään­kö? Vii­mein pää­tän, minä jään! Vä­hi­tel­len ren­tou­dun, ja lu­ke­ma­ni sa­nat saa­vat si­säl­töä. Nau­tin tuos­ta het­kes­tä.

Pel­ko on tut­tu tun­ne mi­nul­le. Var­sin­kin yk­sin ol­les­sa­ni se pii­rit­tää jos­kus mie­len, sal­paa ilon, jäy­kis­tää ke­hon. Se es­tää mi­nua te­ke­mäs­tä sitä, mitä ha­lu­an.

Pel­kään sai­ras­tu­mis­ta, lä­heis­te­ni kuo­le­maa. Kuin­ka kes­tän me­net­tä­mi­sen? Yk­sin­jää­mi­sen? Mi­ten sel­vi­än, jos mi­nul­ta me­nee kyky näh­dä? Lu­ke­mi­nen on tär­kein har­ras­tuk­se­ni. Mi­ten ku­lu­tan ai­kaa­ni, jos en voi sitä täyt­tää lu­ke­mal­la, opis­ke­le­mal­la? En­tä jos en voi näh­dä ke­väis­tä luon­toa, kun hen­not leh­det puh­ke­a­vat pui­hin. Tai val­koi­sia han­kia ke­vä­tau­rin­gos­sa. Ran­ta-al­pia, kel­ta­kur­jen­miek­kaa, he­le­än pu­nais­ta ran­ta­kuk­kaa Sai­maan ran­nal­la. Syk­syn pu­na­kel­tais­ta heh­kua met­säs­sä.

Ke­vät­tal­vel­la olin läh­dös­sä len­to­ko­neel­la työ­mat­kal­le Hel­sin­kiin. Len­tä­mi­nen jän­nit­tää hiu­kan, ei eh­kä pe­lo­ta. Pel­ko on­kin jär­je­tön, kos­ka erään tie­don mu­kaan len­to-on­net­to­muu­des­sa kuo­le­mi­sen to­den­nä­köi­syys on yk­si 11 mil­joo­nas­ta. On 1 500 ker­taa to­den­nä­köi­sem­pää kuol­la au­to-on­net­to­muu­des­sa kuin len­to-on­net­to­muu­des­sa. Au­toi­len sen­tään lä­hes joka päi­vä, en­kä sitä eri­tyi­sem­min pel­kää, muu­ten kuin huo­nol­la ajo­ke­lil­lä.

Len­to­jän­ni­tys­tä­ni poh­ties­sa­ni yh­täk­kiä mie­lee­ni pul­pah­ti aja­tus: kaik­ki on näh­ty edel­tä kä­sin! Psal­mis­sa 139 Daa­vid ru­noi­lee: Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin elin päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut. Mi­nun ei tar­vit­se täl­lai­sen lu­pauk­sen ää­rel­lä pe­lä­tä, kos­ka Ju­ma­la tie­tää mi­nun elä­mä­ni vai­heet ja on lu­van­nut pi­tää mi­nus­ta huo­len. Tuli le­vol­li­nen olo.

Tuon mök­ki-il­lan tun­nel­man lau­kai­si se, kun muis­tin: Ju­ma­la nä­kee kai­ken. Hän sal­lii mi­nul­le myös ko­et­te­le­muk­sen. Voin löy­tää it­ses­tä­ni uu­sia puo­lia jou­tu­es­sa­ni pe­lot­ta­vaan ti­lan­tee­seen. Sa­man le­vol­li­sen tun­teen koin vuo­si­kym­me­niä sit­ten, kun mum­mo­ni sai­rau­des­sa ta­pah­tui kään­ne huo­nom­paan. Mum­mon ys­tä­vä to­te­si rau­hal­li­ses­ti, et­tä jo­ko­han mum­mo­ni päi­vät tu­li­vat pää­tök­seen. Daa­vi­din psal­mi opet­taa mi­nua sii­hen­kin, et­tä me­net­tä­es­sä­ni jo­ta­kin tär­ke­ää, Ju­ma­la voi an­taa ti­lal­le jo­ta­kin uut­ta.

Elä­män­ko­et­te­le­muk­set voi­vat kään­tyä voi­ma­va­roik­si. Tur­haan nii­tä etu­kä­teen pel­kään. Psal­mis­sa 139 ovat myös tur­val­li­set sa­nat: Sinä suo­jaat mi­nua edes­tä ja ta­kaa, sinä las­ket kä­te­si mi­nun pääl­le­ni. Sinä tie­dät kai­ken. Se on ih­meel­lis­tä, sii­hen ei ym­mär­ryk­se­ni yl­lä.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Lem­pei­tä jää­hy­väi­siä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

En­si­hoi­toa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syk­sy­kö on, vai ke­vät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seu­ra­pen­kis­sä jäl­leen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
30.11.2020

Her­ra, osoi­ta mi­nul­le tie­si, ope­ta mi­nua kul­ke­maan pol­ku­ja­si. Oh­jaa mi­nut to­tuu­tee­si ja ope­ta mi­nua, sinä Ju­ma­la­ni, aut­ta­ja­ni! Si­nuun minä luo­tan ai­na. Ps. 25:4–5

Viikon kysymys