JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pelkoja

10.6.2018 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180610063000

On al­ku­ke­sän il­ta mö­kil­lä. Olen aset­tu­nut vuo­tee­seen ja otan kä­sii­ni kir­jan, jota ai­on lu­kea. Puit­teet ovat hie­not: on hil­jais­ta, va­loi­saa, kesä on kä­sil­lä, luon­to odot­taa puh­ke­a­mis­ta ke­sään. Olo on kui­ten­kin jäyk­kä ja va­ruil­laan ole­va. En pys­ty ren­tou­tu­maan.

Aja­tuk­se­ni häi­ly­vät kah­den vaih­to­eh­don vä­lil­lä: Läh­den­kö ko­tiin, jään­kö. Läh­den­kö, jään­kö? En ky­ke­ne kes­kit­ty­mään kir­jan lu­ke­mi­seen, en ym­mär­rä sa­no­ja, joi­ta luen. Pak­kaan­ko ta­va­rat? Yri­tän aja­tel­la naa­pu­ris­sa asu­vaa Sei­jaa. Hän asuu yk­sin, läpi vuo­den, pi­me­äs­sä­kin. Läh­den­kö, jään­kö? Vii­mein pää­tän, minä jään! Vä­hi­tel­len ren­tou­dun, ja lu­ke­ma­ni sa­nat saa­vat si­säl­töä. Nau­tin tuos­ta het­kes­tä.

Pel­ko on tut­tu tun­ne mi­nul­le. Var­sin­kin yk­sin ol­les­sa­ni se pii­rit­tää jos­kus mie­len, sal­paa ilon, jäy­kis­tää ke­hon. Se es­tää mi­nua te­ke­mäs­tä sitä, mitä ha­lu­an.

Pel­kään sai­ras­tu­mis­ta, lä­heis­te­ni kuo­le­maa. Kuin­ka kes­tän me­net­tä­mi­sen? Yk­sin­jää­mi­sen? Mi­ten sel­vi­än, jos mi­nul­ta me­nee kyky näh­dä? Lu­ke­mi­nen on tär­kein har­ras­tuk­se­ni. Mi­ten ku­lu­tan ai­kaa­ni, jos en voi sitä täyt­tää lu­ke­mal­la, opis­ke­le­mal­la? En­tä jos en voi näh­dä ke­väis­tä luon­toa, kun hen­not leh­det puh­ke­a­vat pui­hin. Tai val­koi­sia han­kia ke­vä­tau­rin­gos­sa. Ran­ta-al­pia, kel­ta­kur­jen­miek­kaa, he­le­än pu­nais­ta ran­ta­kuk­kaa Sai­maan ran­nal­la. Syk­syn pu­na­kel­tais­ta heh­kua met­säs­sä.

Ke­vät­tal­vel­la olin läh­dös­sä len­to­ko­neel­la työ­mat­kal­le Hel­sin­kiin. Len­tä­mi­nen jän­nit­tää hiu­kan, ei eh­kä pe­lo­ta. Pel­ko on­kin jär­je­tön, kos­ka erään tie­don mu­kaan len­to-on­net­to­muu­des­sa kuo­le­mi­sen to­den­nä­köi­syys on yk­si 11 mil­joo­nas­ta. On 1 500 ker­taa to­den­nä­köi­sem­pää kuol­la au­to-on­net­to­muu­des­sa kuin len­to-on­net­to­muu­des­sa. Au­toi­len sen­tään lä­hes joka päi­vä, en­kä sitä eri­tyi­sem­min pel­kää, muu­ten kuin huo­nol­la ajo­ke­lil­lä.

Len­to­jän­ni­tys­tä­ni poh­ties­sa­ni yh­täk­kiä mie­lee­ni pul­pah­ti aja­tus: kaik­ki on näh­ty edel­tä kä­sin! Psal­mis­sa 139 Daa­vid ru­noi­lee: Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin elin päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut. Mi­nun ei tar­vit­se täl­lai­sen lu­pauk­sen ää­rel­lä pe­lä­tä, kos­ka Ju­ma­la tie­tää mi­nun elä­mä­ni vai­heet ja on lu­van­nut pi­tää mi­nus­ta huo­len. Tuli le­vol­li­nen olo.

Tuon mök­ki-il­lan tun­nel­man lau­kai­si se, kun muis­tin: Ju­ma­la nä­kee kai­ken. Hän sal­lii mi­nul­le myös ko­et­te­le­muk­sen. Voin löy­tää it­ses­tä­ni uu­sia puo­lia jou­tu­es­sa­ni pe­lot­ta­vaan ti­lan­tee­seen. Sa­man le­vol­li­sen tun­teen koin vuo­si­kym­me­niä sit­ten, kun mum­mo­ni sai­rau­des­sa ta­pah­tui kään­ne huo­nom­paan. Mum­mon ys­tä­vä to­te­si rau­hal­li­ses­ti, et­tä jo­ko­han mum­mo­ni päi­vät tu­li­vat pää­tök­seen. Daa­vi­din psal­mi opet­taa mi­nua sii­hen­kin, et­tä me­net­tä­es­sä­ni jo­ta­kin tär­ke­ää, Ju­ma­la voi an­taa ti­lal­le jo­ta­kin uut­ta.

Elä­män­ko­et­te­le­muk­set voi­vat kään­tyä voi­ma­va­roik­si. Tur­haan nii­tä etu­kä­teen pel­kään. Psal­mis­sa 139 ovat myös tur­val­li­set sa­nat: Sinä suo­jaat mi­nua edes­tä ja ta­kaa, sinä las­ket kä­te­si mi­nun pääl­le­ni. Sinä tie­dät kai­ken. Se on ih­meel­lis­tä, sii­hen ei ym­mär­ryk­se­ni yl­lä.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys