JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joulupukiksi vai Tex Willeriksi?

19.3.2020 6.30

Juttua muokattu:

16.3. 14:06
2020031614063220200319063000

Kuo­pus il­moit­ti al­ka­van­sa iso­na Jou­lu­pu­kik­si. Se on ihan hyvä am­mat­ti, myön­sin. On hyvä tun­ti­palk­ka ja pit­kät lo­mat. Hän lu­pa­si tuo­da lah­jak­si äi­dil­le ken­gät ja kark­ki­pus­sin sekä Ii­rik­sel­le kis­san­pen­nun. Jääm­me jän­nit­tä­mään, to­teu­tuu­ko tämä haa­ve jos­kus. Ku­ten si­tä­kin, to­teu­tuu­ko erään toi­sen lap­sem­me haa­ve. Hän ni­mit­täin vas­ta­si 2-vuo­ti­aa­na haa­ve­am­mat­ti­ky­se­lyi­hin tu­le­van­sa iso­na ping­vii­nik­si. To­teu­tu­nee­ko tämä haa­ve jos­kus vaik­ka­pa jää­te­lö­teh­taan mas­kot­ti­na?

Meil­lä on­kin mie­tit­ty vii­me ai­koi­na pal­jon, mikä ke­nes­tä­kin tu­lee iso­na. Toi­sek­si van­hin lap­sem­me miet­tii, mi­hin lu­ki­on jäl­keen ha­ki­si. Mikä ala kiin­nos­tai­si eni­ten? Mi­hin opis­ke­lu­paik­kaan hän voi­si pääs­tä?

Kol­mas lap­sem­me päät­tää pe­rus­kou­lun ja lait­toi juu­ri ha­ke­muk­sen lu­ki­oon. 13 vuot­ta sit­ten hän haa­vei­li me­ne­vän­sä töi­hin ve­si­lai­tok­sel­le juu­ri sik­si mie­hek­si, joka pump­paa vet­tä ve­si­joh­toi­hin. 4-vuo­ti­aa­na hän oli var­ma, et­tä al­kai­si iso­na Tex Wil­le­rik­si. Nyt hän on poh­ti­nut, mitä ai­nei­ta lu­ki­os­sa va­lit­si­si, jot­ta myö­hem­min pää­si­si ha­lu­a­maan­sa opis­ke­lu­paik­kaan. Näin ne haa­veet toi­si­naan muut­tu­vat.

Me poh­dim­me nyt näi­tä am­mat­ti­a­si­oi­ta nuor­tem­me kans­sa. Mie­tim­me vaih­to­eh­to­ja, ja tun­tuu, et­tä nämä asi­at ovat to­del­la tär­kei­tä.

Minä haa­vei­lin nuo­re­na las­ten­hoi­ta­jan työs­tä. Ajat­te­lin, et­tä päi­vä­ko­dis­sa työs­ken­te­le­mi­nen oli­si iha­nin­ta, mitä voi­si ol­la. Olen­kin työs­ken­nel­lyt ai­kui­se­na päi­vä­ko­dis­sa pie­niä pät­kiä. Olen ty­kän­nyt sii­tä työs­tä, mut­ta täy­tyy sa­noa, et­tä pal­jon mie­luum­min sil­ti olen hoi­ta­nut ko­to­na omia lap­si­a­ni. Omien las­ten hoi­to on ol­lut vie­lä­kin iha­nam­paa, pal­kit­se­vam­paa, haus­kem­paa ja ran­kem­paa, kuin nuo­re­na ku­vit­te­lin.

Vie­lä pie­nem­pä­nä haa­vei­lin kark­ki­teh­taan tä­din­kin am­ma­tis­ta. Äi­ti­ni sis­kot työs­ken­te­li­vät kark­ki­teh­taas­sa, ja se oli mie­les­tä­ni sa­tu­mai­sen iha­na am­mat­ti. Ku­vit­te­lin so­ke­rin­hi­mois­sa­ni, mi­ten tä­dit keit­te­le­vät ki­nus­kia suu­rel­la kat­ti­lal­la ja saa­vat lo­puk­si kaa­pia sen ihan it­se.

Pe­rus­kou­lua päät­tä­es­sä­ni mie­tin kou­lu­vaih­to­eh­to­ja. Tai­tei­li­jan am­mat­ti­tut­kin­to hou­kut­ti, sil­lä piir­tä­mi­nen oli ol­lut rak­kain har­ras­tuk­se­ni läpi sii­he­nas­ti­sen elä­mä­ni. Äi­ti­ni kan­nus­ti jär­ke­väm­pään kou­luun. En ha­lun­nut vie­lä muut­taa ko­toa, jo­ten hain Raa­hen Por­va­ri- ja Kaup­pa­kou­luun. Sen jäl­keen muu­tin Ou­luun, kä­vin ta­lous­kou­lun ja sen jäl­keen me­nin lä­hi­hoi­ta­ja­kou­luun.

Vä­hän ai­kaa lä­hi­hoi­ta­jan töi­tä teh­ty­ä­ni jat­koin am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun opis­kel­len so­si­o­no­mik­si. Olen teh­nyt vain vä­hän töi­tä so­si­o­no­mi­na, sil­lä sain ol­la pit­kään ko­ti­äi­ti­nä ja sit­ten tai­de vei men­nes­sään. Tai­de­a­laa olen opis­kel­lut vain vä­hän, mut­ta se on kui­ten­kin ol­lut pää­toi­mi­nen työ­ni jo pian kah­dek­san vuo­den ajan.

Koen, et­tä kai­kis­ta opis­ke­lu­pai­kois­ta­ni on ol­lut pal­jon hyö­tyä elä­mäs­sä­ni. Koen, et­tä kai­kis­ta opis­ke­luis­ta­ni on ol­lut pal­jon hyö­tyä elä­mäs­sä­ni. Tun­nen, et­tä elä­mä­ni on kuu­lu­nut men­nä näin: et­tä opis­ke­lin noi­ta alo­ja ja saan nyt työs­ken­nel­lä tai­tei­li­ja­na. Elä­mä näyt­tää, saan­ko jat­kaa näin vai teen­kö vie­lä jos­kus jo­tain muu­ta­kin työ­tä.

Ajat­te­len, et­tä jo­kai­sen kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti opis­kel­la ai­na­kin yk­si am­mat­ti. Elä­mäs­tä ei kui­ten­kaan tie­dä, mi­ten se kul­jet­taa. Voi ol­la, et­tä ei työs­ken­te­le­kään sii­nä am­ma­tis­sa, jo­hon on kou­lut­tau­tu­nut. Toi­saal­ta kou­lu­tuk­ses­ta on pal­jon hyö­tyä, vaik­ka pää­tyi­si­kin eri alal­le.

Eri­tyi­ses­ti ha­lu­ai­sin muis­taa si­nua, joka et ole vie­lä saa­nut opis­ke­lu­paik­kaa tai olet syys­tä tai toi­ses­ta kes­keyt­tä­nyt opis­ke­lut. Ha­lu­ai­sin roh­kais­ta, et­tä elä­mä kan­taa sii­tä huo­li­mat­ta. Omaa pol­kua on hyvä et­siä, mut­ta sa­mal­la saa ol­la le­vol­li­sel­la ja huo­let­to­mal­la mie­lel­lä.

Tä­hän ke­hot­taa Raa­mat­tu­kin: ”Äl­kää siis huo­leh­ti­ko huo­mis­päi­väs­tä, se pi­tää kyl­lä it­ses­tään huo­len. Kul­le­kin päi­väl­le riit­tä­vät sen omat mur­heet” (Matt. 5:34). Oma paik­ka­si löy­tyy ai­van var­mas­ti, ja Ju­ma­lal­la on hyvä suun­ni­tel­ma si­nun elä­mä­si va­ral­le.

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi
16.8.2022

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Sananl. 14:31

Viikon kysymys