Markku Kamula
"Täällä on niin hyvä olla, että miksi emme rakentaisi kaupunkia, jossa olisi vain uskovaisia?" Olin itse vielä nuori, kun kuulin tämän pohdinnan. Asiaa pohtiva mies oli saanut jonkin aikaa sitten parannuksen armon. Hänelle oli tullut ajatus maanpäällisestä onnelasta Suviseuroissa, joissa hän oli ollut ensimmäistä kertaa. Ajatusta eteenpäin kuljettaessaan mies kertoi ymmärtäneensä, että maan päälle ei voi rakentaa paratiisia. Jos tuollaista uskovaisten kaupunkia alettaisiin rakentaa, ei menisi kauaa, kun asiat menisivät mahdottomaan malliin. Itsekkyys, ahneus ja kateus kun eivät lähde ihmisestä edes parannuksen kautta, ja sielujen vihollinen hääräilisi mielellään sotkemassa asioita ihmisten keskellä myös uskovaisten kaupungissa. Onhan se tuttu vieras Suviseuroissakin. Siksi on parasta, että suviseurakaupunki puretaan ja sen väliaikaiset asukkaat palaavat arkisille paikoilleen.
Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta juuri nyt Suviseurojen purkaminen on ajankohtainen asia. Nimittäin kun Pudasjärven Suviseurojen järjestäjät suunnittelevat seurojen rakentamista aivan viimeisiä piirtoja myöten, me täällä etelässä valmistaudumme niiden purkamiseen. Talven ja kevään aikana tiedotamme tulevasta purku-urakasta, keräämme sitoutuneita purkajia ja koulutamme purkamisesta vastaavia henkilöitä. Päävastuu tästä on vuoden 2025 Suviseurojen kenttätoimikunnalla.
Pudasjärven vastuunkantajilta saimme hyvän mallin purkamisesta tiedottamiseen, ja sitä olemme nyt toteuttaneet. Jaoimme saamamme mallin mukaisesti hallinnon työryhmän ja purkupäälliköiden kanssa vuorot ja pyysimme kaikilta vuoden 2025 järjestelyvastuussa olevilta rauhanyhdistyksiltä sopivan ajan tammi-helmikuulta, jolloin voisimme tulla kertomaan tulevasta purkutyöstä. Nyt nuo purkuinfot ovat takana ja seuraavat askeleet, kuten varsinaiset purkukoulutukset, edessä.
Kävin itse purkupäällikkö Velin kanssa ensin Kouvolassa. Oli mukava käydä vanhassa kotisiionissa ja tavata niitä ihmisiä, jotka yli 30 vuotta sitten ottivat minut, vaimoni ja muutaman viikon ikäisen vauvamme lämpimästi vastaan. Monen sadan kilometrin päästä tulleina meillä ei ollut aluksi yhtään tuttua ihmistä koko Kaakkois-Suomessa. Pian meillä kuitenkin oli siskoja, veljiä, isiä ja äitejä tarpeellinen määrä. Heidän antamaansa rakkautta ja lämpöä totisesti tarvitsimme!
Purkuinfon aluksi katselimme suviseuratunnelmiin johdattavan kuvakoosteen ja lauloimme samalla Siionin laulun Kaunis aamuaurinkomme. Kun aloin pitää esittelyä, kysyin läsnäolijoilta, kuinka moni on jo haaveillut ja suunnitellut ensi kesän Suviseuroihin lähtemistä. Silmämääräisesti arvioituna valtaosa nosti kätensä. Sitten kerroin Lopella 2025 järjestettävien Suviseurojen tunnuslauseesta ja siitä itselleni nousevista ajatuksista. Seuraavan dian kohdalla kerroin niistä arvoista, joiden ohjaamina haluamme tehdä järjestelyitä toisiimme ja Taivaan Isään luottaen, toisillemme armollisina, annetun vastuun kantaen ja iloiten yhteisestä työstämme ja uskomisen lahjasta. Kertasin vielä järjestelyalueen vastuiden jakautumisen yhdistyksille ja toimikuntiin.
Oman avauspuheenvuoroni jälkeen Veli kertoi, minkälaisesta vastuusta Pudasjärven Suviseurojen purkamisessa on kyse. Saimme kuulla, että jokaisesta yhdistyksestä tarvitaan useita ryhmän vetäjiä ja kuhunkin ryhmään kymmenen purkajaa. Kuulimme, että lomamatka on hyvä suunnitella niin, että pääsemme kaikki osalliseksi tuosta purkamisesta, joka parhaimmassa tapauksessa on ikimuistoinen elämys. Veli korosti, että purkutyö tehdään rauhallisesti ja turvallisuus huomioiden, ja kehotti tähän liittyen jokaista ottaman mukaan heijastimilla varustetun huomioliivin. Omat työkalut on syytä ottaa mukaan, kuten akkuporakoneita ja Torx 25 -ruuvauskärkiä. Tärkeää oli kuulla, että ruokaa ja juomaa on tarjolla kaikille talkoolaisille perheväkineen.
Kuulimme myös, että varsinaisen purkutyön lisäksi kaikki purettavat materiaalit pakataan ja koko seura-alue siivotaan, joten työtä on nuorista alkaen kaikille, jotka kynnelle kykenevät. Infon jälkeen lauloimme Siionin laulun Taivaassa minulla on sinut. Väliajalla juttelimme vielä järjestelyvastuista ja muistelimme kahvipöydässä vanhoja, etenkin vuosina 1974 ja 1984 Hollolassa järjestettyjä Suviseuroja ja vuoden 2007 Suviseuroja Valkealassa.
Seuraavana sunnuntaina kohtasimme taas Velin kanssa, tällä kertaa Lappeenrannassa. Sielläkin meidät otettiin vastaan niin lämpimästi ja runsain tarjoiluin, että meillä ylsivät hymyt silmiin ja korviin asti. Pääsimme ennen purkuinfon alkamista pöytään, jossa oli kahdenlaista pitsaa, monenlaista mehua, kahvia ja vaikka mitä muuta. Mukanani ollut Kerttuli-tyttö taisi huomata vain Geisha-konvehdit, joita hän pisteli suuhunsa melkoisen määrän.
Sovimme kahvitellessa Velin kanssa, että pidetään esittely samalla kaavalla kuin viime viikolla, koska se tuntui toimivalta ja mukavalta mallilta.
Ohjaaja kuulutti jo tilaisuuden alkamisesta, kun tunsin taskussani tärähdyksen. Tajusin, että puhelin oli jäänyt päälle. Ajattelin ensin, että laitan vain puhelimen lentotilaan enkä lue saapunutta viestiä, jotta voin paremmin keskittyä esittelypuheenvuorooni. Uteliaisuuttani luin kuitenkin viestin. Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja sydän hypähti rinnassani, kun luin viestin, jonka lopussa oli sydänemoji. Viestissä kerrottiin, että yksi rakas lähimmäinen on halunnut uskoa epäuskonsa anteeksi ja saanut tulla takaisin Isän kotiin. Minulla oli kyllä ilon tunteissa pitämistä! Mietin, että osaanko pitää purkuinfon aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, vai paljastanko jotenkin tämän suuren ilon? Ajattelin, että pidän asian toistaiseksi omana tietonani. Päätin, että vaikka asia onkin niin iso, että taivaan enkelitkin siitä iloitsevat, keskityn nyt siihen asiaan, jonka vuoksi olen tänne tullut.
Niin me pidimme Velin kanssa purkuinfon. Kysyin taas, kuinka moni on jo haaveillut ensi kesän Suviseuroista ja kerroin kunkin dian kohdalla siihen kuuluvista asioista. Omassa puheenvuorossaan Veli vielä buustasi kysymällä uudestaan, että saataisiinko kaikkien käsi nousemaan ensi kesän Suviseuroihin lähdön suhteen? Ja kun suunnilleen kaikki kädet nousivat, saattoi Veli todeta, että kyllä se näyttää tuo purkuhomma järjestyvän.
Infon jälkeen lauloimme taas Taivaassa minulla on sinut. Laulaessani ajattelin, että näin sinä, Isä, olet minun ainoa turvani ja toivoni, ja niin myös sinun, vasta parannuksen armon saanut lähimmäiseni siellä kaukana. Oli hyvä olla.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys