JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Seu­ra­pen­kis­sä jäl­leen

30.8.2020 6.00

Juttua muokattu:

25.8. 14:10
2020082514104320200830060000

As­tun miet­te­li­ää­nä pa­ri­o­vis­ta si­sään. Vas­tas­sa­ni on pöy­tä­ryh­mä, jos­sa on nel­jä kä­sien­de­si­fi­oin­ti­pis­tet­tä. Hie­ron nes­tet­tä kä­sii­ni ja kat­se­len ym­pä­ril­le­ni. Iloi­sia il­mei­tä. Häm­men­ty­nei­tä­kin. Mi­ten täs­sä toi­mi­taan?

Sa­lin pen­kit on ryh­mi­tel­ty uu­des­taan: kak­si penk­kiä on työn­net­ty yh­teen. Näin on saa­tu väl­jem­mät kul­ku­väy­lät penk­ki­ri­vei­hin.

Is­tun ta­val­li­sel­le pai­kal­le­ni sa­liin. Per­heet ryh­mit­ty­vät is­tu­maan yh­teen, eh­kä eri pai­koil­le kuin ta­val­li­ses­ti.

Sä­es­tä­jä aloit­taa vir­ren “On rie­mu, kun saan tul­la, sun Her­ra temp­pe­liis”. Juu­ri so­pi­va vir­si tä­hän het­keen! Yh­dyn lau­luun. Mut­ta mitä kum­maa: ää­ne­ni ei kes­tä! Se vaap­puu vä­lil­lä fal­se­tis­sa, vä­lil­lä kä­hi­see kar­he­as­ti. Kuu­kau­sien lau­la­mat­to­muus­ko tem­pun teki?

Vii­si kuu­kaut­ta on ku­lu­nut sii­tä, kun vii­mek­si olen ol­lut rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä seu­rois­sa. Olin jo huo­les­tu­nut etu­kä­teen, saan­ko raa­hat­tua van­haa osaa­ni seu­roi­hin, kun se on tot­tu­nut ko­to­na ve­ny­mään seu­ro­ja ne­tis­tä kuun­nel­len.

Tut­tu veli kii­pe­ää pu­hu­jan­pai­kal­le. On hiu­kan lii­kut­tu­nut olo, mi­nul­la ja vel­jel­lä. Hä­nel­lä kuu­luu ol­leen vie­lä pi­tem­pi seu­ra­tau­ko. Puhe pää­see al­ka­maan. Olo on ihan ta­val­li­nen – näin täs­sä on is­tut­tu vuo­si­kau­det. Ei mi­tään suu­ria tun­tei­ta. Kes­ki­tyn kuun­te­le­maan sa­no­ja, joi­ta Ju­ma­la an­taa pal­ve­li­jal­leen. On huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­pi kes­kit­tyä sa­no­maan kuin net­ti­seu­rois­sa. Ei tar­vit­se vil­kuil­la kän­nyk­kää, ei se­lail­la päi­vän leh­teä, ei kier­rel­lä kas­te­le­mas­sa vi­her­kas­ve­ja, ei lait­taa ruo­kaa. Saa is­tua val­mii­seen ruo­ka­pöy­tään, elää juu­ri tätä het­keä, jon­ka Ju­ma­la on an­ta­nut.

Kun puhe lop­puu, saam­me oh­jei­ta seu­ra­käyt­täy­ty­mi­seen. Pois­tu­taan sa­lin ta­ka­o­sas­ta läh­tien, lai­te­taan läh­ties­sä­kin kä­si­de­siä. Toi­sel­le­kin pu­heel­le saa jää­dä, vaik­ka en­sim­mäi­nen puhe on tar­koi­tet­tu ris­ki­ryh­mil­le. Läh­den kui­ten­kin pois, kos­ka meil­lä on su­vus­sa rip­pi­juh­lat. Muu­ta­man sa­nan saan vaih­taa ys­tä­vien kans­sa. On ilo näh­dä kas­vok­kain ja vii­pyil­lä etei­ses­sä, ul­ko-ovel­la ja pi­hal­la, kuul­la ja ker­toa kuu­lu­mi­sia.

Toi­nen seu­ra­ker­ta on eri­tyi­nen, kos­ka sil­loin lau­le­taan ko­ro­na-ai­ka­na pois­nuk­ku­nei­den muis­tol­le. Mi­nun­kin äi­dil­le­ni. Pap­pi­ve­li pu­huu muis­to­sa­nat vii­del­le si­sa­rel­le ja vel­jel­le, kuo­lin­päi­vä­jär­jes­tyk­ses­sä. “Iha­na rau­han­ran­ta, su­loi­sen le­von an­taa.” Lii­kut­ta­via sa­no­ja ih­mi­sen elä­män raa­dol­li­suu­des­ta, ko­et­te­le­muk­sis­ta, sai­rau­des­ta, mut­ta myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan löy­tä­mi­sen ilos­ta yh­den­nel­lä­tois­ta het­kel­lä. Mi­nun­kin lau­lu­ää­ne­ni on nyt kun­nos­sa, kun se on saa­nut har­joi­tus­ta.

Pu­hu­ja­ve­li pu­he­lee meil­le su­re­vil­le ko­ke­muk­ses­ta. Hän oli vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa kak­si vuot­ta sit­ten. Ju­ma­la an­taa vel­jel­le pu­hut­ta­vak­si loh­dut­ta­via sa­no­ja. Kaik­kien us­ko­vais­ten läh­tö ei ta­pah­du rau­hal­lis­ta nuk­ku­en pois. Voi ol­la ah­dis­tus­ta, ki­pu­ja ja pel­ko­a­kin läh­dön­het­kel­lä. Pu­hu­ja muis­te­lee Jee­suk­sen kuo­lin­het­keä ris­til­lä: "Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si mi­nut hyl­kä­sit." Va­vah­dut­ta­vaa ja loh­dul­lis­ta.

Seu­ra­vie­raat siir­ty­vät rau­hal­li­ses­ti pois sa­lis­ta. Jää hiu­kan or­po olo. Ei yh­teis­tä kah­vi­het­keä, ei su­run­va­lit­te­lu­ja ja ko­ke­mus­ten ja­ka­mis­ta niin kuin ta­val­li­ses­ti muis­to­sa­no­jen jäl­keen. Nii­tä oli­sin nyt kai­van­nut. Kaik­ki vain ha­jaan­tu­vat hil­jak­seen omiin ko­tei­hin­sa.

Em­me ole vie­lä voi­neet pa­la­ta täy­sin nor­maa­liin seu­ra­käy­täy­töön. Olen kui­ten­kin ta­vat­to­man iloi­nen, kun olem­me saa­neet jo tul­la yh­des­sä kool­le. Vaik­ka ra­joi­tuk­sin.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys