JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00

Juttua muokattu:

25.8. 14:10
2020082514104320200830060000

As­tun miet­te­li­ää­nä pa­ri­o­vis­ta si­sään. Vas­tas­sa­ni on pöy­tä­ryh­mä, jos­sa on nel­jä kä­sien­de­si­fi­oin­ti­pis­tet­tä. Hie­ron nes­tet­tä kä­sii­ni ja kat­se­len ym­pä­ril­le­ni. Iloi­sia il­mei­tä. Häm­men­ty­nei­tä­kin. Mi­ten täs­sä toi­mi­taan?

Sa­lin pen­kit on ryh­mi­tel­ty uu­des­taan: kak­si penk­kiä on työn­net­ty yh­teen. Näin on saa­tu väl­jem­mät kul­ku­väy­lät penk­ki­ri­vei­hin.

Is­tun ta­val­li­sel­le pai­kal­le­ni sa­liin. Per­heet ryh­mit­ty­vät is­tu­maan yh­teen, eh­kä eri pai­koil­le kuin ta­val­li­ses­ti.

Sä­es­tä­jä aloit­taa vir­ren “On rie­mu, kun saan tul­la, sun Her­ra temp­pe­liis”. Juu­ri so­pi­va vir­si tä­hän het­keen! Yh­dyn lau­luun. Mut­ta mitä kum­maa: ää­ne­ni ei kes­tä! Se vaap­puu vä­lil­lä fal­se­tis­sa, vä­lil­lä kä­hi­see kar­he­as­ti. Kuu­kau­sien lau­la­mat­to­muus­ko tem­pun teki?

Vii­si kuu­kaut­ta on ku­lu­nut sii­tä, kun vii­mek­si olen ol­lut rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä seu­rois­sa. Olin jo huo­les­tu­nut etu­kä­teen, saan­ko raa­hat­tua van­haa osaa­ni seu­roi­hin, kun se on tot­tu­nut ko­to­na ve­ny­mään seu­ro­ja ne­tis­tä kuun­nel­len.

Tut­tu veli kii­pe­ää pu­hu­jan­pai­kal­le. On hiu­kan lii­kut­tu­nut olo, mi­nul­la ja vel­jel­lä. Hä­nel­lä kuu­luu ol­leen vie­lä pi­tem­pi seu­ra­tau­ko. Puhe pää­see al­ka­maan. Olo on ihan ta­val­li­nen – näin täs­sä on is­tut­tu vuo­si­kau­det. Ei mi­tään suu­ria tun­tei­ta. Kes­ki­tyn kuun­te­le­maan sa­no­ja, joi­ta Ju­ma­la an­taa pal­ve­li­jal­leen. On huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­pi kes­kit­tyä sa­no­maan kuin net­ti­seu­rois­sa. Ei tar­vit­se vil­kuil­la kän­nyk­kää, ei se­lail­la päi­vän leh­teä, ei kier­rel­lä kas­te­le­mas­sa vi­her­kas­ve­ja, ei lait­taa ruo­kaa. Saa is­tua val­mii­seen ruo­ka­pöy­tään, elää juu­ri tätä het­keä, jon­ka Ju­ma­la on an­ta­nut.

Kun puhe lop­puu, saam­me oh­jei­ta seu­ra­käyt­täy­ty­mi­seen. Pois­tu­taan sa­lin ta­ka­o­sas­ta läh­tien, lai­te­taan läh­ties­sä­kin kä­si­de­siä. Toi­sel­le­kin pu­heel­le saa jää­dä, vaik­ka en­sim­mäi­nen puhe on tar­koi­tet­tu ris­ki­ryh­mil­le. Läh­den kui­ten­kin pois, kos­ka meil­lä on su­vus­sa rip­pi­juh­lat. Muu­ta­man sa­nan saan vaih­taa ys­tä­vien kans­sa. On ilo näh­dä kas­vok­kain ja vii­pyil­lä etei­ses­sä, ul­ko-ovel­la ja pi­hal­la, kuul­la ja ker­toa kuu­lu­mi­sia.

Toi­nen seu­ra­ker­ta on eri­tyi­nen, kos­ka sil­loin lau­le­taan ko­ro­na-ai­ka­na pois­nuk­ku­nei­den muis­tol­le. Mi­nun­kin äi­dil­le­ni. Pap­pi­ve­li pu­huu muis­to­sa­nat vii­del­le si­sa­rel­le ja vel­jel­le, kuo­lin­päi­vä­jär­jes­tyk­ses­sä. “Iha­na rau­han­ran­ta, su­loi­sen le­von an­taa.” Lii­kut­ta­via sa­no­ja ih­mi­sen elä­män raa­dol­li­suu­des­ta, ko­et­te­le­muk­sis­ta, sai­rau­des­ta, mut­ta myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan löy­tä­mi­sen ilos­ta yh­den­nel­lä­tois­ta het­kel­lä. Mi­nun­kin lau­lu­ää­ne­ni on nyt kun­nos­sa, kun se on saa­nut har­joi­tus­ta.

Pu­hu­ja­ve­li pu­he­lee meil­le su­re­vil­le ko­ke­muk­ses­ta. Hän oli vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa kak­si vuot­ta sit­ten. Ju­ma­la an­taa vel­jel­le pu­hut­ta­vak­si loh­dut­ta­via sa­no­ja. Kaik­kien us­ko­vais­ten läh­tö ei ta­pah­du rau­hal­lis­ta nuk­ku­en pois. Voi ol­la ah­dis­tus­ta, ki­pu­ja ja pel­ko­a­kin läh­dön­het­kel­lä. Pu­hu­ja muis­te­lee Jee­suk­sen kuo­lin­het­keä ris­til­lä: "Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si mi­nut hyl­kä­sit." Va­vah­dut­ta­vaa ja loh­dul­lis­ta.

Seu­ra­vie­raat siir­ty­vät rau­hal­li­ses­ti pois sa­lis­ta. Jää hiu­kan or­po olo. Ei yh­teis­tä kah­vi­het­keä, ei su­run­va­lit­te­lu­ja ja ko­ke­mus­ten ja­ka­mis­ta niin kuin ta­val­li­ses­ti muis­to­sa­no­jen jäl­keen. Nii­tä oli­sin nyt kai­van­nut. Kaik­ki vain ha­jaan­tu­vat hil­jak­seen omiin ko­tei­hin­sa.

Em­me ole vie­lä voi­neet pa­la­ta täy­sin nor­maa­liin seu­ra­käy­täy­töön. Olen kui­ten­kin ta­vat­to­man iloi­nen, kun olem­me saa­neet jo tul­la yh­des­sä kool­le. Vaik­ka ra­joi­tuk­sin.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
19.5.2022

Jeesus sanoo: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Joh. 13:34

Viikon kysymys