JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180831082000

Kä­vin äs­ket­täin seu­raa­mas­sa Puo­lus­tus­voi­mat 100 -juh­la­vuo­teen liit­ty­vää tais­te­lu­näy­tös­tä Tu­run Pat­te­ri­haas­sa. Ku­ten ar­va­ta saat­taa, sain ko­kea huu­maa­vaa me­te­liä ja ag­g­res­sii­vi­sen nä­köi­siä ta­pah­tu­mia.

Ti­lan­teet oli­vat la­vas­tet­tu­ja, mut­ta nii­den­kin pe­rus­teel­la ym­mär­tää, et­tei to­si­toi­miin ha­lu­ai­si jou­tua. Jos isän­maa oli­si uhat­tu­na, ei kui­ten­kaan oli­si ky­sy­mys yk­si­löi­den ha­luis­ta.

Minä suo­ri­tin ase­vel­vol­li­suu­te­ni noin 40 vuot­ta sit­ten pit­kän kaa­van mu­kaan, mikä mer­kit­see sitä, et­tä so­ta­ti­lan­tees­sa oli­sin jou­tu­nut vas­tuu­na­lai­siin teh­tä­viin. Ikä­ni vuok­si en ole enää edes re­ser­vis­sä. Jos ti­lan­ne vaa­ti­si, ha­lu­ai­sin kui­ten­kin teh­dä edes jo­tain vaa­ti­ma­ton­ta isän­maan puo­lus­ta­mi­sek­si.

En pidä it­se­ä­ni mi­li­ta­ris­ti­se­na, mut­ta koen an­ta­ma­ni so­ti­las­va­lan ja vas­tuu­ni vel­voit­ta­van mi­nua. Isän­maan puo­lus­ta­mi­seen vel­voit­taa se­kin, et­tä isoi­sä­ni kaa­tui so­das­sa.

Minä en tie­dä, oli­si­ko mi­nus­ta ol­lut to­si­ti­lan­tees­sa mi­hin­kään, vaik­ka me­nes­tyin­kin am­pu­mis­kou­lu­tuk­ses­sa. Tun­tuu mah­dot­to­mal­ta ar­vi­oi­da, oli­sin­ko pys­ty­nyt voit­ta­maan pel­ko­ni ja toi­mi­maan niin kuin mi­nun oli­si ole­tet­tu toi­mi­van, jos kut­su oli­si kuu­lu­nut. Oli­sin­ko jopa me­net­tä­nyt her­mo­ni ja ka­ran­nut? Vain ko­ke­nut voi tie­tää.

Ih­mi­sen tie­toi­nen tap­pa­mi­nen tun­tuu so­ta­ti­lan­tees­sa­kin ih­mi­syy­den vas­tai­sel­ta te­ol­ta. Jos tap­pai­sin toi­sen ih­mi­sen, riis­täi­sin hä­nel­tä elä­män. Hir­veä aja­tus. Ja mitä kaik­kea su­rua ja ah­din­koa sii­tä seu­rai­si hä­nen lä­hei­sil­leen.

Eräs ve­te­raa­ni sa­noi op­pi­neen­sa pian ole­maan ajat­te­le­mat­ta vas­tus­ta­jan koh­ta­loa, kun tais­te­lut oli­vat al­ka­neet. Il­mei­ses­ti it­se­suo­je­lu­vais­to­kin pa­kot­taa toi­mi­maan? Ih­mi­nen luul­ta­vas­ti jo­ten­kin kyl­met­tyy py­sy­äk­seen koos­sa. On­nek­se­ni en ole jou­tu­nut mit­taa­maan it­se­ä­ni so­dan kal­tai­sis­sa hir­vit­tä­vis­sä olois­sa.

Jos sota syt­tyi­si ja oli­sin nuo­rem­pi, mi­nun oli­si pan­ta­va ris­ti­rii­tai­set tun­te­muk­se­ni taka-alal­le ja mu­kau­dut­ta­va isän­maan tar­pei­siin. Niin ovat ve­te­raa­nit­kin ai­koi­naan teh­neet. Isoi­sä­ni jou­tui läh­te­mään pal­ve­luk­seen ja jät­tä­mään per­heen­sä, kun tal­vi­so­ta syt­tyi. Hän ei eh­ti­nyt ko­kea asei­den vai­ke­ne­mis­ta. Us­kon, et­tä sota oli hä­nel­le­kin kär­si­mys­tä ja et­tä hän teki sii­tä huo­li­mat­ta ta­val­li­sen ri­vi­mie­he­nä par­haan­sa täyt­tääk­seen vel­vol­li­suu­ten­sa.

So­dan kal­tai­ses­sa krii­sis­sä mo­tii­vit jou­tu­vat ris­ti­rii­taan. En ha­lu­ai­si tap­paa, mut­ta ha­lu­ai­sin puo­lus­taa isän­maa­ta­ni. Pe­rim­mäi­nen vel­vol­li­suu­te­ni oli­si ra­ken­taa rau­haa, mut­ta ti­lan­tees­ta joh­tu­va vel­vol­li­suu­te­ni oli­si yrit­tää es­tää vi­hol­lis­ta te­ke­mäs­tä pa­haa lä­hei­sil­le­ni sekä maan­mie­hil­le­ni et­tä -nai­sil­le­ni. Hä­tä­ti­lan­tees­sa jäl­kim­mäi­set mo­tii­vit oli­si­vat vah­vem­pia.

Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä maam­me pyr­kii toi­mi­maan ak­tii­vi­ses­ti rau­han puo­les­ta. Ar­vos­tan myös sitä, et­tä sa­mal­la va­rau­du­taan pa­him­paan.

Luo­ja on suo­nut maal­lem­me vuo­si­kym­men­ten mit­tai­sen rau­ha­na­jan, jo­hon me kaik­ki so­dan jäl­keen syn­ty­neet – nuo­rem­mat ja van­hem­mat – olem­me saa­neet syn­tyä. Voi­ko täs­tä kyl­lin kiit­tää. Isän­sä me­net­tä­nyt äi­ti­ni ja ko­ti­seu­tun­sa Kar­ja­lan me­net­tä­nyt isä­ni­kin sai­vat al­kaa mui­den so­dan ko­ke­nei­den kans­sa ra­ken­taa tätä maa­ta.

Voim­me ru­koil­la oman val­ti­om­me ja mui­den mai­den pää­mie­hil­le vii­saut­ta toi­mia niin, et­tä so­dat lak­kai­si­vat ja et­tä Suo­mi ei kos­kaan jou­tui­si so­taan. Vii­saut­ta voim­me ru­koil­la myös it­sel­lem­me omil­le pie­nil­le var­ti­o­pai­koil­lem­me.

Sekä sota et­tä rau­ha vel­voit­ta­vat mei­tä kaik­kia.

Tai­vaal­li­nen Isä, var­je­le isän­maa­tam­me myös tu­le­vai­suu­des­sa.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blo­gis­tin elä­mää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maa­laa­mi­nen har­ras­tuk­se­na

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Ra­kas­tu­mi­sia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unel­ma-am­ma­tin ta­voit­te­lus­ta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Eri­tyi­sen herk­kä oma­tun­to

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Se­ni­o­ri kun­toi­lee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voi­ma­kas pas­si­o­ko­ke­mus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies