JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sota ja rauha velvoittavat

31.8.2018 8.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180831082000

Kä­vin äs­ket­täin seu­raa­mas­sa Puo­lus­tus­voi­mat 100 -juh­la­vuo­teen liit­ty­vää tais­te­lu­näy­tös­tä Tu­run Pat­te­ri­haas­sa. Ku­ten ar­va­ta saat­taa, sain ko­kea huu­maa­vaa me­te­liä ja ag­g­res­sii­vi­sen nä­köi­siä ta­pah­tu­mia.

Ti­lan­teet oli­vat la­vas­tet­tu­ja, mut­ta nii­den­kin pe­rus­teel­la ym­mär­tää, et­tei to­si­toi­miin ha­lu­ai­si jou­tua. Jos isän­maa oli­si uhat­tu­na, ei kui­ten­kaan oli­si ky­sy­mys yk­si­löi­den ha­luis­ta.

Minä suo­ri­tin ase­vel­vol­li­suu­te­ni noin 40 vuot­ta sit­ten pit­kän kaa­van mu­kaan, mikä mer­kit­see sitä, et­tä so­ta­ti­lan­tees­sa oli­sin jou­tu­nut vas­tuu­na­lai­siin teh­tä­viin. Ikä­ni vuok­si en ole enää edes re­ser­vis­sä. Jos ti­lan­ne vaa­ti­si, ha­lu­ai­sin kui­ten­kin teh­dä edes jo­tain vaa­ti­ma­ton­ta isän­maan puo­lus­ta­mi­sek­si.

En pidä it­se­ä­ni mi­li­ta­ris­ti­se­na, mut­ta koen an­ta­ma­ni so­ti­las­va­lan ja vas­tuu­ni vel­voit­ta­van mi­nua. Isän­maan puo­lus­ta­mi­seen vel­voit­taa se­kin, et­tä isoi­sä­ni kaa­tui so­das­sa.

Minä en tie­dä, oli­si­ko mi­nus­ta ol­lut to­si­ti­lan­tees­sa mi­hin­kään, vaik­ka me­nes­tyin­kin am­pu­mis­kou­lu­tuk­ses­sa. Tun­tuu mah­dot­to­mal­ta ar­vi­oi­da, oli­sin­ko pys­ty­nyt voit­ta­maan pel­ko­ni ja toi­mi­maan niin kuin mi­nun oli­si ole­tet­tu toi­mi­van, jos kut­su oli­si kuu­lu­nut. Oli­sin­ko jopa me­net­tä­nyt her­mo­ni ja ka­ran­nut? Vain ko­ke­nut voi tie­tää.

Ih­mi­sen tie­toi­nen tap­pa­mi­nen tun­tuu so­ta­ti­lan­tees­sa­kin ih­mi­syy­den vas­tai­sel­ta te­ol­ta. Jos tap­pai­sin toi­sen ih­mi­sen, riis­täi­sin hä­nel­tä elä­män. Hir­veä aja­tus. Ja mitä kaik­kea su­rua ja ah­din­koa sii­tä seu­rai­si hä­nen lä­hei­sil­leen.

Eräs ve­te­raa­ni sa­noi op­pi­neen­sa pian ole­maan ajat­te­le­mat­ta vas­tus­ta­jan koh­ta­loa, kun tais­te­lut oli­vat al­ka­neet. Il­mei­ses­ti it­se­suo­je­lu­vais­to­kin pa­kot­taa toi­mi­maan? Ih­mi­nen luul­ta­vas­ti jo­ten­kin kyl­met­tyy py­sy­äk­seen koos­sa. On­nek­se­ni en ole jou­tu­nut mit­taa­maan it­se­ä­ni so­dan kal­tai­sis­sa hir­vit­tä­vis­sä olois­sa.

Jos sota syt­tyi­si ja oli­sin nuo­rem­pi, mi­nun oli­si pan­ta­va ris­ti­rii­tai­set tun­te­muk­se­ni taka-alal­le ja mu­kau­dut­ta­va isän­maan tar­pei­siin. Niin ovat ve­te­raa­nit­kin ai­koi­naan teh­neet. Isoi­sä­ni jou­tui läh­te­mään pal­ve­luk­seen ja jät­tä­mään per­heen­sä, kun tal­vi­so­ta syt­tyi. Hän ei eh­ti­nyt ko­kea asei­den vai­ke­ne­mis­ta. Us­kon, et­tä sota oli hä­nel­le­kin kär­si­mys­tä ja et­tä hän teki sii­tä huo­li­mat­ta ta­val­li­sen ri­vi­mie­he­nä par­haan­sa täyt­tääk­seen vel­vol­li­suu­ten­sa.

So­dan kal­tai­ses­sa krii­sis­sä mo­tii­vit jou­tu­vat ris­ti­rii­taan. En ha­lu­ai­si tap­paa, mut­ta ha­lu­ai­sin puo­lus­taa isän­maa­ta­ni. Pe­rim­mäi­nen vel­vol­li­suu­te­ni oli­si ra­ken­taa rau­haa, mut­ta ti­lan­tees­ta joh­tu­va vel­vol­li­suu­te­ni oli­si yrit­tää es­tää vi­hol­lis­ta te­ke­mäs­tä pa­haa lä­hei­sil­le­ni sekä maan­mie­hil­le­ni et­tä -nai­sil­le­ni. Hä­tä­ti­lan­tees­sa jäl­kim­mäi­set mo­tii­vit oli­si­vat vah­vem­pia.

Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä maam­me pyr­kii toi­mi­maan ak­tii­vi­ses­ti rau­han puo­les­ta. Ar­vos­tan myös sitä, et­tä sa­mal­la va­rau­du­taan pa­him­paan.

Luo­ja on suo­nut maal­lem­me vuo­si­kym­men­ten mit­tai­sen rau­ha­na­jan, jo­hon me kaik­ki so­dan jäl­keen syn­ty­neet – nuo­rem­mat ja van­hem­mat – olem­me saa­neet syn­tyä. Voi­ko täs­tä kyl­lin kiit­tää. Isän­sä me­net­tä­nyt äi­ti­ni ja ko­ti­seu­tun­sa Kar­ja­lan me­net­tä­nyt isä­ni­kin sai­vat al­kaa mui­den so­dan ko­ke­nei­den kans­sa ra­ken­taa tätä maa­ta.

Voim­me ru­koil­la oman val­ti­om­me ja mui­den mai­den pää­mie­hil­le vii­saut­ta toi­mia niin, et­tä so­dat lak­kai­si­vat ja et­tä Suo­mi ei kos­kaan jou­tui­si so­taan. Vii­saut­ta voim­me ru­koil­la myös it­sel­lem­me omil­le pie­nil­le var­ti­o­pai­koil­lem­me.

Sekä sota et­tä rau­ha vel­voit­ta­vat mei­tä kaik­kia.

Tai­vaal­li­nen Isä, var­je­le isän­maa­tam­me myös tu­le­vai­suu­des­sa.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blogistin elämää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maalaaminen harrastuksena

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Rakastumisia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unelma-ammatin tavoittelusta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Erityisen herkkä omatunto

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elämän haastavia käänteitä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suomalainen identiteetti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Seniori kuntoilee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voimakas passiokokemus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Kotiin karanteeniin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuulumisia Antibesista, Ranskan Rivieralta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Miten hetkeen tartutaan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äiti, isä ja talvisota

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elämä, kipu ja rakkaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Eläkeläisen työjärjestys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Miten usko tuli sukuuni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siunauksesta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kielioppia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suuren sanoman äärellä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kannattaako uskon asioista väitellä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Aika on rahaa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rakkauden syntysijoilla

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmastotunto kolkuttaa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Sukuni tarinat historian pyörteissä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Taideviikko Provencessa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muutimme taas

26.1.2018 6.29
4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys