JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180126062900

Vaih­doim­me asuin­paik­kaam­me Hel­sin­gis­tä Tur­kuun vii­me ke­sä­nä. Nyt olem­me muut­to­lin­tui­na Niz­zas­sa. Meil­lä on tääl­lä ti­la­päis­ko­ti kol­men kuu­kau­den ajan. Vai­mo­ni ter­vey­den vuok­si näin on hyvä. Minä to­sin pa­laan vä­lil­lä Tur­kuun syö­pä­kont­rol­lei­hin.

Olim­me tääl­lä vii­kon ajan myös kol­me vuot­ta sit­ten, jol­loin oli ku­lu­nut vuo­si en­sim­mäi­ses­tä saa­mas­ta­ni syö­pä­di­ag­noo­sis­ta. Toi­ses­ta di­ag­noo­sis­ta­ni on nyt vie­räh­tä­nyt run­sas pari vuot­ta. Ih­meel­lis­tä kyl­lä, voin täl­lä­kin ker­taa var­sin hy­vin.

Olem­me lo­mail­leet usei­ta ker­to­ja Rans­kas­sa vuo­sien saa­tos­sa, myös las­ten kans­sa sil­loin, kun he oli­vat pie­niä. Täs­sä maas­sa on pal­jon näh­tä­vää his­to­ri­as­ta ja kult­tuu­ris­ta kiin­nos­tu­neil­le.

Tääl­lä pu­hu­taan va­li­tet­ta­vas­ti kiel­tä, jos­ta on vai­kea saa­da sel­vää. Olem­me yrit­tä­neet ai­ka ajoin op­pia sitä, mut­ta olem­me edel­leen alot­te­li­joi­ta. Pa­ton­gin osaan os­taa rans­kak­si. Tä­män kie­len ään­teet oli­si var­maan pi­tä­nyt op­pia tuot­ta­maan ja kuu­le­maan jo taa­pe­ro­na. Kiva sitä on sil­ti taas har­joi­tel­la. Kaik­ki asi­a­kas­pal­ve­li­jat ei­vät tääl­lä puhu eng­lan­tia ja osa muis­ta­kin vain aut­ta­vas­ti. On­nek­si ru­tii­ni­os­tok­sis­ta sel­vi­ää ai­ka vä­hil­lä sa­noil­la.

Niz­zal­la on lin­na­vuo­ri, sa­ta­ma, au­rin­ko­ran­ta, van­ha­kau­pun­ki ja his­to­ria. Van­han ym­pä­ril­le on kas­va­nut suur­kau­pun­ki, mer­kit­tä­vä osa sii­tä on syn­ty­nyt 1800-lu­vul­la. Kau­pun­gin kes­kus­ta on me­ren tun­tu­mas­sa. Ui­ma­ran­taa on ki­lo­met­ri­kau­pal­la. Kau­pun­kia ym­pä­röi­vät vuo­ret. Il­mas­to on miel­lyt­tä­vä, to­sin ke­säi­sin var­maan lii­an kuu­ma poh­joi­sel­le ihol­le. Näin tal­vel­la­kin tu­lee toi­meen il­man pi­poa ja sor­mik­kai­ta. Ke­vyt­top­pa­tak­ki on ka­tu­jen klas­sik­ko.

Rik­kaat bri­tit, ve­nä­läi­set ja muut­kin kek­si­vät pai­kan lo­ma­koh­teek­seen 1800-lu­vul­la. Täs­tä on syn­ty­nyt pai­kan eli­tis­ti­nen mai­ne, mut­ta tääl­lä asuu ai­van ta­val­lis­ta kan­saa­kin. Vas­ta­koh­tai­suut­ta il­men­tää se, et­tä tääl­lä on myös ko­dit­to­mia ih­mi­siä.

Käy­tös­säm­me on mu­ka­va kak­sio kau­pun­gin kes­kus­tas­sa. Tääl­lä­kin on ar­ki­ru­tii­nit hoi­det­ta­va ku­ten ko­to­na­kin. Elä­mä on ruo­an­lait­toa, kau­pas­sa käy­mis­tä, sii­vo­a­mis­ta, mut­ta näi­den li­säk­si kir­joit­ta­mis­ta, kä­ve­lyä kau­pun­gil­la, näh­tä­vyyk­siin tu­tus­tu­mis­ta ja muu­ta ha­vain­noi­mis­ta sekä lu­ke­mis­ta ja ih­mis­ten ta­paa­mis­ta. Eh­kä vie­lä maa­laan­kin. Olem­me ta­pail­leet tääl­lä suo­ma­lai­sia, mut­ta sen li­säk­si nor­man­di­a­lai­nen ys­tä­väm­me Andr­ée oli vie­raa­nam­me muu­ta­man päi­vän.

Saam­me naut­tia täl­lä het­kel­lä myö­tä­mä­es­tä. Vai­mol­la­ni on tääl­lä vä­hem­män ko­lo­tuk­sia, ja minä saan le­vä­tä ras­kais­ta hoi­dois­ta. Olen iloi­nen sii­tä, et­tä vai­mo­ni voi tääl­lä sel­väs­ti pa­rem­min. Elä­mäm­me on ai­kai­sem­paa sym­bi­oot­ti­sem­paa, kun olem­me pal­jon kak­sis­taan. Mei­dän pi­tää muo­va­ta elä­määm­me si­ten, et­tä olem­me si­nut mei­dän kum­man­kin alen­tu­neen ter­vey­den­ti­lan kans­sa. Vai­mo tar­vit­see kä­si­kynk­kää­ni kul­kies­saan. Kun­pa löy­tyi­si sel­lai­nen tu­ki­tek­niik­ka, et­tä kyl­ke­ni ei­vät ki­pey­dy.

On hy­väk­syt­tä­vä elä­män ra­joi­tuk­set ja ra­ken­net­ta­va tu­le­vai­suut­ta ole­mas­sa ole­van po­si­tii­vi­sen va­raan. Meil­lä on nyt hy­vät olo­suh­teet har­joi­tel­la.

Meil­lä on tääl­lä sama haas­te kuin Tu­rus­sa. Juu­tum­me hel­pos­ti läp­pä­riem­me pa­riin. Pi­tää muis­taa, et­tä oves­ta pää­see myös ulos.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blo­gis­tin elä­mää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maa­laa­mi­nen har­ras­tuk­se­na

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Ra­kas­tu­mi­sia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unel­ma-am­ma­tin ta­voit­te­lus­ta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Eri­tyi­sen herk­kä oma­tun­to

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Se­ni­o­ri kun­toi­lee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voi­ma­kas pas­si­o­ko­ke­mus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies