JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Eläkeläisen työjärjestys

12.9.2019 8.52

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190912085200

Työ­päi­väs­sä on nel­jä tun­tia, joi­den ai­ka­na ih­mi­nen jak­saa toi­mia te­hok­kaas­ti. Sen vuok­si tär­keim­mät asi­at kan­nat­taa hoi­taa nii­den ai­ka­na. Mer­kit­tä­vim­pien teh­tä­vien va­lin­taan va­ra­taan erik­seen suun­nit­te­lu­ai­kaa. Kes­kit­ty­mis­tä on syy­tä var­jel­la si­ten, et­tä mie­leen pyr­ki­vät muut hoi­det­ta­vat asi­at siir­re­tään to do -lis­tal­le.

Kun teh­dään jo­ta­kin vä­hem­män vaa­ti­vaa – esi­mer­kik­si ul­koi­lu­te­taan koi­raa – voi­daan an­taa ali­ta­jun­nan työs­tää ajan­koh­tai­sia ky­sy­myk­siä il­man pa­ko­no­mais­ta pyr­ki­mys­tä rat­kai­suun. Näi­den li­säk­si pi­tää muis­taa va­ra­ta it­sel­leen täy­del­lis­tä lup­po­ai­kaa.

Näin opas­ta­vat Pek­ka Poh­ja­kal­lio ja Saku Tuo­mi­nen mei­tä sel­vi­ä­mään päi­vit­täi­sis­tä haas­teis­tam­me te­ok­ses­saan Työ­kir­ja – Työ­e­lä­män val­lan­ku­mouk­sen pe­rus­teet. Oh­jeet tun­tu­vat hy­vin jär­ke­vil­tä.

Jos­kus työ voi to­sin ol­la niin haas­ta­vaa, et­tei tuol­lai­nen pri­o­ri­soin­ti ole mah­dol­lis­ta. Jou­duin vuo­sia sit­ten juok­se­maan kel­lon kans­sa kil­paa 12 tun­tia päi­väs­sä ja enem­män­kin. Ai­kaa myö­ten sel­lai­nen ei ole hy­väk­si ter­vey­del­le, jo­ten kan­nat­taa pyr­kiä muut­ta­maan rat­kai­se­vas­ti olo­suh­tei­ta. Se voi to­sin vaa­tia ai­kaa. On­nek­si ei­vät kaik­ki työ­vuo­te­ni ole ol­leet noin an­ka­ria.

Olen nyt työ­e­läk­keel­lä, jo­ten mi­nul­le tu­lee ”palk­ka” ti­lil­le kuu­kau­sit­tain ei­kä ku­kaan ase­ta vaa­ti­muk­sia ajan­käy­töl­le­ni – pait­si vai­mo­ni jos­kus ja ihan ai­hees­ta.

Joh­tuu var­maan mo­nis­ta haas­ta­vis­ta työ­vuo­sis­ta­ni, et­tä en mil­lään ha­lu­ai­si teh­dä it­sel­le­ni to do -lis­to­ja. Teen mie­luum­min asi­oi­ta kun muis­tan ja usein en muis­ta. En myös­kään ha­lu­ai­si aset­taa te­ke­mi­sil­le­ni mää­rä­ai­ko­ja. Aa­mu­päi­vil­lä­ni on tai­pu­mus ku­lua verk­kai­seen he­rää­mi­seen, aa­mu­toi­miin ja He­sa­rin lu­ke­mi­seen.

Ha­lu­an vält­tää myös kii­reh­ti­mis­tä, kos­ka olen teh­nyt sitä elä­mäs­sä­ni niin pal­jon. Vai­mo­ni­kaan ei pidä sii­tä. Niin­pä meis­tä on tul­lut pa­to­lo­gi­sia myö­häs­te­li­jöi­tä.

Työ­jär­jes­tyk­se­ni tai­taa ol­la Poh­ja­kal­li­on ja Tuo­mi­sen op­pien vas­ta­koh­ta.

Niin­pä en saa­kaan ai­kaan juu­ri mi­tään mai­nit­se­mi­sen ar­vois­ta. Yri­tän to­sin kir­joit­taa vii­si ker­taa vii­kos­sa blo­gii­ni. Se on mi­nul­le jon­kin­lai­nen työn kor­vi­ke. Usein lor­vin niin, et­tä kir­joit­ta­mi­nen jää har­mil­li­ses­ti il­ta­puu­hak­si.

Mi­nun on kui­ten­kin vai­kea an­taa it­sel­le­ni lu­paa toi­mia si­ten kuin toi­min. Sain har­joi­tel­la hi­das­ta elä­mää jo pit­kien sai­raus­lo­mie­ni ja -elä­ke­jak­so­je­ni ai­ka­na en­nen va­paa­her­ran päi­viä, mut­ta sil­ti avoi­men hi­das­ta­mis­lu­van suo­mi­nen it­sel­le­ni an­taa odot­taa it­se­ään.

Eh­kä asi­aan vai­kut­taa se, et­tä olen vie­lä elä­ke­läi­se­nä no­vii­si. Työ­vuo­te­ni tu­li­vat täy­teen kak­si vuot­ta sit­ten. Eh­kä mi­nun on nar­rat­ta­va it­se­ä­ni si­ten, et­tä pi­dän nyt muu­ta­man sa­pat­ti­vuo­den ja ar­vi­oin sit­ten ti­lan­teen uu­des­taan.

On­ko mi­nul­la pro­tes­tant­ti­nen työ­mo­raa­li? Eh­kä on, eh­kä ei. On to­sin väi­tet­ty, et­tä ky­sei­nen mo­raa­li kos­kee kal­vi­nis­te­ja ei­kä lu­te­ri­lai­sia. En­sik­si mai­nit­tu­jen sa­no­taan ajat­te­le­van, et­tä Ju­ma­lan siu­naus nä­kyy maal­li­se­na me­nes­tyk­se­nä. Tä­män aja­tel­laan joh­ta­van an­ka­raan työn te­ke­mi­seen.

Elä­mi­sen edel­ly­tyk­set ovat men­nei­den su­ku­pol­vien ai­ka­na ol­leet Suo­mes­sa hy­vin an­ka­rat. Jo­ka­päi­väi­sen lei­vän eteen on pi­tä­nyt työs­ken­nel­lä ah­ke­ras­ti. Täl­lais­ta pe­rin­töä var­maan­kin ali­ta­jui­ses­ti vaa­lim­me.

Kun on eläk­keel­lä, ei ole työ­yh­tei­söä. En­nen elä­ke- ja sai­raus­vuo­si­a­ni olin töis­sä isos­sa op­pi­lai­tok­ses­sa, ja mi­nul­la oli usei­ta "pie­niä näyt­tä­möi­tä", joil­la mi­nul­la oli oma roo­li­ni. Mi­nut tun­net­tiin, ja minä tun­sin mo­nia mui­ta. Sain ol­la sel­lai­nen kuin olen.

Näi­den jat­ku­vien vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­den kaut­ta olin ole­mas­sa. Voin toki vie­rail­la kou­lul­la­ni ja naut­tia het­ken men­nees­tä, mut­ta ju­ri­di­ses­ti en kuu­lu enää jouk­koon. Tuo­ta on­nel­lis­ta kup­laa mi­nul­la ei enää ole. Nau­tin ny­kyi­sen elä­mä­ni le­vol­li­suu­des­ta, mut­ta ar­ve­len, et­tä mi­nul­le on jää­nyt tar­ve tul­la näh­dyk­si.

Olen saa­nut ti­lal­le pal­jon va­paa-ai­kaa, mikä on suu­ri siu­naus, kos­ka en ole enää en­ti­sel­lä­ni. Mi­nun on kui­ten­kin vai­kea ot­taa tätä suur­ta lah­jaa vas­taan. Tun­nen ka­to­a­va­ni. Työ­ni on teh­ty. Koen, et­tä olen siir­ty­nyt pois­tu­misp­ro­ses­siin. On­nek­si mi­nul­la on yhä joi­ta­kin vuo­ro­vai­ku­tus­kup­lia, jo­ten en var­maan vie­lä hö­per­ry.

Olen löy­tä­nyt mer­ki­tyk­siä täl­le uu­del­le elä­män­vai­heel­le, mut­ta muu­tos­vai­he on yhä käyn­nis­sä. Ra­kas­ta­ma­ni uu­si työ­jär­jes­tys luo puit­teet sil­le, mi­ten voin tul­la näh­dyk­si.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blogistin elämää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maalaaminen harrastuksena

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Rakastumisia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unelma-ammatin tavoittelusta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Erityisen herkkä omatunto

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elämän haastavia käänteitä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suomalainen identiteetti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Seniori kuntoilee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voimakas passiokokemus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Kotiin karanteeniin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuulumisia Antibesista, Ranskan Rivieralta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Miten hetkeen tartutaan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äiti, isä ja talvisota

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elämä, kipu ja rakkaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Miten usko tuli sukuuni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siunauksesta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kielioppia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suuren sanoman äärellä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kannattaako uskon asioista väitellä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rauha velvoittavat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Aika on rahaa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rakkauden syntysijoilla

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmastotunto kolkuttaa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Sukuni tarinat historian pyörteissä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Taideviikko Provencessa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muutimme taas

26.1.2018 6.29
19.3.2024

Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet. Jes. 65:1

Viikon kysymys