JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190723060400

Kä­vin äs­ken su­ku­seu­ra­mat­kal­la Kar­ja­lan­kan­nak­sel­la. Vie­rai­lim­me isä­ni ko­ti­kun­nas­sa Vii­pu­rin lää­nin Py­hä­jär­vel­lä ja vä­hän muu­al­la­kin.

Isä­ni men­nei­syys on eri­tyi­nen, kos­ka hän on evak­ko. Sen vuok­si mi­nun­kin taus­ta­ni on eri­tyi­nen; olen pa­ko­lai­sen lap­si. Isä­ni ei voi muut­taa syn­nyin­seu­dul­leen. Ul­koi­ses­ti se oli­si eh­kä ny­ky­ään mah­dol­lis­ta, mut­ta hä­nen ko­ti­seu­tu­aan ei ole enää ole­mas­sa, kos­ka ih­mi­set siel­lä ovat vaih­tu­neet.

Mat­ka oli mi­nul­le kol­mas. Isä­ni Ran­ta­ky­läs­sä ol­lut ko­ti­ta­lo on ka­don­nut jo en­nen näi­tä mat­ko­ja. On vain tien var­res­sa ole­va niit­ty. Edel­li­sel­lä mat­kal­la löy­sim­me ta­lon nurk­ka­ki­vet hei­nien se­as­ta. Nyt em­me pen­ko­neet nii­tä esiin. Vii­me mat­kal­la löy­sim­me myös siis­tis­ti ko­koon ka­sat­tu­ja maa­ta­lous­työ­ka­lu­ja, jot­ka isä­ni tun­nis­ti heil­tä jää­neik­si. Enää nii­tä ei nä­ky­nyt.

Kaik­ki muut­kin ym­pä­ris­tön suo­ma­lais­ta­lot ovat ka­don­neet. En­nen so­tia ta­lon luo­ta nä­kyi Laa­tok­ka, jo­hon isä­ni ko­ti­ti­la ra­joit­tui. Nyt vä­li­a­lu­eel­la kas­vaa met­sää. Laa­tok­ka to­sin vie­lä pil­kot­taa, kos­ka uu­sien ve­nä­läis­ta­lo­jen ton­teil­ta on kaa­det­tu pui­ta.

Kä­vim­me kat­so­mas­sa isä­ni per­heen ka­la­sa­ta­maa. Tämä pie­ni ki­vik­koi­nen pou­ka­ma an­toi suo­jaa Laa­to­kan jyrk­kiä aal­to­ja vas­taan. Nyt isä­ni kou­lun pai­kal­la on jo­kin lo­ma­kes­kus.

Iso­van­hem­pie­ni tila Riis­kan ky­läs­sä on yhä jäl­jel­lä. Ta­lon toi­nen pää­ty oli nyt pu­ret­tu ja sen ti­lal­le oli ra­ken­net­tu uu­si osa. Ka­don­nees­sa osas­sa oli vie­lä isoi­so­äi­ti­ni uu­ni tal­lel­la. Pi­ha­pii­ris­sä on yhä van­ho­ja ra­ken­nuk­sia. Myös isoi­so­van­hem­pie­ni ul­ko­ves­sa ”fins­ki toi­let” on yhä käyt­tö­kun­nos­sa.

Ve­nä­läi­set suh­tau­tu­vat mei­hin ys­tä­väl­li­ses­ti. Yh­tei­sen kie­len puut­tu­mi­nen on kui­ten­kin on­gel­ma. Ve­nä­läi­set ei­vät yleen­sä puhu eng­lan­tia ja jos pu­hu­vat, vain aut­ta­vas­ti. Me suo­ma­lai­set­kaan em­me voi reh­vas­tel­la ve­nä­jän kie­len tai­dol­la.

Ase­tel­ma on hie­man ou­to. Hy­vin suu­ri osa ve­nä­läi­sis­tä asuu syn­nyin­seu­dul­laan. On vai­kea ku­vi­tel­la, mil­tä heis­tä tun­tuu, kun vie­ras­maa­lai­set ih­mi­set kul­ke­vat hei­dän nur­kis­saan et­si­mäs­sä jäl­kiä su­kun­sa men­nei­syy­des­tä. On­gel­ma se ei kui­ten­kaan tun­nu ole­van.

Ha­lu­ai­sin pääs­tä eril­li­syy­des­tä yh­tei­söl­li­syy­teen. Ha­lu­ai­sin voi­da elää nor­maa­lia vuo­ro­vai­ku­tus­ta ve­nä­läis­ten kans­sa. Ve­nä­jän kie­len op­pi­mi­nen oli­si kui­ten­kin hy­vin suu­ri haas­te. Vaa­ti­si pal­jon vai­vaa, et­tä voi­si kom­mu­ni­koi­da luon­te­vas­ti. Tek­niik­ka on mo­nes­ti avuk­si, mut­ta nyt en voi­nut käyt­tää Goog­le-kään­tä­jää, kos­ka ope­raat­to­ril­la­ni ei kai ol­lut so­pi­vaa pai­kal­lis­ta yh­teis­työ­kump­pa­nia.

Py­hä­jär­vi on Ve­nä­jän ta­ka­maa­ta. Alue on ke­hit­ty­nyt hy­vin hi­taas­ti ja sik­si suo­ma­lai­sil­le on säi­ly­nyt pit­kään näh­tä­vää. Mai­se­ma kui­ten­kin muut­tuu vä­hi­tel­len. Suo­ma­lai­set oli­si­vat var­mas­ti ra­ken­ta­neet uut­ta kai­ken van­han ti­lal­le. Suo­ma­lai­suu­den jäl­jet ka­to­a­vat vää­jää­mät­tö­mäs­ti. Useim­mat plo­do­vo­je­lai­set tus­kin tie­tä­vät juu­ri mi­tään men­neen ajan suo­ma­lai­sa­suk­kais­ta. Vas­taa­vas­ti suo­ma­lais­vie­rai­li­jat vä­he­ne­vät evak­ko­su­ku­pol­ven har­ve­tes­sa ja muis­to­jen käy­des­sä kau­kai­sik­si.

Elä­vä us­ko tuli isoi­soi­so­van­hem­pie­ni per­hee­seen Riis­kaan 1880-lu­vul­la, kun ohi­kul­ku­mat­kal­la ol­lut saar­na­mies ky­syi, sai­si­ko ta­los­sa pi­tää seu­rat. Eh­kä toh­din jos­kus ky­syä ta­lon ny­kyi­sil­tä hal­ti­joil­ta, voi­tai­siin­ko ta­pah­tu­maa muis­tel­la jär­jes­tä­mäl­lä seu­rat pi­ha­pii­ris­sä.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blo­gis­tin elä­mää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maa­laa­mi­nen har­ras­tuk­se­na

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Ra­kas­tu­mi­sia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unel­ma-am­ma­tin ta­voit­te­lus­ta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Eri­tyi­sen herk­kä oma­tun­to

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Se­ni­o­ri kun­toi­lee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voi­ma­kas pas­si­o­ko­ke­mus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies