JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Siunauksesta

2.5.2019 6.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190502062000

Kun jon­kin asi­an toi­mit­ta­mi­nen su­juu hy­vin, saa­tam­me sa­noa, et­tä hank­keel­la on ol­lut siu­naus­ta. Kyse voi ol­la yri­tys­toi­min­nas­ta, opis­ke­luis­ta, avi­o­lii­tos­ta tai mel­kein mis­tä vain.

Kun elä­mä hy­myi­lee, saa­tam­me ali­ta­jui­ses­ti aja­tel­la, et­tä me­nes­tys on omaa an­si­o­tam­me. Jos myö­tä­käy­mi­nen on sel­väs­ti tu­los­ta omas­ta lah­jak­kuu­des­tam­me, saa­tam­me unoh­taa, kuka on lah­jo­jen an­ta­ja.

Kli­sei­seen me­nes­ty­mi­sen ku­vaan kuu­lu­vat ai­na­kin me­nes­ty­mi­nen opin­nois­sa, puo­li­son ja lap­sien saa­mi­nen, ural­la ete­ne­mi­nen, avi­o­lii­ton ta­sa­pai­noi­suus, oma­ko­ti­ta­lo, hyvä au­to, ke­sä­mök­ki sekä lap­sien kou­lut­tau­tu­mi­nen ja si­joit­tu­mi­nen työ­e­lä­mään.

Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon verk­ko­si­vuil­la siu­naus mää­ri­tel­lään Ju­ma­lan läs­nä­o­lok­si ja huo­len­pi­dok­si täs­sä maa­il­mas­sa. On­ko siis Luo­ja ol­lut jos­sa­kin muu­al­la, jos on­nen lu­et­te­los­ta puut­tuu jo­ta­kin?

Mi­nun elä­mää­ni si­säl­tyy sekä me­nes­tys­tä et­tä epä­on­nea. Ras­kaim­piin vai­hei­siin kuu­lu­vat työn me­net­tä­mi­nen 1990-lu­vun la­mas­sa ja kah­den syö­vän sai­ras­ta­mi­nen vii­mei­sim­pi­nä vuo­si­na. Myö­tä­käy­mi­siä ovat ol­leet muun mu­as­sa puo­li­son löy­ty­mi­nen, lap­sien ja las­ten­lap­sien saa­mi­nen ja se, et­tä lap­set ovat löy­tä­neet paik­kan­sa yh­teis­kun­nas­sa.

Eh­kä­pä Ju­ma­lan läs­nä­o­lon merk­ke­jä ovat­kin ni­me­no­maan ne ko­et­te­le­muk­set, joi­ta hän on mi­nul­le an­ta­nut. Vaik­ka hän on ko­e­tel­lut, hän ei ole hy­län­nyt mi­nua. Ai­na olem­me puo­li­so­ni kans­sa ta­val­la tai toi­sel­la ka­ri­kois­ta sel­vin­neet.

Suu­rin ku­vi­tel­ta­vis­sa ole­va siu­naus on tai­vaa­seen pää­se­mi­nen. Täs­tä voi­daan joh­taa, et­tä siu­naus­ta ovat kaik­ki asi­at, jot­ka aut­ta­vat mei­tä mat­kal­lam­me koh­ti tai­vas­ta.

Mie­les­tä­ni edel­li­nen ei tar­koi­ta sitä, et­tä epä­on­ni­set ovat eri­tyi­ses­ti ku­ri­tuk­sen tar­pees­sa. Myös ylen­palt­ti­nen me­nes­tys voi ol­la ko­et­te­le­mus. Jos kaik­ki asi­at jat­ku­vas­ti jär­jes­ty­vät, koko elä­mä voi muut­tua jär­jes­te­ly­ky­sy­myk­sek­si. Kaik­ki su­juu, kun jär­jel­lä­ni jär­jes­te­len. Ei osaa­mi­nen syn­tiä ole, mut­ta siu­nauk­sen tar­peel­li­suus saat­taa hä­mär­tyä. Raa­mat­tu va­rot­taa rik­kau­den vaa­rois­ta, ei­kä ym­mär­tääk­se­ni tar­koi­ta vain hen­gel­lis­tä pai­su­mis­ta.

Mi­nua on siu­nat­tu kah­del­la syö­väl­lä, mut­ta myös sil­lä, et­tä olen saa­nut jat­ko­a­jan ja voin häm­mäs­tyt­tä­vän hy­vin. Sai­rau­det ei­vät ole ja­los­ta­neet mi­nua mi­ten­kään, mut­ta ym­mär­rän va­el­ta­va­ni siu­nauk­sen va­ras­sa. It­se en ole syö­pi­ä­ni se­lät­tä­nyt vaan vain suos­tu­nut hoi­toi­hin.

Siu­naus tun­tuu pa­ke­ne­van mää­rit­te­li­jään­sä. Jos oli­sin kuol­lut syö­pään ja pääs­syt tai­vaa­seen, se vas­ta siu­naus­ta oli­si ol­lut­kin.

Eh­kä kaik­ki, mitä meil­le sat­tuu, on­kin ta­val­la tai toi­sel­la siu­naus­ta. Luo­ja an­taa vas­ta­mä­keä sil­loin, kun tar­vit­sem­me muis­tu­tuk­sen elä­män kal­leim­mas­ta asi­as­ta, ja myö­tä­mä­keä sil­loin, kun tar­vit­sem­me toi­voa.

Siu­nauk­sen mää­rit­te­le­mi­nen on haas­ta­vaa. Huo­mio kiin­nit­tyy lii­ak­si sii­hen, mil­tä ih­mis­ten elä­mä näyt­tää ulos­päin. Esi­mer­kik­si si­säi­nen rau­ha sekä luot­ta­vai­nen ja tyy­ty­väi­nen mie­li saat­ta­vat ol­la suu­rem­pi siu­naus kuin ma­te­ri­aa­li­nen me­nes­tys. Jon­kun elä­mä voi näyt­tää hy­vin vaa­ti­mat­to­mal­ta, mut­ta hän saat­taa­kin ol­la hy­vin tyy­ty­väi­nen osaan­sa. Siu­naus­ta on myös kyky muo­va­ta elä­mä mie­len­kiin­toi­sek­si ja tun­tea on­nea, vaik­ka ra­haa ei tu­li­si­kaan kuin ruis­kus­ta.

Joku saat­taa me­nes­tyä ai­neel­li­ses­ti hy­vin, mut­ta hä­nel­lä voi ol­la mur­hei­ta, jois­ta har­va tie­tää. Jon­kun ul­ko­nai­nen me­nes­tys voi ol­la myös tar­koi­tet­tu ko­et­te­le­maan mui­ta. Osaam­me­ko ol­la omaan osaam­me tyy­ty­väi­siä?

Edes­men­nyt ap­pe­ni oli neu­vo­nut vai­mo­a­ni, kun tämä oli sur­rut, et­tei pys­ty an­ta­maan ta­kai­sin mitä on saa­nut. Vai­mo­ni sai kuul­la, et­tä pi­tää osa­ta ot­taa vas­taan ja an­taa siu­nauk­sen siir­tyä eteen­päin.

Joil­le­kin voi koi­tua niin pal­jon vas­toin­käy­mi­siä, et­tä nii­tä ei in­hi­mil­li­ses­ti kat­so­en voi mi­ten­kään pi­tää ke­nel­le­kään tar­peel­li­si­na ko­et­te­le­muk­si­na. Raa­mat­tu ker­too Jo­bis­ta, jon­ka elä­mä oli ai­ka­mois­ta vuo­ris­to­ra­taa. Hän koki sekä suur­ta me­nes­tys­tä et­tä an­ka­ria ko­et­te­le­muk­sia. Job eli ja kuo­li us­ko­vai­se­na. Kos­ka lop­pu oli hyvä, elä­män­kin täy­tyi ol­la hyvä.

Elä­män tar­koi­tus on suu­ri mys­tee­ri. Il­man us­koa sitä ei voi ym­mär­tää. Us­ko­mi­nen on si­ten ym­mär­tä­mis­tä tär­ke­äm­pää.

Mi­nun­kin elä­mäs­sä­ni on ol­lut ylä- ja ala­mä­kiä. Jos voi­sin sitä muut­taa jäl­keen­päin, en tie­täi­si mitä teh­dä. Olen nyt us­ko­mas­sa, jo­ten elä­mä­ni on täy­ty­nyt ol­la hyvä. Täl­lä het­kel­lä au­rin­ko pais­taa. tun­nen, et­tä voi­ma­ni al­ka­vat pa­la­ta syö­pie­ni jäl­keen, mi­hin en enää us­ko­nut. Sen täy­tyy ol­la siu­naus­ta.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blogistin elämää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maalaaminen harrastuksena

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Rakastumisia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unelma-ammatin tavoittelusta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Erityisen herkkä omatunto

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elämän haastavia käänteitä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suomalainen identiteetti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Seniori kuntoilee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voimakas passiokokemus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Kotiin karanteeniin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuulumisia Antibesista, Ranskan Rivieralta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Miten hetkeen tartutaan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äiti, isä ja talvisota

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elämä, kipu ja rakkaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Eläkeläisen työjärjestys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Miten usko tuli sukuuni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kielioppia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suuren sanoman äärellä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kannattaako uskon asioista väitellä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rauha velvoittavat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Aika on rahaa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rakkauden syntysijoilla

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmastotunto kolkuttaa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Sukuni tarinat historian pyörteissä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Taideviikko Provencessa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muutimme taas

26.1.2018 6.29
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys