Hyvät tavat ovat öljyä, joka saa kanssakäymisen luistamaan paremmin. Joskus ne tosin saattavat aiheuttaa jopa koomisia tilanteita.
Kuvitellaan, että tarjoilupöytä on katettu ja vieraita kehotettu ottamaan. Seurueen pappi on uppoutunut mielenkiintoiseen keskusteluun ja muut odottavat malttamattomasti vuoroaan. Kun pappi on herätetty valitsemaan syötävää, odotetaan, että joku paikalla olevista naisista tunnustautuu vanhimmaksi nousemalla papin seuraksi. Kahvi alkaa jäähtyä ennen kuin kaikki kursailut ovat ohi.
Noutopöydän äärelle eivät kaikki mahdu kerrallaan, joten on käytännöllistä, että yhteiset säännöt tuovat järjestystä tilanteeseen. On myös huomaavaista muita kohtaan olla tyhjentämättä kokonaan herkkupataa, jonka antimet ovat loppumassa.
Minut on opetettu auttamaan naisvieraille takkia päälle tai pois. Se näyttää nykyään varmaan vanhanaikaiselta, mutta yleensä asiaan suhtaudutaan suopeasti. Joku tosin saattaa pitää sitä kyseenalaisena tasa-arvon näkökulmasta.
Takin auttamisesta ei kannata tehdä jäykkää suoritusta vaan suhtautua asiaan tilanteen mukaan joustavasti siten, että kaikki tuntevat olonsa mukavaksi.
Hyvät käytöstavat sujuvoittavat yhteiseloa, mutta saattavat myös nostaa niiden osaajan arvostusta. Ajattelen, että hyvät tavat kertovat kotitaustasta, jossa sivistystä pidetään arvossa.
Sivistys on kuitenkin paljon enemmän kuin hyviä tapoja. Sivistys merkitsee Wikipedian mukaan ”kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta”. Sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä saatetaan kutsua sydämen sivistykseksi.
Ihminen saattaa olla erittäin hyvin koulutettu ja osata hyvät käytöstavat viimeistä piirtoa myöten, mutta näistä huolimatta olla ylpeä, kylmäkiskoinen ja piittaamaton. Vähemmän kultivoitunut ei ehkä tiedä, meneekö nainen vai mies edellä portaissa, mutta osaa olla utelematta muiden kuullen naapurilta sellaista, joka saattaisi tämän kiusalliseen valoon.
Sydämen sivistys tarkoittaa ehkä sellaista toisen huomioonottamista, jota ei voi helposti ohjeistaa käytösoppaissa.
Jotkut tilanteet antavat meille mahdollisuuden koetella motiivejamme. Jos huomaan jonkun tutun henkilön hatun pudonneen julkisen tilan naulakosta siten, että se on vaarassa likaantua tai tulla tallatuksi, nostanko sen turvaan vaikka edunsaaja ei tulisikaan tietämään teostani? Miten toimin? Entä jos kyseessä on aivan oudon ihmisen hattu? Vaiva ei ole suuri, mutta saatan ajatella, että nostakoon joku toinen.
Voidaan kysyä, pyrimmekö tekemään lähimmäisemme olemisen miellyttävämmäksi vain hyvästä tahdosta vai teemmekö sen velvollisuudesta, välttääksemme häpeän tunteen tai saadaksemme jonkinlaisen korvauksen, vaikkapa kehun tai hyvän maineen?
Toimintamme on monien vaikuttimien motivoimaa. Sanotaan, että meillä on tahto mutta ei kykyä hyvään.
Huomaan ajautuvani kyynisyyden maailmaan. Pystyykö ihminen tekemään yhtään mitään ilman oman edun tavoittelua?
Ainakin voimme arvella, että ulkoinen sivistys ja sydämen sivistys eivät sulje pois toisiaan. On varmasti olemassa sekä sydämellisiä että tylyjä ihmisiä taustasta riippumatta.
Haluaisin löytää jonkin puhtaasta ihmisen hyvyydestä lähtevän vaikuttimen muita hyödyttäviin tekoihin, mutta en kykene siihen.
Keskustelin vaimoni kanssa näistä teemoista. Hänen mielestään sydämen sivistys kumpuaa hyvästä sydämestä. Minäkin haluaisin uskoa niin, mutta epäilen.
Kaikesta huolimatta hyvät tavat, sydämen sivistys ja velvollisuuksien täyttäminen antavat meille varmasti hyvän käyttöliittymän yhteisössä toimimiseen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys