JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200129065500

Olem­me aloi­tel­leet vai­mo­ni kans­sa tä­män­vuo­tis­ta muut­to­lin­tu­jen elo­am­me An­ti­be­sis­sa Rans­kan Ri­vie­ral­la. Elä­mä on ai­ka sa­man­lais­ta kuin Suo­mes­sa, mut­ta sää on lep­peä. Pie­ni mu­kau­tu­mi­nen on kui­ten­kin ol­lut tar­peen.

Ma­ja­paik­kam­me va­rus­tuk­seen ei kuu­lu kah­vi­sup­pi­loa, jota käy­tän ko­to­na. Sel­lai­nen on kä­te­vä, kun tee­ih­mi­sen kump­pa­ni keit­tää omia ku­pil­li­si­aan. Em­me ole löy­tä­neet sup­pi­loa tois­tai­sek­si kau­pois­ta­kaan.

Olen keit­tä­nyt tääl­lä yh­den hen­gen an­nok­sia kah­vin­keit­ti­mel­lä. Sii­nä on omat haas­teen­sa, jos keit­tä­jä sat­tuu ole­maan usein muis­sa maa­il­mois­sa. Vai­heet ovat seu­raa­vat:

1. Lai­ta keit­ti­men töp­se­li sei­nään

2. Lai­ta suo­da­tin asi­a­no­mai­seen paik­kaan ja mit­taa sii­hen so­pi­va an­nos kah­via

3. Mit­taa kan­nuun run­saan ku­pil­li­sen ver­ran vet­tä ja kaa­da se asi­a­no­mai­seen ve­si­säi­li­öön

4. Nap­sau­ta kei­tin pääl­le

5. Ope­raa­ti­on jäl­keen nap­sau­ta kei­tin pois pääl­tä

Tä­hän men­nes­sä on­gel­mia on il­men­nyt useis­sa vai­heis­sa. Kah­vin mit­taa­mi­nen suo­dat­ti­meen on on­nis­tu­nut tois­tai­sek­si var­mim­min. Kan­nul­la on sitä vas­toin tai­pu­mus oh­jau­tua ve­si­las­tei­neen läm­pö­le­vyl­le, mis­tä seu­raa tur­haa po­ri­nan odo­tus­ta.

Pari ker­taa olen epä­on­nis­tu­nut ve­den mit­tauk­ses­sa. Tu­lok­se­na on ol­lut juo­ma­kel­vot­to­man lai­haa kah­via, ja minä olen ai­noa mah­dol­li­nen syy­pää. Mi­nun on täy­ty­nyt mi­ta­ta ve­si­an­nos kah­teen ker­taan.

Vai­mol­la­ni ei ole tai­pu­mus­ta täl­lai­siin kep­po­siin. Jos­kus olen unoh­ta­nut nap­saut­taa keit­ti­men pääl­le tai se on jää­nyt nau­tis­ke­lu­het­ken jäl­keen tur­haan läm­mit­tä­mään tyh­jää kan­nua.

Täl­lai­nen saat­taa ol­la tut­tua muil­le­kin muul­le­kin elä­ke­läi­sil­le.

Olen ym­mär­tä­nyt, et­tä mind­ful­ness on sitä, et­tä osaa kes­kit­tyä sii­hen mitä te­kee. Tar­tu het­keen! – Car­pe diem! Se on epäi­le­mät­tä hyvä oh­je, jos yli­pää­tään ha­lu­aa suo­riu­tua työn­sä te­ke­mi­ses­tä ja mo­nis­ta muis­ta­kin tär­keis­tä toi­mis­ta.

Ai­vois­sa­ni on var­maan jo­kin ra­ken­teel­li­nen omi­nai­suus, joka sal­lii aja­tuk­sie­ni ajau­tu­mi­sen jon­ne­kin ai­van muu­al­le sil­loin, kun tois­tan jo­ta­kin tut­tua ru­tii­nia. Se ei ole hyvä omi­nai­suus, kos­ka kah­via voi jou­tua odot­ta­maan.

Tämä tai­pu­mus lie­nee syn­nyn­näis­tä. Se tun­tuu vah­vis­tu­van iän kart­tu­es­sa. Ih­met­te­len, mik­si kui­ten­kin suo­riu­dun au­tol­la aja­mi­ses­ta koh­tuul­li­sen hy­vin. Voi­ko ali­ta­jun­nas­sa­ni ol­la jo­kin au­to­maat­ti­nen vaa­ra­nil­mai­sin, joka sää­te­lee kes­kit­ty­mis­tä­ni?

Luu­len asi­an liit­ty­vän sii­hen, et­tä en muis­ta mi­hin jä­tän ta­va­roi­ta­ni. Vai­mo­ni taas re­kis­te­röi häm­mäs­tyt­tä­väs­ti, mil­loin jon­ne­kin il­mes­tyy jo­kin siel­lä en­nen ole­ma­ton ta­va­ra. Luo­jal­la on ol­lut var­maan hymy suu­pie­les­sään, kun hän on suun­ni­tel­lut mei­tä toi­sil­lem­me.

On häm­men­tä­vää, et­tä roo­lim­me voi­vat ol­la toi­sen­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa päin­vais­tai­set. Vai­mo­ni voi saa­da pri­mi­tii­vi­re­ak­ti­on, jos tie­to­tek­nii­kas­sa ei jo­kin suju. En mi­nä­kään nört­ti ole, mut­ta sen­tään hah­mo­tan, mikä on kan­sio ja mitä tar­koit­taa, jos ku­vat ovat pil­ves­sä. Sama roo­li­ja­ko to­teu­tuu, jos pi­tää las­kea jo­ta­kin.

Joku asi­an­tun­ti­ja voi­si eh­kä ar­vi­oi­da, on­ko mi­nun mah­dol­lis­ta muut­tua kun­nol­li­sek­si täs­sä ja nyt elä­väk­si ih­mi­sek­si. Eh­kä sel­lai­nen voi­si voi­si on­nis­tua an­ka­ral­la har­joi­tuk­sel­la. En ole var­ma, ha­lu­ai­sin­ko. Jos olet käy­tän­nöl­li­nen ih­mi­nen, voit ar­vi­oi­da haas­tee­ni vaa­ti­vuut­ta miet­ti­mäl­lä, min­kä­lai­sel­la har­joi­tuk­sel­la voi­sit muut­tua pois­sa­o­le­vak­si mie­tis­ke­li­jäk­si.

Vai­mo­ni luki tä­män jut­tu­ni kes­ke­ne­räi­se­nä ja ky­syi, mi­hin tätä voi­si ver­ra­ta. Mie­lee­ni tuli aja­tus meis­tä kum­mas­ta­kin har­hai­le­mas­sa ta­va­roi­ta et­si­mäs­sä. Jo­kin sa­la­pe­räi­nen var­je­lus täs­sä kai­kes­sa on.

Avi­o­lii­tos­sa saat­taa to­teu­tua sel­lai­nen il­miö, et­tä puo­li­sot ot­ta­vat va­pauk­sia siel­lä, mis­sä nii­tä on saa­ta­vis­sa. Kun jo­kin toi­mi su­juu toi­sel­ta luon­tai­sem­min, voi it­se aset­tau­tua va­paa­mat­kus­ta­jak­si. Ai­na se ei on­nis­tu. En keh­taa kei­tät­tää vai­mol­la­ni kah­via, kun hän ei it­se juo sitä.

Vai­mo­ni on kek­si­nyt nik­sin. Hän teki ve­si­pul­los­ta tra­tin. Sen käy­tös­sä on vä­hem­män vai­hei­ta kuin kah­vin­keit­ti­men aja­mi­ses­sa. Elä­mäm­me tääl­lä on muut­tu­nut en­tis­tä ko­toi­sam­mak­si.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blo­gis­tin elä­mää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maa­laa­mi­nen har­ras­tuk­se­na

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Ra­kas­tu­mi­sia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unel­ma-am­ma­tin ta­voit­te­lus­ta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Eri­tyi­sen herk­kä oma­tun­to

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Se­ni­o­ri kun­toi­lee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voi­ma­kas pas­si­o­ko­ke­mus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies