JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Miten hetkeen tartutaan?

29.1.2020 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200129065500

Olem­me aloi­tel­leet vai­mo­ni kans­sa tä­män­vuo­tis­ta muut­to­lin­tu­jen elo­am­me An­ti­be­sis­sa Rans­kan Ri­vie­ral­la. Elä­mä on ai­ka sa­man­lais­ta kuin Suo­mes­sa, mut­ta sää on lep­peä. Pie­ni mu­kau­tu­mi­nen on kui­ten­kin ol­lut tar­peen.

Ma­ja­paik­kam­me va­rus­tuk­seen ei kuu­lu kah­vi­sup­pi­loa, jota käy­tän ko­to­na. Sel­lai­nen on kä­te­vä, kun tee­ih­mi­sen kump­pa­ni keit­tää omia ku­pil­li­si­aan. Em­me ole löy­tä­neet sup­pi­loa tois­tai­sek­si kau­pois­ta­kaan.

Olen keit­tä­nyt tääl­lä yh­den hen­gen an­nok­sia kah­vin­keit­ti­mel­lä. Sii­nä on omat haas­teen­sa, jos keit­tä­jä sat­tuu ole­maan usein muis­sa maa­il­mois­sa. Vai­heet ovat seu­raa­vat:

1. Lai­ta keit­ti­men töp­se­li sei­nään

2. Lai­ta suo­da­tin asi­a­no­mai­seen paik­kaan ja mit­taa sii­hen so­pi­va an­nos kah­via

3. Mit­taa kan­nuun run­saan ku­pil­li­sen ver­ran vet­tä ja kaa­da se asi­a­no­mai­seen ve­si­säi­li­öön

4. Nap­sau­ta kei­tin pääl­le

5. Ope­raa­ti­on jäl­keen nap­sau­ta kei­tin pois pääl­tä

Tä­hän men­nes­sä on­gel­mia on il­men­nyt useis­sa vai­heis­sa. Kah­vin mit­taa­mi­nen suo­dat­ti­meen on on­nis­tu­nut tois­tai­sek­si var­mim­min. Kan­nul­la on sitä vas­toin tai­pu­mus oh­jau­tua ve­si­las­tei­neen läm­pö­le­vyl­le, mis­tä seu­raa tur­haa po­ri­nan odo­tus­ta.

Pari ker­taa olen epä­on­nis­tu­nut ve­den mit­tauk­ses­sa. Tu­lok­se­na on ol­lut juo­ma­kel­vot­to­man lai­haa kah­via, ja minä olen ai­noa mah­dol­li­nen syy­pää. Mi­nun on täy­ty­nyt mi­ta­ta ve­si­an­nos kah­teen ker­taan.

Vai­mol­la­ni ei ole tai­pu­mus­ta täl­lai­siin kep­po­siin. Jos­kus olen unoh­ta­nut nap­saut­taa keit­ti­men pääl­le tai se on jää­nyt nau­tis­ke­lu­het­ken jäl­keen tur­haan läm­mit­tä­mään tyh­jää kan­nua.

Täl­lai­nen saat­taa ol­la tut­tua muil­le­kin muul­le­kin elä­ke­läi­sil­le.

Olen ym­mär­tä­nyt, et­tä mind­ful­ness on sitä, et­tä osaa kes­kit­tyä sii­hen mitä te­kee. Tar­tu het­keen! – Car­pe diem! Se on epäi­le­mät­tä hyvä oh­je, jos yli­pää­tään ha­lu­aa suo­riu­tua työn­sä te­ke­mi­ses­tä ja mo­nis­ta muis­ta­kin tär­keis­tä toi­mis­ta.

Ai­vois­sa­ni on var­maan jo­kin ra­ken­teel­li­nen omi­nai­suus, joka sal­lii aja­tuk­sie­ni ajau­tu­mi­sen jon­ne­kin ai­van muu­al­le sil­loin, kun tois­tan jo­ta­kin tut­tua ru­tii­nia. Se ei ole hyvä omi­nai­suus, kos­ka kah­via voi jou­tua odot­ta­maan.

Tämä tai­pu­mus lie­nee syn­nyn­näis­tä. Se tun­tuu vah­vis­tu­van iän kart­tu­es­sa. Ih­met­te­len, mik­si kui­ten­kin suo­riu­dun au­tol­la aja­mi­ses­ta koh­tuul­li­sen hy­vin. Voi­ko ali­ta­jun­nas­sa­ni ol­la jo­kin au­to­maat­ti­nen vaa­ra­nil­mai­sin, joka sää­te­lee kes­kit­ty­mis­tä­ni?

Luu­len asi­an liit­ty­vän sii­hen, et­tä en muis­ta mi­hin jä­tän ta­va­roi­ta­ni. Vai­mo­ni taas re­kis­te­röi häm­mäs­tyt­tä­väs­ti, mil­loin jon­ne­kin il­mes­tyy jo­kin siel­lä en­nen ole­ma­ton ta­va­ra. Luo­jal­la on ol­lut var­maan hymy suu­pie­les­sään, kun hän on suun­ni­tel­lut mei­tä toi­sil­lem­me.

On häm­men­tä­vää, et­tä roo­lim­me voi­vat ol­la toi­sen­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa päin­vais­tai­set. Vai­mo­ni voi saa­da pri­mi­tii­vi­re­ak­ti­on, jos tie­to­tek­nii­kas­sa ei jo­kin suju. En mi­nä­kään nört­ti ole, mut­ta sen­tään hah­mo­tan, mikä on kan­sio ja mitä tar­koit­taa, jos ku­vat ovat pil­ves­sä. Sama roo­li­ja­ko to­teu­tuu, jos pi­tää las­kea jo­ta­kin.

Joku asi­an­tun­ti­ja voi­si eh­kä ar­vi­oi­da, on­ko mi­nun mah­dol­lis­ta muut­tua kun­nol­li­sek­si täs­sä ja nyt elä­väk­si ih­mi­sek­si. Eh­kä sel­lai­nen voi­si voi­si on­nis­tua an­ka­ral­la har­joi­tuk­sel­la. En ole var­ma, ha­lu­ai­sin­ko. Jos olet käy­tän­nöl­li­nen ih­mi­nen, voit ar­vi­oi­da haas­tee­ni vaa­ti­vuut­ta miet­ti­mäl­lä, min­kä­lai­sel­la har­joi­tuk­sel­la voi­sit muut­tua pois­sa­o­le­vak­si mie­tis­ke­li­jäk­si.

Vai­mo­ni luki tä­män jut­tu­ni kes­ke­ne­räi­se­nä ja ky­syi, mi­hin tätä voi­si ver­ra­ta. Mie­lee­ni tuli aja­tus meis­tä kum­mas­ta­kin har­hai­le­mas­sa ta­va­roi­ta et­si­mäs­sä. Jo­kin sa­la­pe­räi­nen var­je­lus täs­sä kai­kes­sa on.

Avi­o­lii­tos­sa saat­taa to­teu­tua sel­lai­nen il­miö, et­tä puo­li­sot ot­ta­vat va­pauk­sia siel­lä, mis­sä nii­tä on saa­ta­vis­sa. Kun jo­kin toi­mi su­juu toi­sel­ta luon­tai­sem­min, voi it­se aset­tau­tua va­paa­mat­kus­ta­jak­si. Ai­na se ei on­nis­tu. En keh­taa kei­tät­tää vai­mol­la­ni kah­via, kun hän ei it­se juo sitä.

Vai­mo­ni on kek­si­nyt nik­sin. Hän teki ve­si­pul­los­ta tra­tin. Sen käy­tös­sä on vä­hem­män vai­hei­ta kuin kah­vin­keit­ti­men aja­mi­ses­sa. Elä­mäm­me tääl­lä on muut­tu­nut en­tis­tä ko­toi­sam­mak­si.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blogistin elämää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maalaaminen harrastuksena

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Rakastumisia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unelma-ammatin tavoittelusta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Erityisen herkkä omatunto

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elämän haastavia käänteitä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suomalainen identiteetti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Seniori kuntoilee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voimakas passiokokemus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Kotiin karanteeniin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuulumisia Antibesista, Ranskan Rivieralta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äiti, isä ja talvisota

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elämä, kipu ja rakkaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Eläkeläisen työjärjestys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Miten usko tuli sukuuni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siunauksesta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kielioppia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suuren sanoman äärellä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kannattaako uskon asioista väitellä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rauha velvoittavat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Aika on rahaa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rakkauden syntysijoilla

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmastotunto kolkuttaa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Sukuni tarinat historian pyörteissä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Taideviikko Provencessa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muutimme taas

26.1.2018 6.29
20.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Joh. 10:9

Viikon kysymys