JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190125064700

Kie­li on vält­tä­mä­tön elin: il­man sitä em­me voi­si syö­dä em­me­kä pu­hua. Me suo­ma­lai­set käy­täm­me sa­maa sa­naa tar­koit­ta­es­sam­me mai­nit­tua elin­tä sekä pu­hut­tua kiel­tä.

Kie­li on en­si­si­jai­ses­ti pu­het­ta. Kir­joit­ta­mi­sen ja lu­ke­mi­sen tai­dot ovat myö­hem­pää pe­rua. Niin­pä vie­ras­kie­lis­ten sa­no­jen op­pi­mi­nen tun­tuu su­ju­van hel­pom­min käy­tän­nön ti­lan­teis­sa kuin op­pi­kir­jois­ta lu­ke­mal­la. Kan­nat­taa sa­no­ja tie­ten­kin tan­ka­ta, mut­ta käy­tet­tä­es­sä ne vas­ta muut­tu­vat elä­vik­si. To­te­sin tä­män, kun meil­lä oli vuo­sia sit­ten ko­to­na eng­lan­nin kiel­tä pu­hu­via au pai­re­ja. Mi­nul­le al­koi avau­tua, mitä eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa on ta­pa­na sa­noa. Se on usein jo­ta­kin muu­ta kuin mitä op­pi­kir­jois­sa on sa­not­tu.

Olem­me vai­mo­ni kans­sa taas tal­vi­pa­ko­lai­si­na Niz­zas­sa, jos­sa jat­kam­me ko­vin hi­taas­ti ete­ne­vää rans­kan kie­len har­ras­tus­tam­me. Koh­taam­me rans­ka­lai­sia vain ol­les­sam­me asi­oi­mas­sa tai muu­toin liik­keel­lä. Jos oli­sim­me töis­sä tai opis­ke­li­sim­me, al­tis­tui­sim­me huo­mat­ta­vas­ti enem­män täl­le kie­lel­le.

Seu­raa­vat esi­mer­kit ku­vaa­vat, mi­ten kiel­tä­kin op­pii te­ke­mäl­lä.

Olim­me vaa­te­kau­pas­sa, jon­ka ti­lat oli­vat mo­nes­sa ker­rok­ses­sa. Mie­lee­ni tuli ky­sy­mys, mitä ”ylös” on rans­kak­si. Tar­kis­tin asi­an kän­ny­käs­tä ja kuun­te­lin, mi­ten sana lau­su­taan. Me­nim­me koh­ta his­siin. Pe­räs­säm­me tuli nai­nen, joka miet­ti, mi­hin suun­taan his­si on läh­dös­sä. ”En haut”, sa­noin, ja hän ym­mär­si heti. En oli­si taa­tus­ti osan­nut ään­tää oi­kein, jol­len oli­si juu­ri kuul­lut sitä kän­ny­käs­tä­ni. Sa­nan hah­mo juur­tui lu­jas­ti mie­lee­ni. Vie­lä pi­tää yrit­tää muis­taa, mi­ten se kir­joi­te­taan.

Erää­nä päi­vä­nä sa­tuin jon­kun nuo­ren mie­hen kans­sa ma­ja­paik­kam­me ala­ker­ran his­sil­le. On­nis­tuim­me sel­vit­tä­mään rans­kak­si kes­ke­näm­me, et­tä hän on me­nos­sa vii­den­teen ja minä toi­seen ker­rok­seen. Tai­det­tiin sii­nä to­sin eng­lan­nil­la var­mis­taa vies­tin­tää. Kes­kus­te­lum­me tu­lok­se­na hän meni his­siin en­sin ja minä seu­ra­sin. Eh­din kah­den ker­rok­sen yh­tei­sel­lä mat­kal­lam­me an­taa hä­nen opet­taa mi­nul­le yh­den sa­nan. His­sin sei­näs­sä lu­kee teks­ti ”En cas de pan­ne ap­pu­yer sur le bou­ton son­ne­rie”. Osoi­tin ap­pu­yer-sa­naa ja hän näyt­ti sor­mel­laan pai­na­mis­lii­ket­tä. Sain taas yh­den sa­nan lii­ma­tuk­si tu­ke­vam­min muis­tii­ni. Tämä op­pi­tun­ti osoit­ti, et­tä vies­tin­näs­sä on kyse myös muus­ta­kin kuin sa­nois­ta. Siis ”Vi­ka­ti­lan­tees­sa pai­na soit­to­kel­lon nap­pu­laa.”

Kun olim­me äs­ket­täin pa­laa­mas­sa ma­ja­paik­kaam­me, vas­taam­me tuli lä­hi­ka­dul­la iä­käs mies, joka py­säh­tyi yh­täk­kiä huo­kai­le­maan. ”Fa­ti­gué”, sa­noi hän ja kat­soi mei­hin ys­tä­väl­li­ses­ti. Em­me osan­neet vas­ta­ta juu­ri mi­tään, mut­ta sana oli tut­tu. Hän oli vä­sy­nyt. Mie­tin, oli­si­ko mei­dän pi­tä­nyt aut­taa hän­tä. Eh­kä oli­sin osan­nut tar­jo­ta apua rans­kak­si, jos oli­sin oi­kein kes­kit­ty­nyt. Ti­lan­ne meni ohi, mut­ta sain sil­ti pie­nen op­pi­tun­nin. Fa­ti­gué-sa­nan nou­to­lan­ka ly­he­ni muis­tis­sa­ni.

Jot­kut asi­at ovat hy­vin kä­sit­teel­li­siä. Niis­tä saat­taa ol­la vai­kea saa­da kä­del­lä kiin­ni, kä­sit­tää siis, jopa omal­la äi­din­kie­lel­lä. Sel­lai­sia sa­no­ja ei tule har­joi­tel­leek­si esi­mer­kik­si kau­pan kas­sal­la. Jopa rans­ka­lai­set, nuo kas­sa­jo­no­jen kär­si­väl­li­set odot­ta­jat, saat­tai­si­vat hi­keen­tyä, jos al­kai­sin pu­hua kas­sa­hen­ki­lön kans­sa po­li­tii­kas­ta.

On sa­not­tu, et­tä kie­lel­tä toi­sel­le tulk­kaa­mi­nen on oi­ke­as­taan mah­do­ton­ta, sil­lä eri kiel­ten vi­vah­tei­ta on han­ka­la kään­tää. Tai­ta­va opet­ta­ja osaa kui­ten­kin teh­dä mo­ni­mut­kai­set­kin asi­at kou­riin­tun­tu­vik­si. Täs­sä Hyvä Pai­me­nem­me Jee­sus oli mes­ta­ri. Hän käyt­ti ver­tauk­sia ja sym­bo­le­ja, jot­ka liit­tyi­vät ar­ki­seen elä­mään. Nämä aut­ta­vat us­ko­na­si­oi­den se­lit­tä­mis­tä myös vie­raal­la kie­lel­lä. Us­ko on lo­pul­ta niin yk­sin­ker­tai­nen asia, et­tä sen ym­mär­tää par­hai­ten las­ten kie­lel­lä.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29
28.3.2020

Jee­sus sa­noo: "Äl­kää ta­voi­tel­ko ka­to­a­vaa ruo­kaa, vaan ka­to­a­ma­ton­ta, sitä, joka an­taa ikui­sen elä­män. Sitä teil­le an­taa Ih­mi­sen Poi­ka, sil­lä Isä, Ju­ma­la it­se, on mer­kin­nyt hä­net si­ne­til­lään." Joh. 6:27

Viikon kysymys