JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181221063100

Ketä odo­tat jou­lu­na, ky­syi pap­pi saar­na­tuo­lis­ta it­sel­tään ja seu­ra­kun­nal­ta en­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na.

Sii­nä­pä se! Odo­tan­ko Jee­sus­ta vai jou­lu­puk­kia?

Jou­lu on ai­noa vuo­tui­nen juh­la, jo­hon val­mis­tau­du­taan viik­ko­kau­sia, el­lei enem­män. Jee­suk­sen syn­ty­män muis­ta­mi­nen ei vel­voi­ta mei­tä pe­rus­teel­li­seen va­rus­tau­tu­mi­seen. Kai­ken ul­koi­sen voi­sim­me unoh­taa ja viet­tää Kris­tuk­sen syn­ty­män muis­to­juh­laa vain sy­dä­mis­säm­me.

Mie­les­tä­ni voi­sim­me unoh­taa val­ko­par­ran ko­ko­naan tai ot­taa ti­lal­le pak­ka­su­kon, joka vie­rai­li­si vaik­ka­pa vuo­den­vaih­teen tie­noil­la ku­ten Ve­nä­jäl­lä.

Useim­mi­ten olem­me vai­mo­ni ja las­tem­me kans­sa val­mis­tau­tu­neet ja viet­tä­neet jou­lua hy­vin pe­rin­tei­ses­ti. Koti on ko­ris­tel­tu ja herk­ku­ja lai­tet­tu. Oh­jel­maam­me on usein kuu­lu­nut myös yöl­li­nen hau­taus­maa­kier­ros.

Olen viet­tä­nyt ker­ran yk­si­nä­ni hy­vin yk­sin­ker­tai­sen jou­lun, kun olin sa­pat­ti­vuot­ta viet­tä­mäs­sä Krei­kas­sa. Osal­lis­tuin kui­ten­kin Skan­di­da­vis­ka kyr­ka­nin jou­lu­ta­pah­tu­maan Pi­reuk­ses­sa. Joi­ta­kin herk­ku­ja muis­tan jär­jes­tä­nee­ni it­sel­le­ni. Kut­suin aat­to­na erään tut­ta­van kah­vil­le, ja hän tu­li­kin. Meni se jou­lu noin­kin, mut­ta en tain­nut tun­tea olo­a­ni eri­tyi­sen har­taak­si.

Luul­lak­se­ni tar­vit­sem­me jou­lu­val­mis­te­lui­hin pit­kän kaa­van kes­tääk­sem­me vuo­den syn­kim­män ajan pi­meyt­tä. Kan­nat­te­lem­me toi­si­am­me lä­het­tä­mäl­lä kort­te­ja, an­ta­mal­la lah­jo­ja ja ko­koon­tu­mal­la eri­lai­siin jou­lu­na­lus­ti­lai­suuk­siin. Vuo­tui­sil­la muis­ta­mi­sil­la piir­räm­me nä­ky­väk­si sitä, ket­kä kuu­lu­vat lä­hi­pii­riim­me.

Kau­pal­li­nen jou­lu syk­kii ja ki­mal­te­lee ym­pä­ris­tös­säm­me pit­kään. Kaik­ki tämä humu nou­see omis­ta tar­peis­tam­me. Jos ei oli­si asi­ak­kai­ta, ei oli­si tar­jon­taa­kaan. Jou­lua edel­tä­vän ajan ta­vat ja käy­tän­nöt ra­ken­ta­vat meil­le sil­lan vuo­den pi­meim­män ajan yli. Pe­rin­tei­nen kaa­va saa olom­me tun­tu­maan tur­val­li­sel­ta. Tämä on toi­mi­nut en­nen­kin.

Jou­lun sa­no­ma on ää­ret­tö­män ih­meel­li­nen. Noin 2 000 vuot­ta sit­ten syn­tyi va­pah­ta­ja, joka lu­nas­ti mei­dät syn­neis­täm­me. Hä­nen ih­mi­sek­si tu­le­mis­taan muis­tam­me jou­lu­na. Hän ei unoh­da mei­tä, vaik­ka em­me suo­rit­tai­si­kaan jou­lua ras­kaim­man jäl­keen.

Jou­lun val­mis­te­lun pai­ne kul­mi­noi­tuu aat­toon, joka ei ole var­si­nai­nen juh­la­päi­vä. Sil­loin syöm­me per­hees­säm­me jou­lu­a­te­ri­an ja hil­jen­nym­me kuun­te­le­maan jou­lu­e­van­ke­liu­mia. Il­lan oh­jel­maan kuu­luu myös jou­lu­pu­kin vie­rai­lu, jon­ka jäl­keen lah­jat ja nii­den pa­pe­rit täyt­tä­vät olo­huo­neen. Mu­ka­val­ta tun­tuu saa­da lah­jo­ja.

Jou­lu­päi­vä tun­tuu pa­lau­tu­mis­päi­väl­tä, jol­loin le­päil­lään ja ha­e­taan vä­lil­lä juh­la-ate­ri­an täh­tei­tä jää­kaa­pis­ta. Pir­teim­mät saat­ta­vat läh­teä jou­lu­kirk­koon.

Voi­sim­me­ko py­hit­tää jou­lu­päi­vän Jee­suk­sen syn­ty­män muis­tol­le? Huo­mi­oi­sim­me eri­tyi­ses­ti sitä, mik­si jou­lua to­del­la vie­te­tään. Se ei vaa­di pa­ko­no­mai­sia suo­ri­tuk­sia, tär­kein­tä on an­taa sy­dä­mis­säm­me ti­laa pie­nel­le Jee­sus-lap­sel­le.

Siu­nat­tua jou­lua kai­kil­le!

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blo­gis­tin elä­mää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maa­laa­mi­nen har­ras­tuk­se­na

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Ra­kas­tu­mi­sia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unel­ma-am­ma­tin ta­voit­te­lus­ta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Eri­tyi­sen herk­kä oma­tun­to

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Se­ni­o­ri kun­toi­lee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voi­ma­kas pas­si­o­ko­ke­mus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies