JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

18.12.2019 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191218062800

Poh­din il­mas­ton­muu­to­suh­kaa vii­me vuon­na teks­tis­sä Il­mas­to­tun­to kol­kut­taa. Kä­sit­te­len nyt ai­het­ta kos­ke­vaa kes­kus­te­lua.

Mi­nun kal­tai­se­ni ta­val­li­sen ih­mi­sen on vai­kea ym­mär­tää asi­an tie­teel­li­siä to­dis­tei­ta. Kaik­ki il­mas­to­tut­ki­jat ovat mi­nua pä­te­väm­piä ar­vi­oi­maan asi­aa.

Uh­kaa­va asia he­rät­tää tun­tei­ta ja kan­nus­taa ot­ta­maan kan­taa. Pa­neu­tu­mi­nen vaa­ti­si ai­kaa ja vai­vaa. Mie­li­pi­teek­si saat­taa va­li­koi­tua mie­lui­sin tai sel­lai­nen, joka hel­pot­taa oloa. Pe­rus­teet löy­ty­vät ver­kos­ta. Saa­tam­me ul­kois­taa asi­an po­lii­ti­koil­le, jot­ka kui­ten­kin va­lit­sem­me it­se, tai vä­hek­syä tut­ki­joi­den työ­tä.

ää­rim­mil­lään nä­ke­mys voi muo­tou­tua elä­mäl­le vie­raak­si esi­mer­kik­si si­ten, et­tä pi­dät­täy­dy­tään las­ten saa­mi­ses­ta ko­ko­naan ym­pä­ris­tön vuok­si. Toi­saal­ta saa­te­taan pi­tää ih­mi­sen vai­ku­tus­ta il­mas­toon läh­tö­koh­tai­ses­ti mah­dot­to­ma­na.

Il­mas­ton­muu­to­suh­ka voi ko­e­tel­la us­koa ja hen­ki­lö­koh­tai­sia suh­tei­ta. Saa­tam­me suh­tau­tua pil­kal­li­ses­ti vas­tak­kai­siin mie­li­pi­tei­siin. Mi­nä­kin jou­dun pi­dät­te­le­mään it­se­ä­ni, et­ten kiih­dy asi­as­ta kes­kus­tel­ta­es­sa.

Kuu­lun nii­hin ih­mi­siin, joil­la on hin­ku ym­mär­tää haas­ta­via asi­oi­ta. Kä­si­tys­ky­ky­ni on kui­ten­kin ra­jal­li­nen. Il­mas­ton­muu­to­su­has­ta ym­mär­rän sen ver­ran, et­tä se huo­les­tut­taa mi­nua. Mi­nun on vai­kea us­koa, et­tä ih­mis­kun­ta pys­tyi­si päät­tä­mään yh­des­sä riit­tä­vis­tä toi­mis­ta uhan tor­ju­mi­sek­si, saa­ti to­teut­ta­maan ne. Ha­lu­an us­koa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja huo­len­pi­toon, mut­ta epäi­lys kal­vaa miel­tä.

Ke­ho­tus ol­la mu­reh­ti­mat­ta asi­aa ei mi­nua au­ta, kos­ka oma us­ko­ni on heik­ko. Se­kään ei juu­ri hel­po­ta, et­tä ar­vaan pää­se­vä­ni pois en­nen kuin il­mi­ön seu­rauk­set en­nus­tei­den mu­kaan to­del­la pa­he­ne­vat.

Voin­ko luot­taa Ju­ma­lan hy­vään tah­toon, kun uh­ka­ku­va on niin pe­lot­ta­va? On­ko mi­nul­la eri­tyi­siä vel­vol­li­suuk­sia? Kuu­luu­ko asia ol­len­kaan mi­nul­le? Tuo­tan­ko nuo­ril­le ah­dis­tus­ta, jos pu­hun uhas­ta? On­ko asi­as­ta siis vai­et­ta­va? Voin­ko ve­täy­tyä sen taak­se, et­tä oma mer­ki­tyk­se­ni asi­as­sa on hä­vi­ä­vän pie­ni?

Tun­tuu ris­ti­rii­tai­sel­ta, et­tä voin ai­ka­naan jät­tää taak­se­ni ym­pä­ris­töön liit­ty­vät ja muut pa­hat te­ko­ni ja siir­tyä Jee­suk­sen lu­nas­tus­työn vuok­si van­hurs­kai­den le­poon. Niin se vain on, jos säi­lyn us­ko­mas­sa. Sii­nä on us­kon ydin.

Il­mas­ton­muu­tos on oi­ke­as­taan ar­ki­nen asia kuin kau­pas­sa käyn­ti. Tar­peel­li­set asi­at oli­si hoi­det­ta­va ja hai­tal­li­sia väl­tet­tä­vä. Lä­him­mäi­siä tu­li­si koh­del­la ku­ten it­seä toi­voi­si koh­del­ta­van. Tu­le­vat su­ku­pol­vet­kin ovat lä­him­mäi­si­äm­me. Sa­moin uha­na­lai­sil­la alu­eil­la asu­vat.

Elä­vä us­ko ja huo­li il­mas­ton­muu­tok­ses­ta ei­vät kä­sit­tääk­se­ni sul­je pois toi­si­aan. Edes­men­nyt kirk­ko­her­ra Esa Tuo­maa­la poh­dis­ke­li ym­pä­ris­tö­a­si­oi­ta te­o­lo­gi­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta kir­jak­si as­ti (Ih­mi­nen uh­ka luo­ma­kun­nal­le, 1985). Hän käyt­tää ni­mi­tys­tä eko­lo­gi­nen krii­si, joka si­säl­tää muu­ta­kin kuin il­mas­ton­muu­tok­sen. Lai­naan pie­nen kat­kel­man hä­nen lop­pu­kat­sauk­ses­taan:

Kris­ti­nus­kon pe­rin­tei­sen kä­si­tyk­sen mu­kaan ih­mi­nen elää Ju­ma­lan luo­man maa­il­man kes­kel­lä. Hä­nen tu­lee tun­nus­taa ja saa­da ko­kea Ju­ma­lan läs­nä­o­lo maa­il­mas­sa. Myös­kään Ju­ma­la-ku­vas­ta ei voi­da pois­taa Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiut­ta. Tä­män tun­nus­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan saa joh­taa ih­mi­sen vas­tuun kiel­tä­mi­seen luon­non hoi­ta­mi­sen ja var­je­le­mi­sen ky­sy­myk­sis­sä.

Il­mas­toon myön­tei­ses­ti vai­kut­ta­vat teot ei­vät an­na meil­le tai­vas­pis­tei­tä. Ne ei­vät tee meis­tä pa­rem­pia ih­mi­siä. Ne kuu­lu­vat vel­vol­li­suuk­siim­me. Vai­keus on sii­nä, et­tä nii­den to­del­li­sia vai­ku­tuk­sia on vai­kea ar­vi­oi­da. Olem­me si­tä­pait­si epä­täy­del­li­siä vel­vol­li­suuk­sia täyt­tä­es­säm­me.

Kou­lu­lai­tok­sen vel­vol­li­suus on an­taa lap­sil­le hei­dän ikä­ta­sol­leen so­pi­vas­ti to­tuu­den­mu­kai­nen kuva il­mi­öis­tä, myös il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. Voim­me ko­et­taa vah­vis­taa toi­von nä­ky­miä yrit­tä­mäl­lä teh­dä sen huo­mi­oo­not­ta­via va­lin­to­ja.

Kes­kus­te­luis­sa voim­me to­de­ta oman avut­to­muu­tem­me ja saa­mat­to­muu­tem­me suu­ren il­mi­ön edes­sä. Voim­me myös poh­tia yh­des­sä omien te­ko­jem­me mer­ki­tys­tä, eh­kä kan­nus­taa toi­si­am­me. Sa­mal­la muis­tam­me, kuka on kaik­ki­val­ti­as.

Kun­ni­oi­te­taan toi­si­am­me, kun kes­kus­te­lem­me haas­ta­vis­ta asi­ois­ta.

Ju­ma­la on tur­vam­me ja lin­nam­me,

aut­ta­jam­me hä­dän het­kel­lä.

Sen täh­den em­me pel­kää, vaik­ka maa järk­kyy,

vaik­ka vuo­ret vai­pu­vat mer­ten sy­vyyk­siin.

Me­ret pau­haa­vat ja kuo­hu­vat,

vuo­ret va­pi­se­vat Ju­ma­lan suu­ruu­den edes­sä. (Ps. 46:2–6.)

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blogistin elämää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maalaaminen harrastuksena

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Rakastumisia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unelma-ammatin tavoittelusta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Erityisen herkkä omatunto

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elämän haastavia käänteitä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suomalainen identiteetti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Seniori kuntoilee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voimakas passiokokemus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Kotiin karanteeniin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuulumisia Antibesista, Ranskan Rivieralta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Miten hetkeen tartutaan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Äiti, isä ja talvisota

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elämä, kipu ja rakkaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Eläkeläisen työjärjestys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Miten usko tuli sukuuni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siunauksesta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kielioppia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suuren sanoman äärellä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kannattaako uskon asioista väitellä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rauha velvoittavat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Aika on rahaa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rakkauden syntysijoilla

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmastotunto kolkuttaa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Sukuni tarinat historian pyörteissä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Taideviikko Provencessa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muutimme taas

26.1.2018 6.29
19.3.2024

Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet. Jes. 65:1

Viikon kysymys