JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tilanteita ja korjaamisia

25.4.2014 10.36

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140425103600

Olin käy­mäs­sä syn­ty­mä­kau­pun­gis­sa­ni ja kä­ve­lyl­lä äi­ti­ni ja pik­ku­vau­va­ni kans­sa. Pie­nel­lä to­ril­la äi­ti ter­veh­ti pyö­räi­le­vää mies­tä. Hä­nes­sä oli jo­tain tut­tua. Sit­ten tun­nis­tin:

– Olet­ko sie mi­nun kum­mi­se­tä?

Em­me ol­leet ta­van­neet vuo­siin. Kun olin lap­si, näin hän­tä use­am­min. Kum­mi­se­tä soi­tet­tiin apuun, kun jo­kin ko­din­ko­neis­ta reis­tai­li. Yleen­sä se oli pyyk­ki­ko­ne.

– Jaa, sitä ol­laan ol­tu ra­han­pe­sus­sa, hän tuu­ma­si, kun löy­si ko­neen uu­me­nis­ta vian ai­heut­ta­jan, 50 pen­nin ko­li­kon.

Jos­kus kum­mil­la­ni oli kii­re ja äi­ti soit­ti uu­dem­man ker­ran.

– Voi­sit­ko tul­la, kun pyyk­ki­vuo­ri osuu jo kat­toon.

Tä­hän kum­mi­ni vas­ta­si:

– Se ei au­ta kuin ko­rot­taa kat­toa.

Nyt ta­va­tes­sam­me ker­roin, et­tä olen hy­mys­sä suin muis­tel­lut tätä lau­sah­dus­ta. Kum­mil­la­ni oli heti val­mis vas­taus:

– Hel­pom­pi­han se oli­si ol­lut kai­vaa kuop­pa.

Tä­män tai­ta­van, jo eläk­keel­lä ole­van ko­ne­kor­jaa­jan hu­mo­ris­ti­sia kom­ment­te­ja muis­ta­es­sa mie­tin elä­mää. Vi­ko­jen ja vai­kei­den asi­oi­den koh­taa­mi­seen tar­vi­taan ai­kaa. Li­säk­si tar­vi­taan kor­jaa­mi­sen tai­to. Ja tah­to. Mi­ten toi­min, kun huo­maan vian it­ses­sä­ni? Tai kun toi­nen ker­too on­gel­mas­taan?

Koh­ta ne­li­vuo­ti­as poi­kam­me on sä­häk­kä ja hän jou­tuu usein tör­mäys­kurs­sil­le tois­ten kans­sa. Mo­nes­ti hän tah­too no­pe­as­ti myös kor­ja­ta ti­lan­teen:

– Minä ha­lu­an pyy­tää an­teek­si.

Kuu­si­vuo­ti­as poi­ka­kin on opet­ta­nut mi­nua. Näin lat­ti­al­la las­ten ko­via ko­ke­neen peh­mo­pal­lon. Se oli ol­lut käy­tös­sä niin ul­ko­na kuin si­säl­lä­kin heit­to- ja pot­ku­pe­leis­sä. Pal­lon sau­mat oli­vat rat­keil­leet use­as­ta koh­taa ja si­suk­set tur­su­si­vat ulos. Ajat­te­lin, et­tä tuo jou­taa ros­kik­seen. En kui­ten­kaan na­kan­nut.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä näin po­jan is­tu­mas­sa soh­van nur­kas­sa pal­lo sy­lis­sään. Hän oli ha­ke­nut pii­ron­gin laa­ti­kos­ta neu­lan ja mus­taa kar­hu­lan­kaa. Pit­kään ja kär­si­väl­li­ses­ti hän kur­si pal­loa eh­jäk­si. Pie­ni kor­jaa­ja jat­koi om­pe­le­mis­ta use­am­pa­na päi­vä­nä. Kor­jat­tu­na pal­los­ta tuli lap­sel­le en­tis­tä tär­ke­äm­pi. Ylä­ker­ran käy­tä­väl­lä sil­lä pot­ki­taan yhä maa­le­ja. On­nek­si en lait­ta­nut pal­loa ros­kik­seen. Minä näin pal­lon sil­mil­lä­ni, lap­si sy­dä­mel­lään.

AnnaVirtanen
Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä, keskellä elämän syvimpiä ääniä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä ja kotiäidin arkiaskelista. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Voit lähettää minulle palautetta osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys