JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Humala ja lapsi

4.6.2016 6.52

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160604065200

"Sel­lai­nen ih­mi­nen on vä­hän pe­lot­ta­va, joka kä­ve­lee mi­ten sat­tuu. Joka käyt­täy­tyy ar­vaa­mat­to­mas­ti tai huu­te­lee ru­mia. Mul­le on huu­del­tu." Näin ku­va­si mi­nul­le eräs nuo­ri hu­mal­tu­neen ih­mi­sen koh­taa­mi­sen he­rät­tä­miä aja­tuk­sia. Vaik­ka pel­ko oli­si vain het­ken häi­väh­dys, se on tot­ta.

Ih­mi­nen on eri­lai­nen hu­ma­las­sa kuin sel­vin päin. Jos­sain oh­jel­mas­sa al­ko­ho­lis­ti­van­hem­pien ai­kui­nen lap­si poh­ti, et­tä hu­ma­las­sa ol­les­saan hä­nen van­hem­pan­sa oli­vat ke­mi­kaa­li­per­soo­nia, ei­vät oi­ke­at ai­to äi­ti ja isä. Al­ko­ho­lin ke­mi­kaa­lit se­koit­ti­vat pään.

Hu­mal­tu­neen ih­mi­sen toik­ka­roin­nil­le hel­pos­ti nau­re­taan. Sa­moin hu­ma­las­sa teh­dyil­le hö­per­ryk­sil­le, omil­le tai toi­sen. Mut­ta jos kat­soo nii­den ti­lan­tei­den taak­se, tun­ne mikä nou­see, on lä­hin­nä suru. Sitä miet­tii, mi­tä­hän tuol­le ih­mi­sel­le oi­ke­as­ti kuu­luu.

Niin miet­ti sil­loin, kun ka­dul­la tuli vas­taan ai­kui­nen mies, jon­ka as­kel hoip­pui ja far­kut oli­vat mä­rem­mät kuin kak­si­vuo­ti­aal­la, joka ei ole eh­ti­nyt pis­sal­le kes­ken leik­kien. Mi­hin kul­ki tuo mies, odot­ti­ko hän­tä ko­to­na joku? Oli­ko hän puo­li­so tai isä?

Tai sil­loin, kun mut­kit­te­le­va pyö­räi­li­jä oli ajaa kah­den pik­ku­po­jan pääl­le. To­sin hän nou­si pyö­rän­sä se­läs­tä ja oli pa­hoil­laan. Ajat­te­lin, et­tä ih­mi­nen se tuol­la ai­neen ta­ka­na on. Pyö­räi­li­jän an­teek­si­pyyn­tö oli reh­ti: En minä tu­le­vien ve­ron­mak­sa­jien pääl­le aja.

Sel­vi­tet­ty­ään pään­sä juo­mi­sen jäl­keen ih­mi­nen ei vält­tä­mät­tä muis­ta pu­hei­taan. Vas­tuu sa­no­mi­sis­ta, kir­joit­ta­mi­sis­ta tai te­ke­mi­sis­tä ha­lu­taan lait­taa hu­ma­lan piik­kiin. Eräs tien­tal­laa­ja, joka oli ek­sy­nyt rei­til­tään, koit­ti kir­kas­taa kat­set­taan ja sel­kiyt­tää pu­het­taan, en­nen kuin hän ky­syi neu­voa suun­nas­ta. Opas­tin, min­kä osa­sin. Avus­ta ilah­tu­nee­na hän kiit­ti yl­lät­tä­väl­lä kom­men­til­la, ja va­kuut­ti ole­van­sa täy­sin to­sis­saan: Olet niin iha­na pal­lo­pää, et­tä ala mun po­jal­le vai­mok­si. Sil­loin vä­hän nau­rat­ti­kin. Pal­lo­pää mi­ni­äk­si – po­jal­ta ei tar­vit­se edes ky­syä.

Kesä on tul­lut, ra­vin­to­loi­den te­ras­si­kau­si on al­ka­nut. Juo­mi­seen lii­te­tään myön­tei­nen mie­li­ku­va. Re­la­taan, hei­te­tään huo­let na­rik­kaan ja nau­ti­taan muu­ta­ma huur­tei­nen. Olen kuul­lut, et­tä sel­vin päin ole­vaa seu­ra­lais­ta voi­daan pi­tää tyl­sä­nä. Se on kuin oma­tun­to, joka ei hu­mal­lu. Täy­tyy­hän osa­ta ot­taa ilo ir­ti elä­mäs­tä.

Al­ko­ho­lia naut­ti­mal­la se on­nis­tuu. Lii­an moni lap­si tie­tää, mitä tar­koit­taa se, kun ilo on ir­ro­tet­tu elä­mäs­tä. Kun van­hem­pi pa­laa juo­ma­reis­sul­taan tai juo ko­to­naan, ilo on voi­tu ajaa hy­vin­kin kau­as. Ei­kä lap­si osaa vaa­tia muun­lais­ta ti­lan­net­ta. Ei lap­sel­ta edes ky­sy­tä. Ovat­ko­han päät­tä­jät­kään al­ko­ho­li­lain­sää­dän­töä va­paam­mak­si muut­ta­es­saan poh­ti­neet la­kien lap­si­vai­ku­tus­ta?

Mie­he­ni oli ruo­ka­kau­pas­sa. Kas­sa­jo­noon tuli sa­maan ai­kaan äi­ti ja lap­si. Nai­sen os­tos­kär­rys­sä oli run­saas­ti kal­jaa. Lap­si ojen­si äi­dil­leen lei­pää, et­tä os­te­taan tä­mä­kin. äi­ti kiel­si: Ei me sitä tar­vi­ta, ei os­te­ta. Lap­si al­koi it­keä. Em­paat­ti­nen myy­jä sa­noi, et­tä ot­ta­kaa vain se lei­pä­kin, hän voi mak­saa sen. äi­ti lait­toi lei­vän syr­jään ja kiel­si las­ta ot­ta­mas­ta sitä. Kau­pas­ta läh­ti äi­ti kal­jo­jen­sa ja lap­si it­kun­sa kans­sa.

Min­kä­lai­nen il­ta oli lap­sel­la edes­sään? Loh­dut­ti­ko hän­tä ku­kaan? Min­kä­lai­nen il­ta oli äi­dil­lä? Oli­ko­han hän­tä ai­ka­naan loh­du­tet­tu? Kun hän oli pie­ni. Tai nyt, kun hän on ai­kui­nen. Oli­si­ko hän edes val­mis ot­ta­maan vas­taan apua? Eh­kä loh­tu täy­tyi yrit­tää et­siä pul­lon poh­jal­ta.

On hel­pom­pi kir­joit­taa hu­ma­las­ta ja jois­ta­kin tun­te­mat­to­mis­ta ih­mi­sis­tä. Ol­la etääm­pä­nä ja eh­kä ereh­tyä kat­so­maan vä­hän yl­hääl­tä kä­sin tai sää­lien nii­tä joi­ta­kin, jot­ka juo­vat. Mut­ta kun se tu­lee lä­hel­le. Kun al­ko­ho­li­on­gel­ma ei ole­kaan naa­pu­ris­sa vaan sa­man ka­ton al­la, jos­sa it­se elää tai on elä­nyt. Sil­loin ei kat­so yl­hääl­tä. Kat­se pai­nuu. Hä­peä, joka ei kuu­lu it­sel­le, las­kee nä­ky­mät­tö­män viit­tan­sa juo­van ih­mi­sen lä­heis­ten yl­le. Myös suru, huo­li ja pel­ko ovat tot­ta.

Hu­ma­la ja lap­si­vai­ku­tus ovat sa­nat, joi­ta ei mie­lel­lään kuul­la lä­hek­käin. Eh­kä sitä ei ha­lu­ta aja­tel­la, eh­kä lap­sen tun­teis­ta ja tur­vas­ta pu­hu­mi­nen on hel­pom­pi ohit­taa kuk­ka­hat­tu­lei­mal­la.

Mut­ta moni lap­si tie­tää. Tie­tää, mitä on it­ku, joka pa­rah­taa yö­hön ja kyy­ne­let, joi­ta ei enää tule. Tie­tää täyt­ty­mät­tö­mien lu­paus­ten tuo­man pet­ty­myk­sen ja pai­na­jai­set, jot­ka ei­vät ole un­ta. Lap­si nä­kee ai­kui­sen, joka ei näe hän­tä. Jos­kus hän toi­voo­kin, et­tä tämä ei nä­ki­si. Lap­si nä­kee lä­hel­lään ai­kui­sen, jon­ka pi­täi­si ol­la hä­nen tär­keä tur­van­sa, ja tun­tee sy­vää tur­vat­to­muut­ta.

To­sin lap­set voi­vat tuo­da mie­len­muu­tok­sen­kin. Mie­he­ni bi­o­lo­gi­nen isä rai­tis­tui elä­män­sä lop­pu­puo­lel­la. Tuli not­kah­dus, jota hän ker­toi ka­tu­neen­sa, ja pääs­seen­sä vii­nan ki­ros­ta taas yli, kun ajat­te­li lap­sen­lap­si­aan, joil­la ei sit­ten oli­si pap­paa.

Ker­ran ohi­kul­ki­ja ky­syi pi­hal­la tou­hu­a­val­ta mie­hel­tä­ni kyy­tiä huol­to­a­se­mal­le. Oli lau­an­tai-il­ta, kaup­pa jo kiin­ni, ja jo­kin tär­keä oli pääs­syt lop­pu­maan. Mie­he­ni tuli ha­ke­maan au­ton avai­mia si­säl­tä. Ne ei­vät ol­leet sii­nä, mis­sä pi­ti­kin. Puo­li­so­ni et­sies­sä avai­mia lap­set ke­rään­tyi­vät ik­ku­naan ih­met­te­le­mään pi­hal­la odot­te­li­jaa. Yri­tin pyy­tää lap­sia pois tui­jot­ta­mas­ta vie­ras­ta ih­mis­tä, kun muka niin keh­tuut­ti. Avai­met löy­tyi­vät.

Kun puo­li­so­ni pa­la­si kyy­dit­se­mis­reis­sul­taan, hän ker­toi, et­tä mies ha­lu­si­kin huol­to­a­se­man si­jas­ta kyy­din ko­tiin. Ei­vät­kö lap­set ole­kin iha­nia. Kun näin lap­set tuol­la ik­ku­nas­sa, ajat­te­lin, et­tä en ha­lu­a­kaan juo­maan, me­nen ta­kai­sin ko­tiin, kul­ki­ja oli tuu­man­nut.

Tämä lap­si­vai­ku­tus sai mi­nut miet­ti­mään. Lap­set ko­din ik­ku­nas­sa ei­vät eh­kä ole­kaan huo­no asia.

Ps. Täs­sä blo­gi­kir­joi­tuk­ses­sa kir­joi­tin vain sen nä­kö­kul­man, jos­sa van­hem­pi juo ja lap­si kär­sii. Tie­dän, et­tä su­rua per­hei­siin voi tuo­da myös nuo­ren al­ko­ho­li­on­gel­ma tai esi­mer­kik­si iso­van­hem­man. Su­vi­seu­ro­jen esi­ru­kous­pyyn­tö­jä kuun­nel­les­sa voi huo­ma­ta, et­tä hu­ma­la­juo­man tuo­ma mur­he ei ole vie­ras­ta us­ko­vais­ten­kaan elä­män­pii­ris­sä. Vai­kei­siin ti­lan­tei­siin pyy­de­tään Ju­ma­lal­ta apua ja voi­mia. Sai­rau­teen ni­mel­tä al­ko­ho­lis­mi voi myös saa­da apua ja hoi­toa.

AnnaVirtanen
Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä, keskellä elämän syvimpiä ääniä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä ja kotiäidin arkiaskelista. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Voit lähettää minulle palautetta osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.
18.6.2024

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes. 57:15

Viikon kysymys