JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Jaksathan luottaa

26.7.2015 6.29

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150726062900

Ajan kau­pas­ta ko­ti­pi­haan. Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­sa lau­le­taan: "Sy­lis­sän­sä Pai­men kan­taa pie­nim­mät­kin ka­rit­sat, hel­maan­sa Hän ko­koi­lee­pi vä­sy­ne­het seu­raa­jat". Is­tun to­vin au­tos­sa ja an­nan aja­tus­ten vir­ra­ta.

Lau­lus­ta tu­lee mie­leen kak­si asi­aa. En­sin­nä­kin vii­me ke­sän par­haim­piin lo­ma­muis­toi­hin kuu­lu­va päi­vä lam­mas­ti­lal­la ja var­sin­kin sen il­ta. Saim­me koko per­heen voi­min aut­taa lam­pu­ria siir­tä­mään noin 300 lam­mas­ta uu­del­le lai­tu­mel­le. Mie­ki juok­sin kuin tyt­tö­se­nä kon­sa­naan pit­kin pel­lon­var­si­tie­tä. Mei­dän teh­tä­vä­nä oli es­tää, et­tei­vät lam­paat pääs­seet ki­pit­tä­mään vää­ril­le pel­loil­le. Voi sitä ke­säil­lan rie­mua, mikä lois­ti las­ten sil­mis­tä, kun he juok­si­vat mu­ka­na ja oh­ja­si­vat lam­pai­ta!

Yk­si pik­kui­nen ka­rit­sa ei tah­to­nut py­syä tois­ten mu­ka­na. Se kul­ki hi­taam­min ja vä­hän omia reit­te­jään. Vaik­ka se oh­jat­tiin ta­kai­sin po­lul­le, se jäi toi­sis­ta jäl­keen. Lam­pu­rin poi­ka ot­ti ka­rit­san sy­liin­sä, kan­toi sitä ja kun mat­ka oli pit­kä, se pää­si mo­pon­kin kyy­tiin. Sin­ne se pik­ku­lam­mas loik­ka­si, tuo­reel­le lai­tu­mel­le, tois­ten lam­pai­den seu­raan.

Sit­ten se lau­lun he­rät­tä­mä toi­nen asia. Pie­nes­tä ka­rit­sas­ta tu­lee mie­leen lap­si, joka on tur­vas­sa Pai­me­nen sy­lis­sä. Pai­me­nen hel­mas­sa kul­ke­va, se vä­sy­nyt seu­raa­ja­kin, on ol­lut jos­kus lap­si. Ai­van kaik­ki lap­set tar­vi­vat Pai­me­nen sy­liä, mut­ta eri­tyi­ses­ti he, joi­ta on koh­del­tu kal­toin. Täl­lai­nen lap­si saat­taa kan­taa su­rua sy­dä­mes­sään, eh­kä kul­kea nuo­ruu­ten­sa osaa­mat­ta oi­kein sa­noa, mikä pai­naa miel­tä, ja sit­ten ai­kui­se­na asi­at vain tu­le­vat koh­dat­ta­vik­si.

Hy­väk­si­käy­tös­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den pii­ris­sä on käy­ty vas­ti­kään me­di­as­sa kes­kus­te­lua. Su­rul­li­nen, ki­peä asia on, et­tä pa­haa on ta­pah­tu­nut. Oleel­li­sin­ta ei sit­ten­kään ole, kuin­ka pal­jon tai vä­hän on ta­pah­tu­nut, ei kol­lek­tii­vi­sen hä­pe­än vält­te­le­mi­nen, ei­kä se­kään, et­tä osoit­te­li­sim­me, mi­ten sitä on ta­pah­tu­nut muu­al­la­kin. Tär­kein­tä on tu­kea hei­tä, jot­ka tu­kea tar­vit­se­vat. Koh­da­ta ja kuul­la, ei­kä kään­tää kat­set­ta vai­ke­an­kaan asi­an edes­sä.

Jos sinä, joka luet tätä, olet yk­si ta­val­la tai toi­sel­la sa­tu­te­tuis­ta, jak­sat­han aja­tel­la, et­tä Pai­men on kan­ta­nut pien­tä ka­rit­saa. Se paha, jota elä­mäs­sä koh­taa, ei ole läh­töi­sin Ju­ma­las­ta. Se on läh­töi­sin ih­mi­ses­tä. Pai­men ha­lu­aa koo­ta lä­hel­leen kaik­ki lam­paat ja ai­van liki ne vä­sy­neim­mät.

Ras­kais­sa het­kis­sä ih­mi­nen tar­vit­see loh­tua ja luot­ta­mus­ta tu­le­vaan. En löy­dä sa­no­ja, mut­ta ker­ron mie­leen tu­le­van muis­ti­ku­van pääs­ky­ses­tä täl­tä ke­säl­tä:

Mei­dän sau­nan kiu­kaas­ta kuu­lui ra­hi­naa. Lap­set tu­li­vat ker­to­maan, et­tä siel­lä on var­maan myy­rä. Puis­tat­ti, ja keit­ti­öas­ka­rei­den pa­ris­ta huik­ka­sin van­him­mal­le po­jal­le, et­tä pääs­täi­si myy­rän ta­ka­o­ves­ta pi­hal­le. Lap­set au­kai­si­vat kiu­kaan luu­kun. Kuu­lui huu­dah­dus ja pie­nim­mät juok­si­vat luok­se­ni in­nois­saan. Ra­his­te­li­ja oli­kin pääs­ky­nen, joka oli tul­lut sa­vu­pii­pun kaut­ta sau­nan uu­niin. Ai­van kuin pääs­ky­nen oli­si tuo­nut meil­le ter­vei­siä. Iloit­sim­me, kun lin­tu­nen pää­si pi­me­äs­tä lou­kos­ta. Tuh­kas­ta se nou­si sii­vil­leen ja len­si koh­ti va­loi­saa ke­sä­koi­vik­koa.

AnnaVirtanen
Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä, keskellä elämän syvimpiä ääniä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä ja kotiäidin arkiaskelista. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Voit lähettää minulle palautetta osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys