JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Polku on avoin

22.3.2014 11.23

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140322112300

Mi­nul­la on ys­tä­viä, jois­ta osaa en ole kos­kaan ta­van­nut. Kuu­lum­me pie­neen kir­joit­ta­jien rin­kiin. Sa­mal­la, kun käyn lu­ke­mas­sa ko­neel­ta uu­ti­set tai las­ten opet­ta­jien Wil­ma-vies­tit, käyn kurk­kaa­mas­sa, oli­si­ko joku ys­tä­vis­tä­ni kir­joit­ta­nut uut­ta ru­noa tai proo­saa. Ys­tä­vie­ni sa­nat ovat läm­min vilt­ti pak­kas­päi­vä­nä. Usein ne roh­kai­se­vat mi­nua luot­ta­maan sii­hen, mikä on elä­mäs­sä­ni tär­kein­tä, vah­vis­ta­vat hil­jais­ta us­koa ja luot­ta­mus­ta.

On vai­kea hah­mot­taa, mitä kaik­kea täl­lä blo­gi­tai­pa­leel­la­ni tu­lee vas­taan. Muu­ta­ma klik­kaus ja teks­ti­ni on lu­et­ta­vis­sa tun­te­mat­to­mis­sa ko­deis­sa kau­ka­na, mut­ta myös ai­van lä­hel­lä, eh­kä naa­pu­ris­sa. Jos olen vai­ti, har­va tie­tää, mitä ajat­te­len. Mut­ta yk­si­kin ää­neen lau­su­ma­ni tai kir­joit­ta­ma­ni sana ker­too mi­nus­ta jo­tain. Mitä jos lau­see­ni ym­mär­re­tään vää­rin ja ne pa­laa­vat vi­hai­si­na luok­se­ni? Tai al­ka­vat elää ne­tis­sä ai­van omaa elä­mään­sä? Eh­kä jos­kus koh­taan aja­tuk­sia, joi­ta en tun­nis­ta omik­se­ni, mut­ta jois­ta sa­no­taan, et­tä näin se An­na kir­joit­ti.

Nämä voi­vat ol­la tur­hia huo­lia. Pal­jon mah­dol­lis­ta, et­tä näi­tä ri­ve­jä ei edes huo­ma­ta, ku­kaan ei lue. Maa­il­mas­sa on niin pal­jon teks­tiä. Pi­täi­si ol­la kiin­nos­ta­va, pi­täi­si erot­tua. Ja mie kun niin mie­lel­lä­ni olen ai­van ta­val­li­nen Vir­ta­nen. Kir­joi­tan sii­tä, min­kä koen tär­ke­äk­si tai asi­as­ta, joka on jos­tain syys­tä kos­ket­ta­nut. Iloit­sen, jos joku saa blo­gia lu­kies­saan sä­ke­nen va­loa, hip­pu­sen loh­tua tai toi­voa. Iloit­sen, jos sa­nois­sa­ni hei­jas­tuu las­ten maa­il­ma, elä­män lah­jan ai­nut­laa­tui­suus – ja rau­ha, jota en ole it­se val­mis­ta­nut.

En tie­dä, mitä jat­kos­sa kir­joi­tan. Pol­ku on avoin, eh­kä koh­taam­me sil­lä.

AnnaVirtanen
Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä, keskellä elämän syvimpiä ääniä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä ja kotiäidin arkiaskelista. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Voit lähettää minulle palautetta osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.
17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys