JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35

Juttua muokattu:

16.7. 10:05
2020071610052820200718063500

Mi­nun net­ti­su­vi­seu­ra-ai­kaa­ni ei voi ke­hua. Vie­tin sitä ko­to­na kah­den sis­ko­ni kans­sa. Ei meil­lä ol­lut mi­tään rek­vi­siit­taa. Ei seu­ra­telt­taa, ei seu­ra­port­tia. Ei iha­naa yh­des­sä­o­loa su­vun (jota ei pal­jon ole) kans­sa. Ei ys­tä­vien koh­taa­mis­ta. Ei su­vi­seu­ra­ruo­kia. Ei su­vi­seu­ra­tun­nel­maa. Ta­val­lis­ta ar­kea. Ja se har­mit­taa ja mie­ti­tyt­tää mi­nua.

Olen mo­nes­ti kuun­nel­lut seu­ro­ja ne­tis­tä. Tal­vi­ai­kaan vii­koit­tain, mil­loin Ou­lun, mil­loin Hel­sin­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä. Sil­loin olen jak­sa­nut kes­kit­tyä, ja sana on kos­ket­ta­nut. Olen puu­has­tel­lut sa­mal­la jo­ta­kin pien­tä. Lei­po­nut, ku­to­nut, ko­ke­nut jak­sa­va­ni ol­la sa­nan kuu­los­sa.

Nyt oli toi­sin. Py­rin ole­maan kuu­lol­la, kun tuli seu­ra­pu­hei­ta. Ra­dio oli au­ki keit­ti­ös­sä, olo­huo­nees­sa, jos­kus vint­ti­ka­ma­ris­sa­kin yh­tä ai­kaa. Kuu­le­mi­sen on­gel­maa ei pi­tä­nyt ol­la. Puu­has­te­lin nyt­kin jo­ta­kin pien­tä. Jos­kus ma­ka­sin soh­val­la, mut­ta se ei sovi mi­nul­le. Nu­kah­dan al­ta ai­ka­yk­si­kön.

Par­hai­ten eh­kä pys­tyin kes­kit­ty­mään saar­nan kuun­te­le­mi­seen, kun lai­toin na­pit kor­viin ja is­tuin esi­mer­kik­si pi­ha­kii­kus­sa. Mut­ta jo­kai­nen ym­mär­tää, et­tä niin ei voi ku­lut­taa ai­kaa kol­mea päi­vää. Kuka jak­sai­si is­tua pai­kal­laan niin kau­an! En minä ai­na­kaan, kor­kein­taan yh­den seu­ra­pu­heen ajan.

Mie­tin, mi­ten pu­hu­ja koki seu­ra­pu­heen pi­tä­mi­sen stu­di­os­sa joh­to­jen se­ka­mels­kan, mik­kien ja ka­me­roi­den kes­kel­lä, mut­ta il­man seu­ra­kan­saa. Mel­koi­nen tek­ni­nen vii­dak­ko stu­di­os­sa näyt­ti ku­vien pe­rus­teel­la ole­van. Ole­tan, et­tä su­vi­seu­ra­vä­en edes­sä saar­naa­mi­nen an­taa jouk­ko­voi­maa.

Hy­vin se vai­kut­ti kai­kes­ta huo­li­mat­ta on­nis­tu­van. Ju­ma­la an­toi pu­het­ta. Mut­ta mi­nun kor­va­ni kai­pa­si­vat jo­tain enem­män. Seu­ra­tel­tan ko­hi­naa, pie­niä yl­lät­tä­viä ää­niä, jot­ka kuu­lu­vat su­vi­seu­ra­saar­no­jen taus­tal­la nor­maa­lis­ti. Puut­tui tuo­hon re­he­vä tuok­su, keit­ti­ö­ka­tok­sen hu­mi­na, paah­ta­van hel­teen kos­ke­tus ihol­la ruo­ka­jo­nos­sa. Lau­lut ja vir­ret toki kuu­los­ti­vat voi­mak­kail­ta, kun ne tu­li­vat nau­hoit­tei­na ai­dos­ta lau­lu­ti­lan­tees­ta. It­se en vain nii­hin osan­nut yh­tyä, jo­ten myös yh­tei­sen lau­la­mi­sen ko­ke­mus puut­tui. Oli ikä­vä Su­vi­seu­roi­hin!

Mo­net per­heel­li­set ovat ker­to­neet hy­viä ko­ke­muk­sia näis­tä eri­lai­sis­ta Su­vi­seu­rois­ta. He ko­ki­vat, et­tä ko­to­na kuun­te­le­mi­nen on­nis­tui pa­rem­min kuin pai­kan­pääl­lä seu­rois­sa. On hyvä ja siu­nat­tu asia, et­tä mo­net sai­vat tuon ko­ke­muk­sen. It­se en kui­ten­kaan niin ko­ke­nut. Nor­maa­lin yh­tei­söl­li­syy­den ko­ke­mi­nen puut­tui. Mut­ta näin Ju­ma­la oli nyt hy­väk­si näh­nyt.

Per­heet­tö­mä­nä saar­no­jen kuun­te­le­mi­nen seu­ra­tel­tas­sa on pää­a­si­al­li­nen ajan­viet­to­ta­pa­ni ta­val­li­sis­sa Su­vi­seu­rois­sa. Ei mi­kään ei­kä ku­kaan vaa­di mi­nua läh­te­mään kes­ken pu­heen ra­vin­to­laan, ki­os­kil­le tai ves­saan.

Nyt tun­tuu sil­tä kuin en oli­si elä­nyt Su­vi­seu­ro­ja ol­len­kaan. Sik­si mie­tin, mikä meni pie­leen. Tai me­ni­kö mi­kään? Jos­kus ja useim­mi­ten olo on seu­rois­sa ar­ki­nen. To­sin Su­vi­seu­rat olen ko­ke­nut pää­a­si­al­li­ses­ti juh­la­na, jol­loin tai­vas kos­ket­taa maa­ta. On saa­nut ol­la ir­ti ar­jes­ta. On ol­lut hel­pom­pi us­koa.

On­ko­han mei­tä mui­ta­kin, jot­ka ko­ki­vat toi­sin? Saat­toi ol­la sai­raut­ta, huol­ta ja pel­koa it­ses­tä tai lä­hei­sis­tä, yk­si­näi­syyt­tä. Nii­tä­kin vies­te­jä on hyvä kuul­la ja ja­kaa. To­de­ta, et­tä ei ole ko­ke­muk­si­neen yk­sin. Et­tä ar­mo kuu­luu jo­kai­sel­le, sii­tä huo­li­mat­ta, mitä tun­tee ja ko­kee.

Eh­kä ko­ke­muk­see­ni vai­kut­ti se, et­tä ku­lu­nut ke­vät on ol­lut ras­kas muu­tok­si­neen. On ol­lut ta­val­lis­ta enem­män kii­ret­tä ja val­miik­si saat­ta­mi­sen pai­net­ta. Huo­maan, et­tä olen yk­sin­ker­tai­ses­ti vä­sy­nyt ja sik­si­kään en seu­ra­juh­laa etä­nä pys­ty­nyt ko­ke­maan. Loh­dul­lis­ta on, et­tä saa ar­ki­ses­sa olo­ti­las­sa­kin us­koa. Ju­ma­la vir­voit­taa us­koa, kun Hän hy­väk­si nä­kee. Us­ko­mas­sa ha­lu­an var­jel­tua.

Kun isä­ni eli vii­meis­tä vuot­taan, ra­di­o­su­vi­seu­rat oli­vat hä­nel­le tär­ke­ät. Hän ma­ka­si ka­ma­ris­saan sän­gys­sä päi­vä­kau­det seu­ra­ra­di­o­ta kuun­nel­len. Var­maan hän vä­lil­lä tor­kah­te­li, mut­ta sai kui­ten­kin ol­la su­vi­seu­ra­tun­nel­mas­sa mu­ka­na, nuk­ku­es­saan­kin.

Vii­mei­sim­mäs­sä in­fark­tis­sa isäl­le puh­ke­si afa­sia, jon­ka seu­rauk­se­na sa­nat ka­to­si­vat. Kun seu­rat päät­tyi­vät, ih­met­te­lim­me, mik­si isä on le­vo­ton. Hän ei ky­en­nyt sa­noil­la il­mai­se­maan syy­tä oloon­sa. Ar­vuut­te­lim­me, mis­tä on ky­sy­mys. Kun­nes minä vii­mein ta­ju­sin ker­toa, mik­si ra­dio on kiin­ni. Ker­roin, et­tä sik­si, kun seu­rat ovat päät­ty­neet. Isä rau­hoit­tui, kun hä­nen le­vot­to­muu­ten­sa ym­mär­ret­tiin ja hän sai vas­tauk­sen.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys