JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kou­lu­tus­suun­nit­te­li­jan juh­la­het­kiä

19.7.2017 6.17

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170719061700

Suun­taan au­to­ni keu­lan lä­hes kah­den­kym­me­nen vuo­den ku­lu­es­sa tu­tuk­si tul­lee­seen osoit­tee­seen. Olen mat­kal­la työ­pai­kal­le­ni. Ma­kus­te­len mie­les­sä­ni sa­naa työ­paik­ka. Sil­mis­sä­ni vie­ri­vät ku­vat vuo­sien var­rel­ta eri­lai­sis­ta ar­jen tou­huis­ta ja työ­teh­tä­vis­tä sekä koh­taa­mis­ta­ni ih­mi­sis­tä. Mie­lee­ni pa­lau­tu­vat myös ne juh­la­het­ket, joi­ta olem­me työ­pai­kal­la­ni saa­neet viet­tää.

Kun avaan opis­ton oven, vas­taa­ni tul­vah­taa läm­pö ja iloi­nen pu­heen­so­ri­na. Saa­vun ym­pä­ris­töön, joka ter­veh­tii tu­li­jaan­sa, oli­pa hän tut­tu tai vie­ras, työn­te­ki­jä, opis­ke­li­ja tai kurs­si­lai­nen, opis­to­seu­ra­vie­ras tai kuka ta­han­sa. Ais­tin il­mas­sa täy­den te­ke­mi­sen mei­nin­gin. Ai­van kuin oli­sin tul­lut toi­seen ko­tii­ni.

On per­jan­tai-il­ta­päi­vä, kurs­si­vii­kon­lop­pu on al­ka­mas­sa. Is­tah­dan het­kek­si kah­vi­kup­po­sen ää­reen, sul­jen sil­mä­ni ja nau­tin. Kuun­te­len ää­niä ym­pä­ril­lä­ni. Ai­van kuin py­hä­aa­mun rau­ha oli­si las­keu­tu­nut opis­to­ra­ken­nuk­sen yl­le. Opis­ke­li­jat ovat kii­reh­ti­neet vii­kon­lop­pu­lo­mil­leen. Sii­voo­jat vii­meis­te­le­vät vii­mei­siä paik­ko­ja kurs­si­kun­toon, ja keit­ti­ös­sä po­ri­see keit­to­pa­ta. Ni­mi­la­put on jär­jes­tet­ty suo­riin ri­vei­hin au­lan pöy­dil­le, ja Sii­o­nin lau­lut soi­vat taus­tal­la tun­nel­maa luo­den. Tak­kaan on sy­ty­tet­ty tuli.

Koh­taan työs­sä­ni hy­vin eri­lai­sis­ta elä­män­ti­lan­teis­ta tu­le­via ih­mi­siä. Tämä on työ­ni suu­rin rik­kaus, sim­puk­kaan kät­ket­ty hel­mi! Ihas­te­len pie­niä vaip­pai­käi­siä lap­sia, jot­ka sil­mät häm­mäs­tyk­ses­tä suu­ri­na, mut­ta kui­ten­kin luot­ta­vai­si­na ojen­ta­vat kä­ten­sä ter­veh­dyk­seen äi­din tai isän sy­lis­tä. Ilah­dun in­nok­kais­ta kok­ki­po­jis­ta, jot­ka in­nok­kai­na odot­ta­vat, et­tä pää­se­vät tes­tai­le­maan ko­ti­ta­lous­luo­kan uu­nien te­hok­kuut­ta. Ju­tu­tan kep­pa­ri­tyt­tö­jä, jot­ka sei­so­vat ujoi­na opis­ton au­las­sa re­put se­läs­sä ja he­vo­set kai­na­los­ta pil­kis­tä­en. Tun­nis­tan jou­kos­ta vii­kon­lop­pu­va­paal­leen läh­te­neet om­pe­li­ja­äi­dit, jot­ka ovat tul­leet naut­ti­maan opis­ton täy­si­hoi­dos­ta yh­dis­tä­en hu­vin ja hyö­dyn. Otan vas­taan myös kii­rei­set lii­ke­mie­het ja -nai­set sekä yrit­tä­jät ja maa­ta­lou­sy­rit­tä­jät, jot­ka ovat las­ke­neet kän­ny­kän kor­val­taan ja sor­met näp­päi­mis­töil­tään, us­ko­neet työn­sä tois­ten hoi­toon ja päät­tä­neet kes­kit­tyä kuun­te­le­maan omia tar­pei­taan. Miel­tä­ni läm­mit­tä­vät elä­män­ko­ke­mus­ta omaa­vat van­huk­set, jot­ka ovat tyy­ty­väi­siä sii­hen, mi­ten Ju­ma­la on hei­dän elä­mään­sä siu­nan­nut. Opis­to­ko­ti toi­vot­taa hei­dät kaik­ki läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leek­si ren­tou­tu­maan, vir­kis­ty­mään, op­pi­maan, kas­va­maan ja en­nen kaik­kea vah­vis­tu­maan oma­koh­tai­ses­sa us­kos­sa.

Opis­to­ar­jes­sa koko elä­män kir­jo on läs­nä iloi­neen ja su­rui­neen. Kirk­kaam­mat sä­vyt lois­ta­vat kui­ten­kin voi­mak­kaam­min. Ne luo­vat toi­von nä­kö­a­lo­ja ja an­ta­vat voi­maa jat­kaa omaa us­kon­kil­voi­tus­ta.

Pa­ras palk­ka työs­tä­ni on se, kun per­jan­tai­na kurs­sil­le saa­pu­nut, ar­jen har­mau­den, mur­hei­den ja ko­et­te­le­mus­ten al­la kamp­pai­le­va ih­mi­nen ker­too sun­nun­tai­na ko­ti­mat­kal­le läh­ties­sään ih­meel­li­ses­tä voi­maan­tu­mi­sen ko­ke­muk­ses­taan. Hän on saa­nut ja­kaa aja­tuk­si­aan ja pur­kaa tun­te­muk­si­aan toi­sil­le sa­man­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­vil­le ih­mi­sil­le ja löy­tä­nyt rin­nal­leen vie­rel­lä kul­ki­joi­ta. Hän on huo­man­nut, et­tei ole­kaan omien vai­keuk­sien­sa kans­sa yk­sin, vaan tai­vaan Isä on an­ta­nut rin­nal­le ys­tä­viä, joil­la on sa­mat ar­vot ja mää­rän­pää.

Ris­tin kä­te­ni ja huo­kaan: ”Ra­kas tai­vaan Isä! An­na mi­nul­le voi­mia teh­dä tätä it­sel­le­ni ra­kas­ta ja an­toi­saa työ­tä. An­na myös tai­toa koh­da­ta jo­kai­nen ih­mi­nen – niin tut­tu työn­to­ve­ri kuin opis­ke­li­ja, kurs­si­lai­nen ja vie­rai­li­ja­kin – ar­vok­kaa­na yk­si­lö­nä ja Ju­ma­lan ai­nut­laa­tui­se­na luo­mis­työ­nä si­ten, et­tä en haa­voit­tai­si ja sär­ki­si mi­tään hau­ras­ta ja oras­ta­vaa. An­na mi­nun ol­la kan­ta­mas­sa ja roh­kai­se­mas­sa toi­sia elä­mäs­sä eteen­päin ja luo­mas­sa us­koa ja toi­voa myös huo­mi­seen.”

Tun­nen ole­va­ni on­nel­li­nen saa­des­sa­ni teh­dä tätä työ­tä, joka on sa­mal­la Jee­suk­sen tar­koit­ta­maa lä­he­tys­työ­tä. Työs­sä­ni saan pal­vel­la ih­mi­siä omal­la pai­kal­la­ni ja niil­lä lah­joil­la, joi­ta tai­vaan Isä on mi­nul­le an­ta­nut. Ha­lu­an elää päi­vän lap­se­na myös työ­pai­kal­la­ni. Ei­li­nen oli ja meni iloi­neen ja su­rui­neen, huo­mi­ses­ta em­me ku­kaan tie­dä, mitä se tuo tul­les­saan. Sik­si mei­dän on hyvä tyy­tyä tä­hän het­keen, jon­ka Ju­ma­la on meil­le an­ta­nut ja naut­tia niis­tä hy­vis­tä asi­ois­ta, joi­ta sii­hen si­säl­tyy.

Sirk­ka Il­li­kai­nen, kou­lu­tus­suun­nit­te­li­ja, Ra­nu­an opis­to

Opistoblogi
Opistoblogi

Avain­ten pa­laut­ta­mi­sen ai­kaa

30.4.2020 6.10
Opistoblogi

Opis­to – tur­va­paik­ka

16.2.2020 6.45
Opistoblogi

Kii­tol­li­suus opis­to­vuo­des­ta

10.12.2019 6.37
Opistoblogi

Opis­to­vuo­si – lah­ja ja joh­da­tus

31.10.2019 6.22
Opistoblogi

Hor­ju­va us­ko

1.4.2019 6.32
Opistoblogi

Ter­ve­tu­loa ko­tiin!

12.10.2018 6.52
Opistoblogi

Sii­vet, jot­ka kan­ta­vat

24.5.2018 6.35
Opistoblogi

Tur­val­li­sin mie­lin tu­le­vaan

9.5.2018 6.22
Opistoblogi

Ko­ke­muk­si­a­ni ai­kuis­lin­jal­ta

11.3.2018 8.50
Opistoblogi

Jäl­ki­pa­lo­ja elä­män­kaa­ri­vii­kol­ta

1.3.2018 6.07
Opistoblogi

Pi­meys ei tar­koi­ta pa­haa

18.12.2017 6.14
Opistoblogi

Eloa opis­to­ko­dis­sa

14.12.2017 6.58
Opistoblogi

Hän to­del­la lau­laa sy­dä­mes­tään

7.10.2017 6.38
Opistoblogi

Opis­to­vuo­si an­toi luot­ta­mus­ta

31.5.2017 6.30
Opistoblogi

So­pi­vaa kie­len­käyt­tö­ä­kö?

18.4.2017 6.48
Opistoblogi

Kan­nat­taa­ko opis­to­vuo­si? – Aja­tuk­sia van­hem­man nä­kö­kul­mas­ta

12.3.2017 6.57
Opistoblogi

Mikä te­kee jou­lun?

21.12.2016 6.58
Opistoblogi

Kun ryh­ti suo­ris­tui

17.12.2016 6.46
Opistoblogi

To­del­li­nen kur­kis­tus­luuk­ku

4.10.2016 6.01
Opistoblogi

Niin kuin vii­meis­tä päi­vää

26.8.2016 6.04
Opistoblogi

Ri­pa­ri en­tis­ten opis­to­lais­ten sil­min

8.7.2016 6.32
Opistoblogi

Min­ne vie­kään tääl­tä tie­ni, sinä kan­nat, Ju­ma­la

3.5.2016 7.38
Opistoblogi

Sy­dä­men koti

28.3.2016 6.35
Opistoblogi

Unel­ma­o­pis­to

28.2.2016 7.00
Opistoblogi

Rans­ka vaih­tui Ra­nu­ak­si

8.2.2016 7.00
30.5.2020

Minä an­nan teil­le uu­den sy­dä­men ja tei­dän si­sim­pään­ne uu­den hen­gen. Minä otan tei­dän rin­nas­tan­ne ki­vi­sy­dä­men pois ja an­nan ti­lal­le elä­vän sy­dä­men. Hes. 36:26

Viikon kysymys