JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kun ryh­ti suo­ris­tui

17.12.2016 6.46

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161217064600

“Tämä on ol­lut oi­kein mu­ka­va päi­vä mi­nul­le. Te olet­te kyl­lä tosi huip­pu­ja kaik­ki.”

Näin oli päi­vys­tä­vä opet­ta­ja Jou­ni kir­joit­ta­nut au­lan va­lo­tau­lul­le sun­nun­tai-il­ta­na. Teks­ti ku­va­si hy­vin omaa­kin tuon­het­kis­tä mie­len­ti­laa­ni.

Päi­vä oli al­ka­nut ma­ta­lin fii­lik­sin. Mi­kään ei oi­kein kiin­nos­ta­nut, ja oli­sin tah­to­nut vain ol­la jos­sain muu­al­la kuin opis­tol­la. Tur­naus­vä­sy­mys on kai al­ka­nut vai­va­ta, kun opis­tol­la on ol­tu jo mel­kein nel­jä kuu­kaut­ta. Jat­ku­va mui­den ih­mis­ten läs­nä­o­lo ja oman ajan vä­häi­syys käy ajoit­tain her­moil­le.

Aa­mu­päi­vä meni len­to­pal­loa pe­lail­les­sa, mikä oli oi­kein mu­ka­vaa ja piti mie­li­a­laa ko­hol­la. Oli kui­ten­kin ve­tä­mä­tön olo, ja kun seu­roi­hin läh­tö lä­hes­tyi, ru­pe­sin miet­ti­mään, jos­ko jäi­sin­kin opis­tol­le. Ma­koi­lin it­sek­se­ni lii­kun­ta­sa­lis­sa näyt­tä­mö­ver­hon ta­ka­na, kun eräs opis­to­ka­ve­ri tuli ky­sy­mään, pää­si­si­kö hän kyy­dis­sä­ni seu­roi­hin. Yri­tin kier­rel­lä ja kaar­rel­la, kun en viit­si­nyt suo­raan sa­noa, et­tei mi­nua nyt kiin­nos­tai­si läh­teä. Ka­ve­ri kui­ten­kin oli niin sit­keä, et­tä lo­pul­ta pää­tin läh­teä vie­mään po­ruk­kaa seu­roi­hin.

En­sim­mäi­nen seu­ra­pu­he rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä meni pen­kis­sä tork­ku­en ja kän­nyk­kää vil­kuil­len. Vä­li­a­jal­la ta­pah­tui sit­ten päi­vän kään­ne­koh­ta. Opis­to­lai­set ko­koon­tui­vat, ku­ten jos­kus en­nen­kin, seu­ra­sa­lin etuo­saan lau­la­maan. Sii­nä tut­tu­jen kes­kel­lä is­tu­es­sa ja lau­la­es­sa paha mie­li häi­pyi jon­ne­kin. Oli yh­täk­kiä taas mu­ka­vaa ja help­poa ol­la sii­nä mui­den nuor­ten kes­kel­lä. Kän­nyk­kä häi­pyi tas­kuun ja ryh­ti vä­hän suo­ris­tui. Pys­tyin taas kes­kit­ty­mään seu­ra­pu­hee­seen, ei­kä ol­lut kii­re mi­hin­kään.

Il­lal­la is­tuim­me opis­ton au­las­sa, ja sil­loin huo­ma­sin va­lo­tau­lul­la ole­van teks­tin. Ajat­te­lin ku­ten Jou­ni: juu­ri ih­mi­set ovat ne, jot­ka te­ke­vät on­nis­tu­neen opis­to­vuo­den. Kaik­kiin ei tu­tus­tu ko­vin hy­vin vuo­den ai­ka­na, ei­kä kai­kis­ta tule ylim­piä ys­tä­viä, mut­ta jo­kai­sel­la on kui­ten­kin oma tär­keä mer­ki­tyk­sen­sä täs­sä jou­kos­sa.

Maan pääl­lä ei ole sel­lais­ta paik­kaa, mis­sä oli­si ai­na help­po ol­la, ei edes opis­to ole sel­lai­nen. Ei­kä opis­toon sel­lai­sin odo­tuk­sin kan­na­ta tul­la­kaan, et­tä tääl­lä elä­mi­nen ja us­ko­mi­nen oli­si ihan help­poa. Kun to­del­li­suus ei ai­na vas­taa­kaan haa­vei­ta, voi pet­ty­mys ol­la kova.

Kym­me­nen vuot­ta sit­ten tu­lin opis­toon pe­rus­kou­lun jäl­keen suu­rin odo­tuk­sin. Olin vuo­si­kau­sia kuun­nel­lut, kun van­hem­mat si­sa­ruk­se­ni ker­toi­vat, kuin­ka iha­naa opis­tos­sa on, ja kat­sel­lut ka­teel­li­se­na, kun si­sa­ruk­sil­la­ni kävi opis­to­ka­ve­rei­ta ky­läs­sä. Vuo­sien ajan odo­tin, et­tä pää­si­sin opis­toon. Sit­ten mi­nä­kin sai­sin ys­tä­viä ei­kä tar­vit­si­si enää kär­siä epä­var­muu­des­ta ja yk­si­näi­syy­des­tä. En­sim­mäi­nen opis­to­vuo­te­ni ei kui­ten­kaan men­nyt omien on­gel­mie­ni vuok­si ko­vin hy­vin.

Nyt kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min tu­lin opis­toon uu­des­taan, hie­man eri­lai­sin odo­tuk­sin. Ha­lu­sin saa­da elä­mä­ni kul­ke­maan taas oi­ke­aan suun­taan. Ha­lu­sin us­kol­le­ni vah­vis­tus­ta. Tu­lin it­se­ni ta­kia, en­kä juu­ri vä­lit­tä­nyt, mitä muut opis­to­lai­set mi­nus­ta ajat­te­li­si­vat.

Olen viih­ty­nyt opis­tos­sa. Vies­tin­tä­lin­jal­la on ol­lut pal­jon kir­joi­tus­teh­tä­viä, ja se on aut­ta­nut mi­nua tun­te­maan it­se­ä­ni pa­rem­min. Olen op­pi­nut kä­sit­te­le­mään tun­tei­den möyk­kyä, mikä si­säl­le­ni on vuo­sien ai­ka­na muo­dos­tu­nut. Toi­set ovat yl­lät­tä­vän no­pe­as­ti hy­väk­sy­neet mi­nut jouk­koon­sa, ja se on aut­ta­nut myös mi­nua hy­väk­sy­mään it­se­ni. Toi­se­na va­paa­vii­kon­lop­pu­na sain ame­rik­ka­lai­sen opis­to­ka­ve­rin mu­kaan ko­tii­ni. Vie­tim­me mu­ka­van vii­kon­lo­pun yh­des­sä muu­ta­man muun opis­to­lai­sen kans­sa. Erää­nä il­ta­na mö­kil­lä ol­les­sam­me häm­mäs­te­lim­me, kuin­ka no­pe­as­ti olim­me tu­tus­tu­neet toi­siim­me ja kuin­ka help­poa oli ol­la oma it­sen­sä. Sil­loin opis­to­vuot­ta oli vas­ta kol­me viik­koa ta­ka­na.

Vai­kei­ta­kin päi­viä on to­si­aan ol­lut, en­kä var­mas­ti ole ai­noa, jol­la nii­tä on. Jois­ta­kin sitä ei vain huo­maa. Kaik­ki ei­vät pais­ko ovia tai tius­ki ka­ve­reil­le. Joku pys­tyy ole­maan ul­koi­ses­ti täy­sin tyy­ni, vaik­ka myrs­ky rie­hui­si si­säl­lä. Mi­nun­kin si­säl­lä­ni ovat syk­syn ai­ka­na rie­hu­neet mo­net myrs­kyt, ja het­kit­täin olen epäil­lyt opis­toon tu­lon kan­nat­ta­vuut­ta.

Syk­syn pa­ras­ta an­tia ovat ol­leet opis­tol­la jär­jes­te­tyt nuor­te­nil­lat ja muut kes­kus­te­lu­ti­lan­teet. Ne ovat tii­vis­tä­neet opis­to­per­het­tä ja li­sän­neet kes­kus­te­lua myös pie­nem­mis­sä po­ru­kois­sa. Pu­heen­vuo­ro­jen käyt­tö on ol­lut ak­tii­vis­ta, ja us­kos­ta on pu­hut­tu avoi­mes­ti ja oma­koh­tai­ses­ti. Myös minä olen roh­kais­tu­nut pi­tä­mään pu­heen­vuo­ro­ja. Olen ker­to­nut, kuin­ka vai­ke­aa on kuul­la, kun ys­tä­vä kiel­tää us­kon. Olen ker­to­nut myös, kuin­ka vai­ke­aa mi­nul­le on ol­lut pyy­tää syn­te­jä an­teek­si ihan oma­koh­tai­ses­ti. Nyt opis­tos­sa olen saa­nut men­nä le­vol­li­sin mie­lin nuk­ku­maan, kun lä­het­ty­vil­lä on ol­lut ih­mi­siä, joil­ta olen voi­nut pyy­tää syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta.

Täs­tä on hyvä jat­kaa opis­to­vuot­ta jou­lun jäl­keen. On­nek­si sitä on vie­lä yli puo­let jäl­jel­lä.

Lau­ri Säk­ki­nen

Ra­nu­an opis­to

Opistoblogi
Opistoblogi

Avain­ten pa­laut­ta­mi­sen ai­kaa

30.4.2020 6.10
Opistoblogi

Opis­to – tur­va­paik­ka

16.2.2020 6.45
Opistoblogi

Kii­tol­li­suus opis­to­vuo­des­ta

10.12.2019 6.37
Opistoblogi

Opis­to­vuo­si – lah­ja ja joh­da­tus

31.10.2019 6.22
Opistoblogi

Hor­ju­va us­ko

1.4.2019 6.32
Opistoblogi

Ter­ve­tu­loa ko­tiin!

12.10.2018 6.52
Opistoblogi

Sii­vet, jot­ka kan­ta­vat

24.5.2018 6.35
Opistoblogi

Tur­val­li­sin mie­lin tu­le­vaan

9.5.2018 6.22
Opistoblogi

Ko­ke­muk­si­a­ni ai­kuis­lin­jal­ta

11.3.2018 8.50
Opistoblogi

Jäl­ki­pa­lo­ja elä­män­kaa­ri­vii­kol­ta

1.3.2018 6.07
Opistoblogi

Pi­meys ei tar­koi­ta pa­haa

18.12.2017 6.14
Opistoblogi

Eloa opis­to­ko­dis­sa

14.12.2017 6.58
Opistoblogi

Hän to­del­la lau­laa sy­dä­mes­tään

7.10.2017 6.38
Opistoblogi

Kou­lu­tus­suun­nit­te­li­jan juh­la­het­kiä

19.7.2017 6.17
Opistoblogi

Opis­to­vuo­si an­toi luot­ta­mus­ta

31.5.2017 6.30
Opistoblogi

So­pi­vaa kie­len­käyt­tö­ä­kö?

18.4.2017 6.48
Opistoblogi

Kan­nat­taa­ko opis­to­vuo­si? – Aja­tuk­sia van­hem­man nä­kö­kul­mas­ta

12.3.2017 6.57
Opistoblogi

Mikä te­kee jou­lun?

21.12.2016 6.58
Opistoblogi

To­del­li­nen kur­kis­tus­luuk­ku

4.10.2016 6.01
Opistoblogi

Niin kuin vii­meis­tä päi­vää

26.8.2016 6.04
Opistoblogi

Ri­pa­ri en­tis­ten opis­to­lais­ten sil­min

8.7.2016 6.32
Opistoblogi

Min­ne vie­kään tääl­tä tie­ni, sinä kan­nat, Ju­ma­la

3.5.2016 7.38
Opistoblogi

Sy­dä­men koti

28.3.2016 6.35
Opistoblogi

Unel­ma­o­pis­to

28.2.2016 7.00
Opistoblogi

Rans­ka vaih­tui Ra­nu­ak­si

8.2.2016 7.00
31.5.2020

Jee­sus sa­noi: "Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki." Joh. 14:15-17

Viikon kysymys