JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Minne viekään täältä tieni, sinä kannat, Jumala

3.5.2016 7.38

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160503073800

Kii­pe­än ken­kä­te­li­neel­le sei­so­maan ja kur­ko­tan ylim­mäl­tä hyl­lyl­tä croc­se­ja. Ul­ko­na häi­käi­see. Kä­vel­les­sä­ni käm­päl­le mie­tin, mi­ten no­pe­as­ti opis­to­vuo­si on men­nyt. Syk­sys­tä on jo ikui­suus, ja var­sin­kin sii­tä päi­väs­tä, jol­loin isä toi opis­tol­le ja jär­jes­te­lin ta­va­roi­ta huo­nee­see­ni. Kat­se­lin sil­loin ik­ku­nas­ta ulos. Jär­vi oli tyy­ni. Au­rin­ko pais­toi yh­tä kirk­kaas­ti kuin nyt­kin. Vain nä­ky­mä on muut­tu­nut toi­seen so­luun muut­ta­mi­sen myö­tä. Kat­se­len sa­maa jär­veä toi­sel­ta puo­lel­ta opis­toa.

Keit­ti­ös­sä is­tuu po­ruk­kaa. Brow­nien ja mint­tuk­ro­kan­tin tuok­sua. Hy­myi­lyt­tää, vaik­ka mie­li on hai­kea. Lii­an pian pi­tää hy­väs­tel­lä kaik­ki niin rak­kaik­si tul­leet ys­tä­vät. En ha­lu­ai­si miet­tiä lii­kaa, mut­ta tu­le­vai­suut­ta on ol­lut pak­ko miet­tiä. Min­ne opis­ton jäl­keen, kun mi­kään ei tun­nu oi­ke­al­ta? Van­hem­mat ovat kui­ten­kin roh­kais­seet: Kyl­lä si­nul­le­kin vie­lä löy­tyy oi­kea paik­ka täs­sä maa­il­mas­sa.

Pil­vet ovat vär­jäy­ty­neet pu­ner­ta­vik­si. Ul­ko­na on jo vii­le­ää. Kä­ve­len aja­tuk­sis­sa­ni met­sä­pol­kua pit­kin. Ka­me­raan on piir­ty­nyt muis­to­ja. Au­rin­gon sä­tei­tä sam­ma­lil­la. Koi­vuis­sa uu­sia puh­taan­vih­rei­tä leh­tiä. Ih­mi­siä hy­myi­le­mäs­sä.

– Mit­kä fii­lik­set, ku opis­to lop­puu pian?

En osaa vas­ta­ta, mut­ta jään miet­ti­mään ky­sy­mys­tä mie­les­sä­ni. Vuo­den ai­ka­na olen saa­nut niin pal­jon, et­tei sitä vaan voi kä­sit­tää. Niin pal­jon uu­sia ys­tä­viä. Ko­ko­nai­sen opis­to­per­heen ym­pä­ril­le­ni. Ko­ke­muk­sia, joi­ta ei voi ra­hal­la saa­da. Kym­me­niä eri kes­kus­te­lu­ja, jol­loin on saa­nut ker­toa kai­ken miel­tä as­kar­rut­ta­van. Kes­kus­te­lu­ja, jol­loin on saa­nut ol­la kuun­te­li­ja.

Muis­tan myös pal­jon muu­ta. Lu­mi­so­dan mel­kein koko opis­to­po­ru­kal­la. Elä­män­kaa­ri­vii­kon. Le­vy­jen ää­ni­tyk­set ja ne niin mo­net muut yk­sit­täi­set muis­tot. Olen op­pi­nut ar­vos­ta­maan ko­tia ja per­het­tä ai­van eri ta­val­la. Myös jot­kut us­ko­na­si­at ovat tul­leet lä­hel­le.

Pi­meys ym­pä­röi opis­ton. Toi­vot­te­len ul­ko­na toi­sil­le hy­vät yöt, ja me­nen käm­päl­le. Kuun­te­len kuu­lok­keil­la Sii­o­nin lau­lu­ja, ja mie­tin, mi­ten on­nel­li­nen saan ol­la täs­tä kai­kes­ta.

Ma­til­da, Ra­nu­an opis­to

Opistoblogi
25.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Joh. 16:22

Viikon kysymys