JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiitollisuus opistovuodesta

10.12.2019 6.37

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191210063700

Is­tun lin­ja-au­tos­sa. Olen mat­kal­la opis­to­ko­dis­ta­ni Ra­nu­al­ta ko­tiin Lu­mi­jo­el­le. Taak­se jää­nyt kak­si­viik­koi­nen on jäl­leen an­ta­nut mi­nul­le tär­kei­tä ko­ke­muk­sia. Mo­net sy­väl­li­set kes­kus­te­lut, yh­tei­set lau­lu­het­ket ja lau­ta­pe­li-il­lat ovat jää­neet py­sy­väs­ti mie­lee­ni. Iki­muis­toi­sia ovat ol­leet myös opis­tol­la pi­de­tyt juh­lat!

Mi­nun opis­to­vuo­te­ni on poi­ken­nut mui­den opis­to­lais­ten vuo­des­ta si­ten, et­tä pää­sin opis­toon ai­no­a­na mui­ta myö­hem­min. Ke­vääl­lä olin var­ma opis­to­pai­kas­ta, kun hain Reis­jär­vel­le yrit­tä­jyys­lin­jal­le ja Ra­nu­al­le lu­ki­o­po­lul­le. Yrit­tä­jyys­lin­jan pää­sy­ko­keet tun­tui­vat men­neen hy­vin, mut­ta jäin va­ra­si­joil­le. Oli vai­kea hy­väk­syä to­tuut­ta, et­tä en pääs­syt kum­paan­kaan opis­toon.

Opis­to oli ol­lut lap­ses­ta as­ti suu­ri haa­ve, ja olin pi­tä­nyt sitä it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. Us­kon, et­tä Ju­ma­la ha­lu­si opet­taa mi­nua täs­sä­kin asi­as­sa. Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­ten pääs­syt opis­toon heti vaan vä­hän myö­hem­min, kos­ka osaan nyt naut­tia opis­to­vuo­des­ta pa­rem­min en­kä pidä sitä enää it­ses­tään­sel­vyy­te­nä.

Muis­tan sen au­rin­koi­sen al­ku­syk­syn päi­vän, kun kou­lus­ta tul­les­sa­ni sain pu­he­lun Ra­nu­an opis­tol­ta. Mi­nul­le ker­rot­tiin, et­tä olin saa­nut pai­kan vies­tin­nän opin­to­po­lul­ta. En saa­nut heti an­ne­tuk­si vas­taus­ta, kun sil­loi­nen kou­lu­kin tun­tui oi­ke­al­ta. Olin aloit­ta­nut Li­min­gan lu­ki­os­sa mut­ta vaih­ta­nut kah­den vii­kon ku­lut­tua am­mat­ti­kou­luun te­ke­mään kak­sois­tut­kin­toa lii­ke­ta­lou­den alal­le. Siel­lä oli us­ko­vai­sia luok­ka­ka­ve­rei­ta, joi­ta jäin kai­paa­maan, vaik­ka eh­din ol­la siel­lä vain vii­kon.

Ko­tiin pääs­ty­ä­ni mie­tin asi­aa enem­män en­kä löy­tä­nyt mon­taa­kaan syy­tä, mik­si en läh­ti­si opis­toon. Mi­nua jän­nit­ti men­nä sin­ne kak­si viik­koa mui­ta myö­hem­min, mut­ta us­koin, et­tä pää­sen vie­lä hy­vin mu­kaan.

Jo en­sim­mäi­se­nä aa­mu­na opet­ta­ja pyy­si mi­nua esiin­ty­jäk­si tee­ma­vii­kon näy­tel­mään ja otin roo­lin en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti vas­taan. Pää­tös jän­nit­ti mi­nua, mut­ta esi­tys teki mi­nut heti tu­tuk­si toi­sil­le. Tee­ma­viik­koon kuu­lu­neel­la erä­ret­kel­lä oli help­po ja mu­ka­va tu­tus­tua mui­hin opis­to­lai­siin. Siel­lä olim­me yh­des­sä, ja meil­lä oli pal­jon yh­teis­tä te­ke­mis­tä. Il­lal­la nuo­ti­ol­la is­tu­es­sa­ni ta­ju­sin, et­tä nyt sitä oi­ke­as­ti ol­laan opis­tos­sa. Tun­tui us­ko­mat­to­mal­ta.

Opis­ke­lu opis­tos­sa on ol­lut vä­hän ren­nom­paa kuin lu­ki­os­sa tai pe­rus­kou­lus­sa. Ai­na ei kui­ten­kaan jak­sai­si he­rä­tä niin ai­kai­sin aa­mul­la tun­neil­le. Toi­se­na opin­to­pol­ku­na mi­nul­la on yrit­tä­jyys, ja sii­nä vas­tuu on meil­lä op­pi­lail­la ja teem­me asi­at pää­o­sin it­se­näi­ses­ti. Opis­ke­luun mi­nul­la on ol­lut po­si­tii­vi­nen asen­ne, ja ha­lu­an op­pia pal­jon uut­ta.

Il­tai­sin opis­tol­la nuk­ku­maan men­nes­sä­ni on tul­lut mie­tit­tyä kai­ken­lais­ta. Mil­lai­nen elä­män­ti­lan­tee­ni oli­si, jos en oli­si pääs­syt­kään opis­toon? Var­mas­ti oli­sin viih­ty­nyt am­mat­ti­kou­lus­sa­kin ja so­peu­tu­nut aja­tuk­seen, et­tä opis­to nyt vain jäi käy­mät­tä. Mut­ta oli­si­ko us­ko mi­nul­le näin tär­keä ja iloa tuot­ta­va asia kuin se nyt on? Koen, et­tä us­ko­ni on vah­vis­tu­nut ja olen saa­nut hy­viä, koko elä­män mit­tai­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta.

Opis­toa aja­tel­les­sa­ni pääl­lim­mäi­nen tun­tee­ni on kii­tol­li­suus.

Iik­ka Hol­mi, Ra­nu­an opis­to

Opistoblogi
26.4.2024

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6

Viikon kysymys