JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sopivaa kielenkäyttöäkö?

18.4.2017 6.48

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170418064800

Erää­nä sun­nun­tai­na meil­lä oli opis­tol­la alus­tus ja kes­kus­te­lu, jos­sa poh­dit­tiin, mil­lai­nen kie­len­käyt­tö ja käyt­täy­ty­mi­nen on us­ko­vai­sil­le so­pi­vaa. Eri­tyi­ses­ti kie­len­käyt­tö ajat­te­lut­ti vie­lä kes­kus­te­lun jäl­keen­kin. Kun opis­to­ys­tä­vie­ni kans­sa kä­vim­me läpi ai­het­ta myö­hem­min, tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, et­tä ai­he on ajan­koh­tai­nen niin it­sel­le, opis­to­lai­sil­le kuin yleen­sä­kin nuo­ril­le.

Tun­tuu, et­tä huo­no puhe on li­sään­ty­nyt nuor­ten kes­kuu­des­sa. Ri­vouk­sia ja ru­mia sa­no­ja kuu­lee tur­han­kin usein. It­se olen huo­man­nut, et­tä vaik­ka en niin­kään käy­tä suo­ra­nai­sia ru­mia sa­no­ja tai ki­ro­sa­no­ja, niin nii­den kor­vi­ke­sa­no­ja saat­taa lip­sah­taa lii­an­kin usein. Ja po­ru­kas­sa ol­les­sa ei vält­tä­mät­tä edes kiin­ni­tä huo­mi­o­ta täl­lai­seen käyt­täy­ty­mi­seen.

Tun­tuu su­rul­li­sel­ta huo­ma­ta, et­tä ru­mis­ta sa­nois­ta tai nii­den kor­vik­keis­ta on tul­lut mel­kein ar­ki­päi­väi­siä. Kun asi­an on ot­ta­nut pu­heek­si mui­den opis­to­lais­ten kans­sa, on kuul­lut mo­nel­ta sa­man ko­ke­muk­sen: ”En juu­ri­kaan edes pu­hu­nut ru­mia en­nen opis­toa.” Tun­tuu kum­mal­li­sel­ta aja­tel­la, et­tä näin hy­väs­sä pai­kas­sa, mui­den us­ko­vais­ten nuor­ten kes­kel­lä, on tul­lut ta­vak­si käyt­tää ikä­viä sa­no­ja.

It­se py­säh­dyin en­sim­mäi­sen ker­ran ajat­te­le­maan asi­aa, kun olin viet­tä­mäs­sä ai­kaa ka­ve­ri­ni, pik­ku­vel­jie­ni ja hei­dän ka­ve­rei­den­sa kans­sa. Vit­sai­lim­me ka­ve­ri­ni kans­sa eh­kä hie­man epä­a­si­al­li­sel­la ta­val­la mei­dän yh­tei­sel­le ju­tul­lem­me, kun pik­ku­vel­je­ni sa­noi: "Si­nus­ta­ki tul­lu muka ko­vis." Pik­ku­vel­jen ää­nen­sä­vy oli ih­met­te­le­vä ja yl­lät­ty­nyt. Nau­rah­din asi­al­le, vaik­ka sa­nat ko­lah­ti­vat­kin si­sim­mäs­sä­ni ja lait­toi­vat ajat­te­le­maan asi­aa enem­män. Aloin miet­ti­mään, mis­sä vai­hees­sa toi­min­ta­ni oli muut­tu­nut. Jo­ten­kin vain olin pää­ty­nyt tä­hän ti­lan­tee­seen.

Kun olin pie­ni, en muis­ta, et­tä ko­to­na­ni oli­si pu­hut­tu ru­mia. Näin on ol­lut var­mas­ti suu­rel­ta osin mui­den­kin opis­to­lais­ten ko­to­na. Mis­tä sit­ten tu­lee tar­ve käyt­tää ru­mia tai nii­tä kor­vaa­via sa­no­ja ja mis­tä nämä sa­nat on opit­tu? Joil­la­kin syy­nä voi ol­la tar­ve esit­tää muil­le ko­vem­paa ih­mis­tä kuin on­kaan, jot­ta voi­si ko­kea ole­van­sa hy­väk­syt­ty. Ta­ka­na voi myös ol­la ajat­te­lu­ta­pa: kun tuo­kin sa­noo, niin voin mi­nä­kin.

Huo­no kie­len­käyt­tö on yleis­tä var­sin­kin kou­luis­sa. Ja myös ko­to­na sil­loin, kun jo­kin asia tym­päi­see. Omien van­hem­pien tai si­sa­rus­ten seu­ras­sa huo­noa kie­len­käyt­töä saa­te­taan väl­tel­lä, jo­ten on ai­ka to­den­nä­köis­tä, et­tei­vät van­hem­mat edes tie­dä, mil­lais­ta oman lap­sen kie­len­käyt­tö on. Sen ta­kia oli­si tär­ke­ää, et­tä sii­tä kes­kus­tel­tai­siin ko­to­na. En tie­dä, on­ko ai­na ol­lut näin ja ha­vah­duin­ko it­se vas­ta nyt ajat­te­le­maan asi­aa. Vai on­ko huo­no kie­len­käyt­tö li­sään­ty­nyt us­ko­vais­ten nuor­ten kes­kuu­des­sa?

On hyvä, et­tä opis­tos­sa hen­ki­lö­kun­ta on ot­ta­nut asi­an pa­riin­kin ker­taan pu­heek­si. Mitä enem­män asi­as­ta on pu­hut­tu, sitä enem­män sitä on al­ka­nut it­se­kin miet­ti­mään. Muis­tan, kun asi­as­ta pu­hut­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran en­nen jou­lua. Sil­loin ajat­te­lin, et­tei ai­he niin­kään kos­ke­ta mi­nua. Nyt kui­ten­kin tun­tuu, et­tä asi­as­ta voi­si käy­dä kes­kus­te­lua enem­män­kin.

Elii­sa Pe­te­ri, Ra­nu­an opis­to

Opistoblogi
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys