JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55

Juttua muokattu:

29.4. 16:52
2020042916525920200502065500

Pit­kä­per­jan­tain ru­kous­het­ki Hel­sin­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä on al­ka­mas­sa. Mei­tä on ke­rään­ty­nyt kol­me hen­ki­löä äi­din ka­ma­riin. Iä­käs äi­tim­me le­pää sän­gys­sään, sis­ko­ni toi­ses­sa ja minä kei­nut­te­len kiik­kus­tuo­lis­sa. On le­vol­li­nen huip­pu­het­ki ol­la yh­des­sä seu­ro­ja kuun­nel­len.

On­han mei­tä koh­ta nel­jäs­kin pai­kal­la. Pe­ter-kis­sa hok­saa, et­tä po­ruk­ka on kool­la ja kier­tyy kie­pil­le äi­din pyö­rä­tuo­liin.

Ku­lu­nut pää­si­äi­nen on ol­lut eri­koi­nen ko­ro­na­vi­rus­pan­de­mi­an vuok­si. Ei seu­ro­ja, ei ky­läi­lyä, ei kirk­ko­ta­pah­tu­mia. Sen si­jaan ko­toi­lua ja net­ti­ti­lai­suuk­sien kuun­te­lua.

Mi­nul­la on ol­lut haa­ve, vie­lä to­teu­tu­ma­ton, et­tä jos­kus jak­sai­sin ja en­nät­täi­sin pii­na­vii­kol­la osal­lis­tu­maan kirk­ko­ti­lai­suuk­siin. Nyt se to­teu­tui puo­lit­tain, kun sain ko­ti­soh­val­la ja kiik­kus­tuo­lis­sa seu­ra­ta ko­ti­kir­kos­sa strii­mat­tua hil­jai­sen vii­kon mu­sii­kil­lis­ta il­ta­kirk­koa ja kii­ras­tors­tain il­ta­kirk­koa. Ei tar­vin­nut kii­reh­tiä työ­päi­vän jäl­keen mi­hin­kään. Kär­si­my­sa­jan mu­sii­kil­le loi le­vol­li­sen taus­tan ko­ti­kirk­ko­ni kau­neus.

Pi­kem­min­kin oli run­sau­den pu­laa sii­tä, mitä ka­na­vaa seu­ra­ta. Pää­si­äi­sen mu­siik­ki­ti­lai­suu­teen osal­lis­tuin Vir­tu­aa­li­kir­kon kaut­ta. Jo­han­nes­pas­sio kuu­lui ra­di­os­ta. Jos­kus oli tar­ve ol­la hil­jai­suu­des­sa ja lu­kea.

Toi­nen pää­si­äi­sen ajan huip­pu­het­ki oli se, kun sain viet­tää lan­ka­lau­an­tain mö­kil­lä. Ve­li­poi­ka oli hoi­ta­mas­sa äi­tiä, jo­ten pää­sim­me sis­ko­ni kans­sa mök­ki­reis­sul­le. Kä­vim­me hiih­to­ret­kel­lä tuu­li­sel­la jär­vel­lä. Pari tun­tia pus­kim­me vas­ten tuul­ta, pa­la­tes­sa toki myö­tä­tuu­leen. Hil­jais­ta oli jää­au­ke­al­la, vain yk­si moot­to­ri­kelk­ka pyyh­käi­si ohit­se.

Ret­ken ja syö­mi­sen jäl­keen oli mu­ka­va pöt­käh­tää soh­val­le ma­kaa­maan. Au­rin­ko pais­toi nurk­kaik­ku­nois­ta. Net­ti­seu­rat Hel­sin­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä oli­vat al­ka­mas­sa. Ik­ku­nan ta­ka­na hoh­ti ke­väi­nen lumi- ja jää­la­keus. Koh­ta sau­na läm­pi­äi­si. Oli het­ki, jol­loin mie­les­sä­ni ei ol­lut huo­lia ei­kä pel­ko­ja. Tämä tuo­kio on lah­ja, ajat­te­lin.

Mie­tin ko­ro­na-ai­kaa. Mi­nua oi­ke­as­taan hä­vet­tää se, kuin­ka hy­vin mi­nul­la on asi­at! Saan ol­la töis­sä, palk­ka juok­see. Niin mo­nel­la on lo­mau­tuk­sia ja toi­meen­tu­lo­huo­lia.

Etä­työs­ken­te­ly­o­lo­suh­tee­ni on rau­hal­li­nen. Ei ole lap­sia ko­to­na, joi­ta pi­täi­si sa­ma­nai­kai­ses­ti opet­taa ja jois­ta huo­leh­tia, kun it­se te­kee etä­oh­jaus­ta. Il­lat saan le­vä­tä ja vir­kis­täy­tyä. Ta­ju­an, kuin­ka tiu­kas­sa ti­lan­tees­sa lap­si­per­heis­sä ol­laan eh­kä ta­lou­del­lis­ten huo­lien, etä­kou­lun ja epä­var­muu­den kans­sa.

Mo­nil­la, eri­tyi­ses­ti ris­ki­ryh­miin kuu­lu­vil­la ja hei­dän omai­sil­laan, on to­del­li­nen huo­li sai­ras­tu­mi­ses­ta. On mi­nun­kin lä­hi­pii­ris­sä rak­kai­ta, jot­ka kuu­lu­vat ris­ki­ryh­mään, mut­ta jo­ten­kin jak­san, ai­na­kin juu­ri nyt, jät­tää huo­le­ni Tai­vaan Isän hal­tuun.

Iä­käs äi­tim­me on ko­ti­lo­mal­la hoi­to­ko­dis­ta. Se tun­tuu par­haal­ta rat­kai­sul­ta niin hä­nen kuin mei­dän las­ten­kin nä­kö­kul­mas­ta. Ei tar­vit­se ko­kea ah­dis­tus­ta sii­tä, et­tä em­me saa ta­va­ta toi­si­am­me ko­ro­na­ra­joi­tus­ten vuok­si. Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le si­sa­ruk­sil­le voi­maa ja roh­keut­ta hoi­taa ja huo­leh­tia nämä vii­kot hau­raas­ta, mo­ni­sai­raas­ta ja ki­pu­ja ko­ke­vas­ta äi­dis­täm­me.

Moni hoi­to­ko­dis­sa asu­va van­hus ja hei­dän omai­sen­sa ko­ke­vat pel­koa, hä­tää ja häm­men­nys­tä eris­tyk­sis­sä olos­ta. Mah­tai­sin­ko it­se sitä kes­tää.

Ko­ro­na­ke­vään ko­ke­muk­sis­sa on jo­ta­kin sa­maa kuin Tove Jans­so­nin ta­ri­nas­sa jou­lus­ta, jo­hon He­mu­li he­rät­tää muu­mit kes­ken tal­viu­nien. Heil­lä ei ole mi­tään kä­si­tys­tä, mikä on se Jou­lu, jos­ta kaik­ki pu­hu­vat ja jo­hon pi­tää va­rau­tua. He huo­maa­vat kaik­kien juok­se­van ym­pä­riin­sä le­vot­to­mas­ti ja tem­pau­tu­vat mu­kaan hä­täi­lyyn. Muu­mit hank­ki­vat kuu­sen, herk­ku­ja ja lah­jo­ja le­pyt­tääk­seen sen uh­kaa­van, joka on tu­los­sa. Pe­lok­kai­na he jää­vät odot­ta­maan sitä kau­hun het­keä, jol­loin Jou­lu tu­lee.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä olem­me hiu­kan sa­man­kal­tai­ses­sa ti­lan­tees­sa. Va­rus­tau­dum­me. Ke­rääm­me elin­tar­vik­kei­ta, han­kim­me ves­sa­pa­pe­ri­sa, hen­gi­tys­suo­jai­mia ja kä­si­de­siä. Odo­tam­me kau­hun­se­kai­sin tun­tein Ko­ro­naa. Em­me tie­dä, mil­loin se is­kee ja mi­ten.

Jans­so­nin jou­lu­ta­ri­na päät­tyy kau­niis­ti. Muu­mit lah­joit­ta­vat jou­lua var­ten tar­koi­te­tut ko­ris­teet, lah­jat ja her­kut Nyy­til­le ja hä­nen su­ku­lai­sil­leen. Toi­vot­ta­vas­ti ko­ro­nak­rii­si vai­kut­taa myös jo­ta­kin hy­vää meis­sä. Vä­hem­män it­sek­kyyt­tä, enem­män toi­sen huo­maa­mis­ta. Sen tu­le­vai­suus näyt­tää.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys