JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160618063500

Mie­lee­ni jäi läh­te­mät­tö­mäs­ti koh­taa­mi­se­ni erään van­han ih­mi­sen ja hä­nen tyt­tä­ren­sä kans­sa. Kut­sun hei­tä seu­raa­vas­sa ni­mik­keil­lä Van­hus ja Ty­tär. Ta­pah­tu­ma­sar­ja al­koi sii­tä, kun näim­me Van­huk­sen kans­sa sa­ma­na yö­nä un­ta, jot­ka liit­tyi­vät toi­siin­sa.

Olin sil­loin me­nos­sa ju­nal­la Van­huk­sen ko­ti­kau­pun­kiin. Nu­kuin ju­nan ma­kuu­vau­nus­sa ja näin un­ta, jos­sa kä­ve­lim­me pe­räk­käin Van­huk­sen kans­sa. Olin saat­ta­mas­sa hän­tä seu­roi­hin hä­nen omas­ta pyyn­nös­tään. Van­hus ker­toi mi­nul­le ha­lu­a­van­sa teh­dä pa­ran­nuk­sen. Asia tun­tui mi­nus­ta niin ih­meel­li­sel­tä, et­tä kä­vel­les­sä­ni kään­nyin taak­se­päin ja var­mis­tin, et­tä olin­han ym­mär­tä­nyt oi­kein.

Tar­koi­tuk­se­ni oli käy­dä kat­so­mas­sa Van­hus­ta pal­ve­lu­ta­los­sa, mi­kä­li ai­kaa riit­täi­si. Ko­toa läh­ties­sä­ni olim­me to­den­neet vai­mo­ni kans­sa, et­tä on pa­rem­pi ol­la kes­kus­te­le­mat­ta Van­huk­sen kans­sa us­kon asi­ois­ta, kun se ei pal­ve­lu­ta­los­sa ole sal­lit­tu­a­kaan il­man pyyn­töä. Li­säk­si tie­sim­me, et­tä täl­lai­nen kes­kus­te­lu saat­tai­si lou­ka­ta Van­hus­ta.

Van­hus ilah­tui tu­los­ta­ni. Hän ker­toi, et­tä Ty­tär oli soit­ta­nut hä­nel­le yöl­lä ja ker­to­nut ru­koi­le­van­sa, et­tä Ju­ma­la lä­het­täi­si äi­din luo en­ke­lin, joka joh­dat­tai­si hä­net Ju­ma­lan luo. Pu­huim­me vä­lil­lä muis­ta asi­ois­ta, mut­ta Van­hus pa­la­si uu­des­taan Tyt­tä­ren soit­toon. Kol­me ker­taa hän tois­ti, mitä Ty­tär oli sa­no­nut ja jat­koi sit­ten, et­tä se ei var­maan ole mah­dol­lis­ta, kun hän on niin syn­ti­nen ih­mi­nen. Ky­syin Van­huk­sel­ta, et­tä ha­lu­ai­si­ko hän us­koa syn­nit an­teek­si. Van­hus ot­ti siu­nauk­sen vas­taan ja kiit­ti kau­niis­ti.

Hy­väs­te­lyn het­kel­lä au­rin­ko pais­toi si­sään ja vär­jä­si Van­huk­sen hiuk­set kul­lan vä­ri­sik­si. Hän näyt­ti hy­vin kau­niil­ta ja hau­raal­ta. Hän hy­myi­li ja sa­noi: ”On­pa kau­nis­ta lau­lua.” Minä en kuul­lut sitä. Van­hus ih­met­te­li tätä ja sa­noi, et­tä lau­lu tuli ai­van lä­hel­tä. Hä­nen mu­kaan­sa nuo­ri poi­ka lau­loi jo­tain virt­tä. Van­hus hy­räi­li mu­ka­na.

Ker­roin Van­huk­sen luo­na käyn­nis­tä­ni Tyt­tä­rel­le ja tämä iloit­si sii­tä, et­tä äi­ti oli saa­nut pa­la­ta sa­maan hen­gel­li­seen ko­tiin, jos­sa hän oli lap­suu­ten­sa elä­nyt. Hän ker­toi, et­tei hän ol­lut soit­ta­nut yöl­lä äi­dil­leen, mut­ta sa­noi ru­koil­leen­sa äi­din puo­les­ta joka il­ta. Van­hus oli näh­nyt un­ta sa­maan ai­kaan kuin minä ju­nas­sa.

Ta­pah­tu­mat Van­huk­sen luo­na vai­kut­ti­vat mi­nuun sy­väs­ti. Seu­raa­vi­na kuu­kau­si­na mie­tin usein, et­tä mi­ten Van­hus jak­saa. Erää­nä il­ta­na, kun olin Hel­sin­gin rau­ta­tie­a­se­mal­la pa­laa­mas­sa ko­tiin, to­te­sin, et­tä Ou­lun ju­nan läh­töön oli pari tun­tia. Sa­mal­la näin, et­tä pa­rin mi­nuu­tin pääs­tä läh­tee juna Van­huk­sen ko­ti­kau­pun­kiin. Nou­sin tuo­hon ju­naan, vaik­ka se meni Ou­lua aja­tel­len ai­van vää­rään suun­taan.

Kun juna tuli mää­rä­a­se­mal­le, oli jo myö­häi­nen il­ta. Pel­kä­sin, et­tä pal­ve­lu­ta­loon ei pää­se enää si­säl­le. Siel­lä oli kui­ten­kin hoi­ta­ja ul­ko-ovel­la. Hän oh­ja­si mi­nut Van­huk­sen huo­nee­seen. Tämä oli jo pan­nut nuk­ku­maan mut­ta oli vie­lä he­reil­lä. Kun hän näki mi­nut vuo­tees­taan, le­veä hymy nou­si hä­nen kas­voil­leen. Hän al­koi ai­van nau­ra­maan. Ky­syin, et­tä saan­ko siu­na­ta hän­tä sa­mal­la ta­val­la kuin edel­li­sel­lä ker­ral­la. Van­hus nyök­kä­si. Siu­nauk­sen kuul­tu­aan hän al­koi it­ke­mään ja it­ki koko lop­pu­a­jan. Vii­vyin Van­huk­sen luo­na vain pari mi­nuut­tia ei­kä hän sa­no­nut mi­tään, mut­ta tun­sin, et­tä käyn­ti­ni oli hy­vin tar­peel­li­nen ja odo­tet­tu.

Kun kä­vin Van­huk­sen luo­na vii­mei­sen ker­ran, hän muis­te­li us­ko­vais­ta ko­ti­aan, jos­ta hän oli läh­te­nyt 80 vuot­ta ai­kai­sem­min. Muis­to tii­vis­tyi sa­noi­hin: ”äi­ti ru­koi­li ja siu­na­si.” Isä soit­ti kan­nel­ta: ”Mun kan­te­lee­ni kau­niim­min tai­vaas­sa ker­ran soi…” Van­hus hy­räi­li tuo­ta lau­lua.

Van­huk­sen hau­ta­jai­sis­sa lau­loim­me lau­lun ”Oi Ju­ma­la kuink’ iloit­sen, si­nul­ta pu­vun sain…”. Ty­tär piti täs­tä lau­lus­ta ja pyy­si mu­kaan­sa lau­lun nuo­tit. Hän ker­toi myö­hem­min, et­tä hän joka sun­nun­tai­aa­mu soit­ti ja lau­loi tuo­ta lau­lua.

Vii­si vuot­ta Van­huk­sen kuo­le­man jäl­keen saim­me Tyt­tä­rel­tä vies­tin, et­tä hä­nen­kin elä­män­sä on lä­hes­ty­mäs­sä lop­pu­aan. Läh­dim­me vai­mo­ni kans­sa käy­mään hä­nen luo­naan. Ky­syin Tyt­tä­rel­tä, et­tä saam­me­ko siu­na­ta hän­tä sa­mal­la siu­nauk­sel­la, jol­la olin siu­nan­nut hä­nen äi­ti­ään. Ty­tär ha­lu­si ot­taa siu­nauk­sen vas­taan. Hän pani kä­ten­sä mei­dän ym­pä­ril­lem­me ja sa­noi: ”Ihan kuin täs­sä Hen­ki liik­kui­si.”

Tyt­tä­ren hau­ta­jai­sis­sa lau­loim­me yh­des­sä jäl­leen lau­lun: ”Oi Ju­ma­la kuink’ iloit­sen, si­nul­ta pu­vun sain. Se so­pii mul­le tai­vaa­seen, jo­hon­ka mat­kus­tan.”

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys