JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160822061900

"On­ko maa­il­ma syn­ty­nyt mi­nuu­tis­sa tai sa­das­sa­tu­han­nes­sa vuo­des­sa, ei mer­kit­se it­se asi­as­sa mi­tään. It­se ih­me on kui­ten­kin ai­na jäl­jel­lä, ja se on ih­mi­sen ma­ta­lal­ta nä­kö­kan­nal­ta ai­van kä­sit­tä­mä­tön­tä. Mei­dän on us­kot­ta­va, et­tä maa­il­ma on luo­tu tyh­jäs­tä. Mut­ta kuin­ka? Se py­syy sa­lai­suu­te­na. Sy­väl­li­sim­mät­kään ajat­te­li­jat ei­vät voi kä­sit­tää vä­hin­tä­kään täs­tä ih­mees­tä."

Tämä on lai­naus Lars Levi La­es­ta­diuk­sen Hul­luin­huo­ne­lai­nen-kir­jas­ta (1855). La­es­ta­dius oli luon­non­tie­tei­li­jä ja te­o­lo­gi. Tuos­sa kir­jas­sa hän yh­dis­tää ih­mi­sen ole­mas­sa­o­lon ja ju­ma­la­suh­teen eri puo­let yh­te­näi­sek­si jär­jes­tel­mäk­si – pai­not­ta­en kui­ten­kin Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiut­ta. Hän ank­ku­roi poh­dis­ke­lun­sa voi­mak­kaas­ti Raa­ma­tun sa­naan. ”Ei voi olet­taa, et­tä ter­veel­lä jär­jel­lä va­rus­tet­tu ih­mi­nen yh­tyi­si nii­den mie­li­pi­tee­seen, jot­ka väit­tä­vät, et­tä luon­to oli­si syn­ty­nyt um­pi­mäh­kään, puh­taas­ta sat­tu­mas­ta, ikään kuin Ju­ma­laa ei oli­si…” (La­es­ta­dius 1839). Luo­mi­seen liit­tyy myös luo­ma­kun­taa yl­lä­pi­tä­vä voi­ma: ”…tun­nis­tam­me Ju­ma­lan pi­tä­vän huol­ta luo­mis­te­ois­taan luo­ma­kun­nas­sa sil­lä ta­voin, et­tä hän on pan­nut ma­te­ri­aan sel­lai­sia voi­mia, jot­ka vai­kut­ta­vat tiet­ty­jen la­kien mu­kaan” (La­es­ta­dius 1855).

La­es­ta­dius oli ai­kan­sa ete­vim­piä luon­non­tie­tei­li­jöi­tä eri­tyi­sa­la­naan tun­tu­ri­kas­vit. La­es­ta­dius on toi­mi­nut ni­me­nan­ta­ja­na lu­kui­sil­le kas­vi­la­jeil­le. Hä­nen työn­sä elää edel­leen. Vuon­na 2000 löy­det­tiin Enon­te­ki­öl­tä Suo­mel­le uu­si al­ku­pe­räi­nen kas­vi, lu­mi­piip­po. Tie­teel­li­sen ni­men la­jil­le on an­ta­nut nor­ja­lai­nen kas­vi­tie­tei­li­jä 1920-lu­vul­la. Suo­men löy­dök­sen yh­tey­des­sä ha­vait­tiin kui­ten­kin, et­tä La­es­ta­dius on ku­van­nut la­jin tie­teel­le uu­te­na jo vuon­na 1822, ja hä­nen an­ta­man­sa nimi (Lu­zu­la ni­va­lis) pa­lau­tet­tiin täl­le la­jil­le.

La­es­ta­dius ke­rä­si kas­ve­ja ja lä­het­ti seu­ro­jen yh­tey­des­sä myös ky­län poi­kia et­si­mään näyt­tei­tä. Hän kir­joit­taa, et­tä ”ou­toin uu­sien kas­vien et­sin­tö­mat­kat ahoil­la, nur­mil­la, ke­doil­la, mäil­lä, vuo­ril­la ja tun­tu­reil­la, sois­sa, rä­meis­sä ja kor­pi­lois­sa saat­taa myös ruu­miil­le ter­veel­lis­tä lii­kun­toa, et­tei ole­kaan suur­ta vaa­raa ja pel­koa kir­jan ää­res­sä kouk­kuun kas­va­mi­ses­ta” (La­es­ta­dius 1860). Toi­nen mo­tii­vi on mie­li­hy­vä uu­den löy­tä­mi­ses­tä: ”Rie­mu, jon­ka nuo­ri luon­non­tut­ki­ja ko­kee löy­tä­es­sään uu­den la­jin, on va­rat­tu vain hä­nel­le, ja luu­len­pa, et­tei voit­toi­sa ken­raa­li­kaan ole yh­tä iloi­nen kuin tämä nuo­ri luon­non­tut­ki­ja, joka on val­loit­ta­nut kas­vien ja eläin­ten maa­il­man” (La­es­ta­dius 1841).

La­es­ta­diuk­sen jäl­jil­tä on tu­han­sien präs­sät­ty­jen kas­vien ko­ko­el­ma ja yli sa­dan kas­vin tai­dok­kaat piir­rok­set. Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa säi­ly­tet­tä­vien kas­vien la­ji­mää­ri­tys­ten tar­kis­ta­mi­nen oli leh­to­ri Veli Saa­ren teh­tä­vä­nä. Hän to­te­si, et­tei La­es­ta­dius teh­nyt mää­ri­tys­vir­hei­tä. La­es­ta­dius ke­rä­si myös hyön­tei­siä ja tut­ki sii­ka­la­jien erot­te­lua sii­vi­lä­ham­pai­den lu­ku­mää­rän pe­rus­teel­la. Vii­mek­si mai­nit­tua työ­tä to­teu­te­taan edel­leen.

La­es­ta­diuk­sen te­ke­mä työ oli myös luon­non var­je­li­jan työ­tä, mikä on Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä osoi­tet­tu ih­mi­sen teh­tä­väk­si. Hän jat­koi en­sim­mäi­sel­le ih­mi­sel­le an­net­tua teh­tä­vää, ni­mien an­ta­mis­ta elol­li­sen luon­non eri la­jeil­le. Sii­hen liit­tyy luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den kun­ni­oit­ta­mi­nen. Myös ”vil­je­li­jän” teh­tä­vää La­es­ta­dius piti tär­ke­ä­nä. Hän poh­dis­ke­li, mitä hyö­tyä eri la­jeis­ta on ih­mi­sil­le. Hän ar­vi­oi maan­vil­je­lyn kan­nat­ta­vuut­ta ja suo­sit­te­li soi­den ojit­ta­mis­ta. En­sim­mäi­ses­sä te­ok­ses­saan hän suo­sit­te­li La­pil­le uu­dis­vil­je­lyä, joka aut­taa myös mal­mi­kent­tien te­ho­kas­ta hyö­dyn­tä­mis­tä. Sep­po Lo­hen (2016) mu­kaan lä­hes sata vuot­ta myö­hem­min, vai­kei­den ka­to­vuo­sien ai­kaan, La­es­ta­diuk­sen suun­ni­tel­maa alet­tiin to­teut­ta­maan.

La­es­ta­dius ot­ti saar­noi­hin­sa ver­taus­ku­via luon­nos­ta. Nämä ver­taus­ku­vat oli­vat sel­lai­sia, joi­ta ta­val­li­set La­pin ih­mi­set ym­mär­si­vät. Hän ke­hot­ti hei­tä kiit­tä­mään Luo­jaa niin kuin tai­vaan lin­nut kiit­tä­vät: ”Ja mi­tä­pä ne te­ke­vät, ne pääs­ky­set ja pääs­ky­sen po­jat, jot­ka al­ka­vat vi­ser­tä­mään var­sin­kin, kun au­rin­ko nou­see. Ne kiit­tä­vät Luo­jaan­sa en­sim­mäi­sen sä­teen edes­tä, joka he­rät­tää hei­tä pe­sis­sän­sä. Ja ti­ai­set ja sa­ta­kie­li­set, jot­ka niin mo­nen­kal­tai­sel­la ää­nel­lä ylis­tä­vät luo­jaan­sa. Ja rak­kaus vaa­tii hei­tä niin te­ke­mään.” Luon­to oli vah­vas­ti mu­ka­na vie­lä vii­mei­ses­sä saar­nas­sa Pa­ja­lan kir­kos­sa toi­se­na ad­vent­ti­sun­nun­tai­na 1860: Vaa­rat ja pah­dat huu­si­vat, luon­to kuk­ki ja lin­nut vi­ser­si­vät (Lohi 2016).

La­es­ta­dius nos­ti esi­mer­kik­si lap­sen suh­teen luon­toon: ”Ke­vään en­sim­mäi­nen kuk­ka ai­heut­taa ilon lap­sen mie­les­sä, mut­ta van­ha ih­mi­nen tal­laa kuk­ka­sen ei­kä vä­li­tä sii­tä elä­mäs­tä, joka kuk­ka­ses­sa on.” ”Jos me kui­ten­kin saat­tai­sim­me tut­kia Her­ran töi­tä niin kuin lap­si, jol­la on rie­mun­sa kai­kes­ta elä­väs­tä; jos me saat­tai­sim­me tut­kia Her­ran töi­tä py­häl­lä kun­ni­oi­tuk­sel­la, ku­ten Da­vid tut­ki tai­vas­ta ja maa­ta, niin meil­lä oli­si Ju­ma­la tun­te­mi­sis­sa, me saat­tai­sim­me kun­ni­oit­taa Hän­tä Ju­ma­la­na ja kiit­tää Hän­tä kai­kis­ta Hä­nen töis­tän­sä.” ”Jos­pa nyt kaik­ki, jot­ka Ju­ma­lan tah­dos­ta luo­dut ovat, kat­se­li­si­vat tai­vas­ta ja maa­ta sil­lä mie­lel­lä, et­tä tu­li­si­vat niin pie­nek­si, et­tä he mah­tui­si­vat Van­him­man sy­dä­meen, sil­loin oli­si heil­le jo­tain hyö­dy­tys­tä luon­non ja ar­mon val­ta­kun­nan kat­se­le­mi­ses­ta.” (La­es­ta­dius 1854.)

”Kat­so­kaa las­ta, kuin­ka se rat­ke­aa rie­mus­ta, kun se saa elä­vän lin­nun kä­teen­sä. Lap­si ei tun­ne lin­nun ni­meä ei­kä luon­toa, mut­ta lap­si tun­tee, et­tä täl­lä lin­nul­la on elä­mä, ja tämä elä­mä vai­kut­taa lap­sen elä­mäs­sä. Lap­sel­la on niin muo­doin rie­mu sii­nä, kos­ka lap­sen sy­dän on hel­lä ja tun­teel­li­nen.” (La­es­ta­dius 1854.)

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys