JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160915063400

Sa­noil­la on val­ta­van suu­ri voi­ma. Sa­nat ihas­tut­ta­vat ja kau­nis­ta­vat elä­mää – mut­ta ne myös sat­tu­vat ja sa­tut­ta­vat. Eri­tyi­sen suu­ri mer­ki­tys on sa­noil­la, jot­ka sa­noo lä­hel­lä ole­va ih­mi­nen. Pa­haa miel­tä voi ai­heu­tua sa­nois­ta, jot­ka on tar­koi­tet­tu huu­mo­rik­si. Sat­tu­vat sa­nat voi­vat hu­vit­taa yh­tä ja haa­voit­taa tois­ta.

Is­tuin har­maa­na syy­saa­mu­na ham­mas­lää­kä­rin odo­tu­sau­las­sa. Ajat­te­lin ää­neen oi­val­luk­se­ni: ”Oli­si­pa mu­ka­va ol­la kar­hu. Sai­si men­nä nuk­ku­maan koko tal­vek­si ja he­rä­tä ke­vääl­lä 20 ki­loa ke­ve­äm­pä­nä.” Tä­män sa­not­tu­a­ni huo­ma­sin, et­tä vie­res­sä­ni is­tu­va rou­va oli ai­ka pal­jon yli­pai­noi­nen. Säp­säh­din, mut­ta va­pau­duin, kun nai­nen to­te­si ai­don hu­vit­tu­nees­ti: ”Sano muu­ta!” Sit­ten tuli mie­leen, et­tä jos oli­sin pyy­del­lyt an­teek­si sa­no­mis­ta­ni, se oli­si voi­nut lou­ka­ta.

Em­me kos­kaan voi tie­tää, kuin­ka hau­rai­ta ih­mi­set ovat si­säl­tä, vaik­ka ulos­päin näyt­täi­si­vät vah­voil­ta­kin. Jos joku ih­mi­nen tais­te­lee it­se­luot­ta­muk­sen ja ki­pei­den asi­oi­den kans­sa, ke­vyt huu­mo­ri voi lyö­dä lyö­tyä. Tut­tu­jen ja ys­tä­vien kans­sa sa­no­ja ei tar­vit­se niin har­ki­ta. Vai tar­vit­see­ko? Tun­te­mat­to­mien kom­men­tit on hel­pom­pi ohit­taa kuin lä­heis­ten ih­mis­ten. Ai­na ei ole help­po ky­syä, et­tä mitä tar­koi­tit sa­noil­la­si tai tun­nus­taa, et­tä sa­na­si louk­ka­si­vat mi­nua.

Eräs ys­tä­vä sa­noi ker­ran oi­val­ta­neen­sa, mik­si pik­ku­lin­nut tu­le­vat kä­del­le­ni: ”Ne tun­te­vat ta­lin ha­jun.” Mi­nua oi­val­lus hu­vit­ti, ja käy­tän nyt sitä it­se­kin, kun esit­te­len luon­to­ku­vi­a­ni eri­lai­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa. Ys­tä­vä kui­ten­kin tuli seu­raa­va­na päi­vä­nä ky­sy­mään, et­tä louk­ka­si­ko hän mi­nua sa­noil­laan. Ky­sy­mys tun­tui ihan hy­väl­tä, vaik­ka se oli­kin tar­pee­ton.

Suo­sit­tu tapa siir­tää vas­tuu­ta huo­nos­ti har­ki­tuis­ta sa­no­mi­sis­ta on vä­hä­tel­lä sa­no­jen mer­ki­tys­tä. Yri­te­tään väit­tää, et­tä ei hauk­ku haa­vaa tee ja et­tä ei pi­täi­si ol­la niin to­sik­ko. “Sa­non­pa­han vaan.” “Et­kö sinä nyt vit­siä ym­mär­rä?” Sa­nat ei­vät saa ai­kaan nä­ky­viä haa­vo­ja, mut­ta ne voi­vat vai­kut­taa jopa ai­vo­jen fyy­si­seen ra­ken­tee­seen. Hen­ki­set vam­mat ei­vät vält­tä­mät­tä pa­ra­ne, vaik­ka asi­at so­vit­tai­siin­kin.

It­sei­ro­ni­aan pe­rus­tu­vat sat­tu­vat sa­nat ovat vaa­rat­to­mia, mut­ta lii­an usein käy­tet­ty­nä vai­vaan­nut­ta­via. Louk­kaa­vat sa­nat on syy­tä jät­tää sa­no­mat­ta. Pie­ni­kin sana voi mer­ki­tä hy­vin pal­jon. Tä­tä­kin Uu­den tes­ta­men­tin Jaa­kob tar­koit­ti, kun hän kir­joit­ti, et­tä suur­ta lai­vaa oh­ja­taan pie­nel­lä pe­rä­si­mel­lä ja ver­ta­si pu­hei­tam­me lai­van pe­rä­si­meen. Py­säyt­tä­vää on, et­tä Jee­sus ver­taa tap­pa­mi­seen sitä, et­tä sa­noo tois­ta hul­luk­si.

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon sa­nois­ta – nii­den käyt­tä­mi­ses­tä ja käyt­tä­mät­tä jät­tä­mi­ses­tä:

"Kul­ta­o­me­noi­ta ho­pe­a­mal­jois­sa ovat oi­ke­aan ai­kaan lau­su­tut sa­nat" (Sa­nanl. 15:21).

"Sä­vyi­sä vas­taus tal­tut­taa kiu­kun, louk­kaa­va sana nos­taa vi­han" (Sa­nanl. 15:1).

"Moni pu­huu en­nen kuin ajat­te­lee – tyh­my­ris­tä­kin on enem­män toi­voa" (Sa­nanl.15:1).

”Syvä kuin meri on har­kit­tu puhe, vir­rak­si pai­suu vii­sau­den läh­de” (Sa­nanl. 18:4).

”Pu­hee­si mu­kaan saat pur­ta­vaa, sa­nois­ta­si riip­puu, mitä saat niel­lä” (Sa­nanl. 18:20).

”Kie­len va­ras­sa on elä­mä ja kuo­le­ma – niin kuin kiel­tä vaa­lit, niin kor­jaat he­del­mää” (Sa­nanl. 18:21).

”Sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut ju­lis­te­taan syyt­tö­mäk­si, ja sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut tuo­mi­taan syyl­li­sek­si” (Matt. 12:34-37).

”Mikä ilo, kun löy­tyy sat­tu­va vas­taus, oi­kea sana oi­ke­aan ai­kaan” (Sa­nanl. 15:23).

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys