JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160722063400

Nii­lo Rau­ha­la kir­joit­taa ru­nos­saan: ”An­na meil­le jos­kus kii­ree­tön het­ki, et­tä py­säh­tyi­sim­me kun­ni­oit­ta­maan nii­tä, jot­ka ovat hil­jaa teh­neet työn­sä, hil­jaa ra­ken­ta­neet meil­le tätä päi­vää ja hil­jaa men­neet pois”. Mi­nun kii­ree­tön het­ke­ni on nyt, kun kir­joi­tan tätä blo­gi­a­ni. Muis­te­len kah­ta vah­vaa ja toi­me­li­as­ta nais­ta lap­suu­te­ni ajal­ta.

Ko­ti­ni lä­hel­lä met­sän kes­kel­lä asui Kai­sa-mum­mo ja Juho-pap­pa. Pap­pa oli erak­ko­luon­tei­nen ei­kä juu­ri liik­ku­nut ko­tin­sa ul­ko­puo­lel­la. Mum­mo oli vah­va­luon­tei­nen, ja me lap­set vä­hän pel­kä­sim­me hän­tä. Hä­nel­lä ei ol­lut ham­pai­ta ja hän pani jos­kus hiek­kaa suu­hun­sa.

Kai­sa-mum­mo toi­mi ky­län kä­ti­lö­nä. Hän ei ol­lut saa­nut sii­hen kou­lu­tus­ta, niin kuin ei­vät mo­net muut­kaan ”lap­sen­pääs­tä­jät” tuo­hon ai­kaan. Syn­ny­tys­ti­lan­tees­sa Kai­sa ot­ti oh­jat kä­siin­sä ja tie­si mitä teh­dä. Hä­neen luo­tet­tiin. Hän tuli kä­vel­len, juos­ten tai hiih­tä­en, päi­väl­lä tai yöl­lä – ai­na, kun apua tar­vit­tiin. Kai­sa hoi­ti jopa sa­to­ja syn­ny­tyk­siä, ja tie­dos­sa on vain yk­si kuo­le­man­ta­paus. Sii­nä lap­si oli kuol­lut jo en­nen syn­ty­mää. Mi­nä­kin olen syn­ty­nyt ko­to­na Kai­sa-mum­mon sy­liin.

En muis­ta, mak­set­tiin­ko Kai­sa-mum­mol­le palk­kaa. Hä­nen per­heen­sä toi­meen­tu­lo tuli maa­ta­lou­des­ta. Mum­mo pai­men­si kar­jaan­sa met­säs­sä. Il­tai­sin met­säs­tä kan­tau­tui hä­nen ää­nen­sä, kun hän kut­sui leh­miä ko­tiin.

Kai­sal­la ja Ju­hol­la oli yk­si­tois­ta las­ta. He jou­tui­vat hoi­ta­maan omat syn­ny­tyk­sen­sä it­se. Lap­sen­lap­si ker­too ky­lä­kir­jas­sa, et­tä vii­mei­nen lap­sis­ta syn­tyi na­ve­tas­sa. Kai­sa tie­si, et­tä läm­pö on vas­ta­syn­ty­neel­le tär­ke­ää ja hän oli aset­ta­nut vau­van läm­pi­mien les­suol­kien pääl­le. Vau­van en­si­vuo­de oli vas­taa­va kuin sei­mi.

Kai­sa ja Juho oli­vat us­ko­vai­sia ih­mi­siä. Mie­li­ku­va­ni heis­tä kir­kas­tui, kun hei­dät lä­hei­ses­ti tun­te­ma ih­mi­nen ker­toi muis­to­jaan lap­suu­ten­sa ajal­ta: ”Joka il­ta nuk­ku­maan men­nes­sään mum­mo ja pap­pa pi­ti­vät toi­si­aan kä­des­tä kiin­ni ja siu­na­si­vat toi­si­aan”.

Kum­mi­tä­ti­ni Ama­lia oli Kar­ja­lan siir­to­lai­sia. Ama­lia oli vah­va ih­mi­nen ja hä­nen mie­li­pi­tei­tään kun­ni­oi­tet­tiin koko ky­läl­lä. Pe­ru­nat pan­tiin ke­vääl­lä itä­mään sii­hen ai­kaan, kun Ama­lia ha­lu­si. Ama­lia it­se oli mo­ni­tai­toi­nen ja teki pal­jon työ­tä ta­los­sa, jos­sa hän asui.

Mi­nul­la oli vii­den ki­lo­met­rin mat­ka kan­sa­kou­luun. Mat­ka met­sän läpi tait­tui kä­vel­len tai hiih­tä­en ku­mi­saap­paat ja­las­sa. Saap­paat kes­ti­vät vain yh­den vuo­den. Joka syk­sy sain Ama­li­al­ta kum­mi­lah­ja­na uu­det ku­mi­saap­paat.

Vii­mei­nen muis­ti­ku­va­ni Ama­li­as­ta on pirt­ti­seu­rois­ta. Ama­lia is­tui uu­nin vie­rei­sel­lä pen­kil­lä. Pik­ku­po­jan mie­leen jäi­vät kä­det, jot­ka oli­vat hy­vin ryp­pyi­set. Kä­sis­sä oli vir­si­kir­ja. Ama­lia lau­loi mui­den mu­ka­na vä­ri­se­väl­lä ää­nel­lä: ”Nyt ko­dis­ta lau­lun mä lau­lan”. Tai­vas­kai­puu täyt­ti hä­nen mie­len­sä. Vir­si­kir­ja len­si lat­ti­al­le, kun kä­det liit­tyi­vät kii­tok­seen.

”Her­ra, nos­ta vie­lä­kin kä­te­si yli kät­tem­me työn. Her­ra, sinä olet sää­tä­nyt myös, et­tei tääl­lä ole mi­tään py­sy­väis­tä… Vain sinä olet ian­kaik­ki­nen, vain si­nus­sa on toi­vo läpi kai­ken ra­ken­ta­mi­sen, muut­tu­mi­sen ja ka­to­a­vai­suu­den.”

(Nii­lo Rau­ha­la: Tee meis­tä ra­ken­ta­jia.)

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys