JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170319065200

Pie­ni poi­ka is­tui syk­syi­sen sa­la­van al­la naut­tien au­rin­gon läm­mös­tä. Hii­vin hil­jaa hä­nen vie­rel­leen ja ky­syin, mis­tä vuo­de­na­jas­ta hän pi­tää eni­ten. Sil­mi­ään avaa­mat­ta poi­ka sa­noi: ”Minä pi­dän ke­säs­tä tosi pal­jon, mut­ta tal­vi on vie­lä­kin mu­ka­vam­pi."

Vuo­de­na­jat ovat rik­kaus. Kaik­ki nel­jä vuo­de­nai­kaa ovat sel­väs­ti esil­lä tääl­lä Suo­mes­sa. Ke­vääl­lä luon­to he­rää eloon. Kesä on uu­den kas­vun ai­kaa. Syk­sy on ke­sän syn­nyt­tä­män uu­den elä­män päät­ty­mi­sen, ”tal­vie­vak­koon” muut­ta­mi­sen sekä tal­viu­neen ja hor­rok­seen vai­pu­mi­sen ai­kaa. Tal­vel­la luon­to le­pää – ja usein myös ih­mi­sen mie­li.

Lumi on yk­si tal­ven suu­ris­ta ih­meis­tä. Lu­men al­la on hy­vät ja ta­sai­set olo­suh­teet. Vas­ta­sa­ta­nut lumi eris­tää läm­pöä mel­kein yh­tä te­hok­kaas­ti kuin vuo­ri­vil­la. Lu­mi­ki­teet ovat to­del­li­sia tai­de­te­ok­sia. Lu­mi­ki­tei­den syn­tyä ih­met­te­li­vät tie­de­mie­het jo 1600-lu­vul­la, ja eräs heis­tä ku­va­si nii­tä ”tai­vaal­li­sen ark­ki­teh­tuu­rin syn­nyt­tä­mik­si”. Ki­teet ovat sym­met­ri­siä, mut­ta nii­den muo­dot vaih­te­le­vat, ei­kä kah­ta täs­mäl­leen sa­man­lais­ta lu­mi­ki­det­tä ole ole­mas­sa.

Tal­vi on vuo­de­na­jois­ta sel­väs­ti pi­sin. Elä­mä luon­nos­sa on sil­loin ikään kuin sääs­tö­lie­kil­lä. Tal­vel­la on help­po ha­vai­ta ja seu­ra­ta luon­non ih­mei­tä, kun ta­pah­tu­mia ei ole ker­ral­la lii­an pal­jon. Suu­ri elä­mys on, kun tal­vi­lin­nut pa­laa­vat pi­ha­pii­riin. Jou­lu­kuun blo­gi­teks­tis­sä ker­roin omas­ta jou­lu­lin­nus­ta­ni, pu­na­tul­kus­ta. Jou­lun al­la kai­pa­sin sitä. Jou­lu­aat­to­na se sit­ten tuli. Sa­mal­la tuli toi­nen­kin vä­ri­käs lin­tu, tik­li. Sitä en ole pi­ha­pii­ris­säm­me ai­em­min ta­van­nut­kaan.

Mö­kil­lä ys­tä­vys­tyin vii­me tal­ve­na erään hö­mö­ti­ai­sen kans­sa. Tus­kin olin eh­ti­nyt ava­ta au­ton ovea, kun se jo is­tah­ti hi­hal­le­ni. Ke­sä­kau­den se oli var­maan pe­si­mis­puu­his­sa, mut­ta tal­vek­si se tuli jäl­leen ta­kai­sin. Tun­nen sen kas­vu­häi­ri­ös­tä, joka sil­lä on no­kas­sa. Tun­tui mu­ka­val­ta näh­dä lin­tu jäl­leen.

Erääs­sä lau­lus­sa ky­sy­tään pik­ku­lin­nul­ta, et­tä ”pa­lel­taa­ko jal­ko­jas”. Ker­ran näin si­ni­ti­ai­sen sil­mä­kul­mas­sa kos­te­aa lä­hes 30 as­teen pak­ka­sel­la. Lin­tu ei kui­ten­kaan it­ke­nyt kyl­mää, vaan kuu­ra oli su­la­nut sen sil­män ym­pä­ril­tä. Lin­nun ruu­miin­läm­pö on ko­val­la pak­ka­sel­la­kin 40 läm­pö­as­teen tun­tu­mas­sa. Her­kim­min va­hin­goit­tu­vat ja­lat. Niis­sä on tal­vi­pak­ka­sia var­ten eri­tyis­ve­ren­kier­to, ja nii­den läm­pö­ti­la voi las­kea nol­lan ala­puo­lel­le, mut­ta sil­loin ne voi­vat rap­sah­taa poik­ki. Jos­kus ruo­kin­ta­pai­kal­la voi­kin näh­dä yk­si­jal­kai­sen lin­nun.

Kar­hut nuk­ku­vat tal­vel­la. Hel­mi-maa­lis­kuun vaih­tees­sa tal­vi­pe­sään saat­taa syn­tyä muu­ta­mia pen­tu­ja, jot­ka ime­vät mai­toa nuk­ku­val­ta emol­ta. Syk­syn mar­ja­sa­dos­ta saa­dut li­sä­ki­lot tip­pu­vat tal­vel­la pois, ja kar­hut he­rää­vät huh­ti­kuun lo­pul­la noin 20 % ke­ve­äm­pi­nä.

Pie­ne­läi­mil­lä on lu­men al­la läm­min­tä koko tal­ven ajan. Muu­ta­mat per­ho­set tal­veh­ti­vat hor­rok­ses­sa tal­vi­ko­los­saan ja ke­vään läm­mös­sä avaa­vat vä­rik­käät sii­pen­sä. Muut­to­lin­nut tal­veh­ti­vat kau­ka­na, jopa siel­lä, mis­sä ”syp­res­sit tuok­su­vat tal­vel­la­kin”. Ne ei­vät siel­lä kui­ten­kaan lau­la ei­vät­kä pesi vaan odot­ta­vat ke­vät­tä ja ko­tiin pa­luu­ta.

Vir­ren 576 mu­kai­ses­ti tal­vi on jää­tä­vä, mut­ta ”koh­dus­saan maa kan­taa elä­mää”. Koi­vun sil­mu­jen si­säl­le on jo syk­syl­lä si­jat­tu leh­tien ai­heet. Nii­den no­pe­as­ta puh­ke­a­mi­ses­ta ke­vääl­lä huo­maam­me en­sim­mäi­sek­si, kuin­ka ”vä­ke­vä on ke­vään va­paus”. Lu­men al­la on val­ta­va mää­rä eri kas­vien sie­me­niä ja mo­ni­vuo­tis­ten kas­vien sil­mu­ja, jois­ta ”maa ke­vään hel­maan ver­sot syn­nyt­tää”.

Vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lua ku­va­taan myös Raa­ma­tus­sa: "Sinä mää­rä­sit kaik­ki maan ra­jat, sinä ase­tit ke­sän ja tal­ven" (Ps. 74:17). Kaik­keu­den Luo­ja ky­se­li Jo­bil­ta tal­ven ih­meis­tä: ”Olet­ko käy­nyt pai­kas­sa, jos­sa minä säi­ly­tän lun­ta?" "Ke­nen koh­dus­ta syn­tyy jää, ke­nen sy­lis­tä tai­vai­nen huur­re, kun ve­det peit­ty­vät kuin ki­vi­sen kan­nen al­le, ja sy­vyy­den pin­ta ve­täy­tyy um­peen?” (Job. 38:22, 29–30.) Job vas­ta­si: ”Nyt minä ym­mär­rän, et­tä kaik­ki on si­nun val­las­sa­si” (Job. 42:2).

Luon­to on so­peu­tu­nut tal­veen, ja se ei ole luon­nol­le kär­si­myk­sen ai­kaa. Nii­lo Rau­ha­la ku­vaa ru­nos­saan: ”Ei niin yk­si­näis­tä ha­rak­kaa, / joka ei koi­vun lat­vas­sa / hel­mi­kui­se­na pak­ka­saa­mu­na / tun­ti­si: / koko kau­neus on mi­nun, / koko elä­mä.” Tal­ven kau­neus tu­lee esil­le myös Rau­ha­lan uu­des­sa Sii­o­nin lau­lus­sa (129): ”Kirk­kaut­ta, puh­taut­ta / tal­vi hoh­taa han­gil­laan, / ih­meel­lis­tä kuu­laut­ta / yl­lä kau­niin jäi­sen maan.”

On­ko pa­ras vuo­de­nai­ka se, joka kul­loin­kin on me­neil­lään? Nyt, kun tal­ven sel­kä on tait­tu­nut, voin hy­väl­lä mie­lel­lä sa­noa, et­tä pi­dän tal­ves­ta tosi pal­jon, mut­ta ke­vät on vie­lä­kin mu­ka­vam­pi.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys