JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161027065800

Hymy on nau­run esi­as­te, ja oi­kea nau­ru läh­tee vat­san­poh­jas­ta. Jos nau­ru­ni tart­tuu, olen nau­rat­ta­va, mut­ta jos sitä ei ym­mär­re­tä, olen­kin nau­ret­ta­va. Ot­si­kon sa­nat ker­to­vat eri­lai­sis­ta re­ak­ti­ois­ta, jois­ta vii­mei­sin ei tun­nu hy­väl­tä.

En­nen sa­not­tiin, et­tä eläi­met ei­vät osaa hy­myil­lä pu­hu­mat­ta­kaan nau­ra­mi­ses­ta. Ope­tet­tiin myös, et­tä ne toi­mi­vat pelk­kien vais­to­jen ja viet­tien va­ras­sa. Enää tut­ki­jat ei­vät ha­lua edes mai­ni­ta täl­lais­ta. Pu­hu­taan, et­tä eläin­ten käyt­täy­ty­mis­tä oh­jaa­vat pää­o­sin tun­teet ja op­pi­mi­nen. Hymy tai jopa nau­ru nä­kyy nii­den sil­mis­tä ja ke­hon­kie­les­tä, jot­ka ih­mi­sil­lä­kin ovat tär­keim­mät vies­tin­nän vä­li­neet.

Kun eläin on in­hi­mil­li­sen nä­köi­nen, se on haus­ka, nau­rat­ta­va tai nau­ret­ta­va. Mil­tä vie­rei­sis­sä ku­vis­sa ole­vat ko­ren­not näyt­tä­vät? Si­niu­kon­ko­ren­to (ylem­pi kuva) ai­na­kin näyt­tää hy­myi­le­väl­tä. Se mel­kein nau­raa. Ja kyl­lä täy­tyy sa­noa, et­tä sen il­me on tart­tu­va eli nau­rat­ta­va. Mie­les­tä­ni se ai­heut­taa pel­käs­tään po­si­tii­vi­sia tun­tei­ta, jo­ten se ei ole nau­ret­ta­va.

Tum­ma­syys­ko­ren­to (alem­pi) näyt­tää myös hy­myi­le­vän mut­ta ai­ka vä­hän. Sen hymy ei tar­tu ja il­me näyt­tää eri­koi­sel­ta – jopa nau­ret­ta­val­ta. Tuon hy­myn taak­se kät­key­tyy hyön­teis­maa­il­man pe­lot­ta­vin peto. Kun se päät­tää na­pa­ta hyön­tei­sen il­mas­ta, vain yk­si hyön­tei­nen kym­me­nes­tä pää­see pa­koon.

Vau­va osaa it­keä heti syn­nyt­ty­ään, mut­ta osaa­ko se hy­myil­lä? Sen suu­pie­let ko­ho­a­vat ref­lek­si­hy­myyn, joka on ta­val­lis­ta jo vas­ta­syn­ty­neil­lä. Kun vaih­dat kuu­kau­den ikäi­sel­le vau­val­le vaip­paa ja kat­sot sitä hy­myil­len sil­miin, niin sil­loin voit näh­dä vau­van en­sim­mäi­sen ham­paat­to­man hy­myn! Kun sit­ten 4–5 kuu­kau­den iäs­sä nau­rat vau­van kas­vo­jen lä­hel­lä ja sa­not ”pöö”, niin sy­väl­tä vau­van kur­kus­ta kuu­luu peh­me­ää kur­lu­tus­ta. Se tu­lee ai­van vat­san poh­jal­ta. Vau­va nau­raa! Se nau­ru on to­del­la tart­tu­vaa!

En­sim­mäi­sen nau­run jäl­keen me­nee vie­lä pari kol­me vuot­ta, en­nen kuin lap­si al­kaa nau­raa has­suil­le sa­noil­le tai esi­neil­le – tai has­suil­le ih­mi­sil­le ja hei­dän kom­mel­luk­sil­leen. Tämä nau­ru on ai­toa po­si­tii­vis­ta nau­rua, joka ei louk­kaa ke­tään.

Kym­men­vuo­ti­aa­na lap­si op­pii myö­tä­e­lä­mi­sen tai­toa, joka hil­lit­see toi­sel­le ih­mi­sel­le nau­ra­mis­ta mis­tä ta­han­sa syys­tä. Hän al­kaa ym­mär­tää, et­tä nau­ru ja haus­kuu­det voi­vat myös haa­voit­taa tois­ta ih­mis­tä. Tä­män tai­don myö­tä hän löy­tää uu­den nä­kö­kul­man myös it­seen­sä ja kyky nau­raa it­sel­leen ja nau­rat­taa it­sel­lään myös ke­hit­tyy. Sit­ten hän jou­tuu jos­kus poh­ti­maan, mil­loin oma käyt­täy­ty­mi­nen muut­tuu nau­rat­ta­vas­ta nau­ret­ta­vak­si.

Ai­kuis­tu­mi­sen myö­tä ih­mi­nen muut­tuu to­ti­sem­mak­si. Lap­set nau­ra­vat tut­ki­muk­sen mu­kaan päi­väs­sä 125 ker­taa, mo­nes­ti il­man mi­tään eri­tyis­tä syy­tä. Ai­kui­nen ih­mi­nen nau­raa päi­väs­sä vain 15 ker­taa ja nau­rul­le pi­tää ol­la jo­kin syy – muu­ten jou­tuu nau­ret­ta­vak­si tyh­jän­nau­ra­jak­si.

Hy­myi­le­mi­nen ja nau­ra­mi­nen kan­nat­taa, vaik­ka se näyt­täi­si jon­kun sil­mis­sä nau­ret­ta­val­ta­kin. Tut­ki­mus­ten mu­kaan hymy ja nau­ru vä­hen­tä­vät stres­siä ja ah­dis­tus­ta, te­ke­vät ih­mi­ses­tä vie­hät­tä­vän ja ys­tä­väl­li­sen, an­ta­vat ih­mi­ses­tä luo­tet­ta­van ku­van ja te­ke­vät hä­nes­tä pa­rem­man joh­ta­jan. Hy­myi­le­mi­nen ja nau­ra­mi­nen he­rät­tä­vät ih­mi­ses­sä luo­van voi­man ja vah­vis­ta­vat ter­veyt­tä. Ne ke­hit­tä­vät ai­vo­ja, vah­vis­ta­vat ke­hoa so­lu­ta­sol­ta as­ti, li­sää­vät vas­tus­tus­ky­kyä, ja nau­ru vie­lä­pä vah­vis­taa vat­sa­li­hak­sia. Näi­den har­joit­ta­mi­ses­ta on hyö­tyä muil­le­kin. Tut­ki­muk­sen mu­kaan jopa te­ko­hy­my saa ih­mi­set on­nel­li­sek­si. Pa­haa miel­tä ei kui­ten­kaan kan­na­ta peit­tää hy­myn ja nau­run al­le.

Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni tie­dän, et­tä hymy ja nau­ru nuo­ren­ta­vat ih­mis­tä. Ta­pa­sin ker­ran it­se­ä­ni van­hem­man nai­sen. Hän ky­syi mi­nul­ta, muis­tan­ko hä­net. En muis­ta­nut, mut­ta kun hän hy­myi­li ja nau­roi, muis­ti­ka­na­va­ni au­ke­ni­vat. Huu­dah­din hä­nel­le: ”An­na-Lii­sa, voi kun on mu­ka­va näh­dä si­nut!” Olin ta­van­nut hä­net vii­mek­si lap­se­na. Hän oli meil­lä ko­to­na pari ker­taa ko­din­hoi­ta­ja­na, kun äi­ti oli sai­raa­las­sa tai jos­sain muu­al­la. Muis­tin hä­nen ys­tä­väl­li­sen ja tur­val­li­sen hy­myn­sä yli vii­den vuo­si­kym­me­nen ta­kaa.

Raa­ma­tus­sa on mo­nia koh­tia, jois­sa ker­ro­taan ilos­ta. En­ke­lit ker­toi­vat en­sim­mäi­se­nä jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le ilo­sa­no­man Va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä. Ilo val­ta­si ope­tus­lap­set, kun he nä­ki­vät ylös­nous­seen Her­ran. Kun Ju­ma­la an­toi van­hal­le Ab­ra­ha­mil­le ja Saa­ral­le po­jan, Saa­ra oli iloi­nen: ”Ju­ma­la on an­ta­nut mi­nul­le ai­heen iloon ja nau­ruun, ja jo­kai­nen, joka täs­tä kuu­lee, iloit­see ja nau­raa mi­nun kans­sa­ni” (1. Moos. 21:6).

Ilo le­vi­ää ym­pä­ris­töön hy­myn ja nau­run vä­li­tyk­sel­lä. Ajat­te­len, et­tä ne ei­vät kui­ten­kaan ole ai­no­at ilon il­mai­su­muo­dot, ei­vät edes ta­val­li­sim­mat.

Ai­to ilo nou­see sy­dä­mes­tä kii­tol­li­suu­te­na. Suu­rin ilo­nai­he on oma­koh­tai­nen us­ko.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys