JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180313084400

Lä­he­tin en­sim­mäi­sen kir­jee­ni vai­mol­le­ni – sil­loi­sel­le ihas­tuk­sel­le­ni – 50 vuot­ta sit­ten. Se on vie­lä tal­les­sa, mut­ta en ole sitä kir­joit­ta­mi­sen jäl­keen lu­ke­nut. Nyt pää­tän lu­kea sen. Muis­te­len, et­tä kir­jeen vii­mei­nen lau­se oli sel­keä ky­sy­mys, jo­hon jäin odot­ta­maan vas­taus­ta. En muis­ta, mi­ten sen muo­toi­lin, mut­ta Ou­lun mur­teel­la sa­not­tu­na tar­koi­tuk­se­ni oli ky­syä, et­tä ”alak­ko nää mua?”.

En­si­kir­jeen kir­joit­ta­mi­nen ei ol­lut help­po teh­tä­vä. En ol­lut kos­kaan kes­kus­tel­lut ihas­tuk­se­ni kans­sa, em­me­kä tun­te­neet toi­si­am­me kuin ul­ko­nä­öl­tä. Olin päät­tä­nyt, et­tä kir­je ei saa ol­la pit­kä. Tein mon­ta ver­si­o­ta, mut­ta ai­na rut­ta­sin pa­pe­rin pal­lok­si ja hei­tin ros­ka­ko­riin.

Vih­doin olin kir­jeen si­säl­töön tyy­ty­väi­nen ja kir­joi­tin sen vie­lä puh­taak­si mah­dol­li­sim­man hy­väl­lä kä­si­a­lal­la. Sit­ten pyö­räi­lin pos­ti­laa­ti­kol­le. Roi­ku­tin kir­jet­tä pit­kään pos­ti­laa­ti­kon rei’äl­lä. Sit­ten ke­rä­sin roh­keu­te­ni ja an­noin sen pu­do­ta. Jäin odot­te­le­maan vas­taus­ta.

Seu­raa­vi­na päi­vi­nä odo­tin malt­ta­mat­to­ma­na pos­tin­kan­ta­jaa. Kun näin hä­nen il­mes­ty­vän pyö­räl­lään met­sän reu­nal­le, me­nin hän­tä vas­taan. Muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua sain kir­jeen, jon­ka kuo­res­sa oli kuk­ka­ku­vi­oi­ta. Pääl­lä oli mi­nun ni­me­ni kau­niil­la kä­si­a­lal­la kir­joi­tet­tu­na. Is­tuin ojan reu­nal­le ja ava­sin kir­jeen.

Kir­joi­tus­ta oli ko­ko­nai­nen lius­ka. En muis­ta, mitä sii­nä luki. Jo­tain ihan ta­val­lis­ta asi­aa. Muis­te­len, et­tä vas­taus­ta sel­vään ky­sy­myk­see­ni ei kir­jees­tä löy­ty­nyt. Kir­jeen vii­mei­nen lau­se jäi mie­lee­ni. Se oli jo­ten­kin ar­voi­tuk­sel­li­nen. Se piti lu­kea mon­ta ker­taa. Sii­nä luki: ”Olen vas­ta vii­si­tois­ta­vuo­ti­as.” Kak­si vuot­ta mi­nua nuo­rem­pi.

Nyt pää­tän sel­vit­tää, mi­ten olin ky­sy­myk­se­ni muo­toil­lut. Avaan kir­jeen ja alan lu­kea teks­ti­ä­ni, jon­ka olen kir­joit­ta­nut puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten. Kir­je al­kaa sa­noil­la: ”Mi­nun on pak­ko kir­joit­taa Si­nul­le...” To­te­an, et­ten ha­lu­a­kaan jul­kis­taa sitä sa­nas­ta sa­naan. Kir­jees­sä ei mi­tään ky­sy­mys­tä ole­kaan – vain pyyn­tö kir­jeen­vaih­toon. Eh­kä­pä se sel­vä ky­sy­mys oli vain mie­les­sä­ni ja jäi ri­vien vä­liin.

Meni vie­lä ai­kaa en­nen kuin us­kal­sim­me en­sim­mäi­sen ker­ran kes­kus­tel­la, vaik­ka kä­vim­me sa­maa kou­lua. Yh­tey­den­pi­tom­me pe­rus­tui kir­jeen­vaih­toon. Sa­maa kou­lua käy­vä pik­ku­sis­ko­ni toi­mi pos­tin­kan­ta­ja­na.

Kun vih­doin me­nim­me seu­rois­sa is­tu­maan vie­rek­käin, sii­o­nim­me van­hat mum­mot päi­vit­te­li­vät, et­tä voi kun te olet­te nuo­ria, ko­vin nuo­ria. Kah­den ja puo­len vuo­den pääs­tä me­nim­me kih­loi­hin, ja kih­laus jat­kui pit­kään. Van­hat mum­mot eh­ti­vät jo päi­vi­tel­lä, et­tä mil­loin­ka­han he viet­tä­vät häi­tään. Kol­men vuo­den pääs­tä kih­lauk­ses­ta sei­soim­me yh­des­sä alt­ta­ril­la.

Ku­lui pari vuo­si­kym­men­tä. Meil­le syn­tyi lap­sia. Nuo­ruu­si­äs­sään lap­set kiin­nos­tui­vat seu­rus­te­lu­a­jas­tam­me. He lu­ki­vat en­si­kir­jee­ni. Lap­sia kiin­nos­ti eri­tyi­ses­ti se, mi­ten olin äi­tiä ko­si­nut. To­te­sim­me, et­tei sitä ol­lut kos­kaan ta­pah­tu­nut. Lap­set ih­met­te­li­vät, mi­ten me voim­me ol­la nai­mi­sis­sa, vaik­ka ei ole edes ko­sit­tu. He ryh­tyi­vät nau­ra­en vaa­ti­maan, et­tä asia täy­tyy kor­ja­ta.

Nou­sin las­te­ni vie­res­tä soh­val­ta, pol­vis­tuin vai­mo­ni eteen, otin hän­tä kä­des­tä ja ky­syin: ”Oli­sit­ko tul­lut vai­mok­se­ni, jos oli­sin hok­san­nut sitä ky­syä?” Vai­mo­ni vas­ta­si nau­ra­en: ”Oli­sin.”

Hää­päi­vä­näm­me vuo­si­kym­me­niä sit­ten saim­me ar­vok­kai­ta neu­vo­ja vih­ki­pa­pil­tam­me Ola­vi Voit­to­sel­ta. Ne ovat vii­toit­ta­neet yh­teis­tä tai­val­tam­me:

”Rak­kaus ei ole vain tun­ne, vaan se on sa­mal­la kut­su­mus, elä­män­teh­tä­vä. Joka rak­kaut­ta kyl­vää, se rak­kaut­ta niit­tää, ko­e­taan to­dek­si avi­o­lii­tos­sa, jos mis­sään.”

”Rak­kaat nuo­ret, ol­koon yh­tei­sen ko­tin­ne pe­rus­ta­na ai­na us­ko, toi­vo ja rak­kaus. Ne ovat kuin kol­me avain­ta, kol­me kul­tais­ta avain­ta yh­tei­seen ko­tiin­ne ja ai­na kirk­kau­den ko­tiin saak­ka.”

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys