JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170919064300

Pik­ku­poi­ka­na mie­tin usein, mil­lais­ta oli maa­il­man alus­sa, pa­ra­tii­sis­sa. äi­din ker­to­muk­ses­ta jäi mie­li­ku­va au­rin­koi­ses­ta kuk­kien täyt­tä­mäs­tä luon­nos­ta, jos­sa ih­mi­sil­lä oli hyvä ol­la. Siel­lä ei­vät eläi­met­kään jah­dan­neet ei­vät­kä pe­län­neet toi­si­aan ja ih­mis­tä. Kaik­ki oli­vat ys­tä­viä kes­ke­nään. Mie­li­ku­va jät­ti kai­pauk­sen, joka on säi­ly­nyt tä­hän päi­vään saak­ka.

Olen nyt löy­tä­nyt pai­kan, jos­sa mie­le­ni le­pää au­rin­koi­se­na ke­sä­päi­vä­nä. Se on sul­jet­tu pie­ni met­sä­au­kea, jos­sa on pal­jon kuk­kia ja per­ho­sia. Nii­den vä­rit ovat har­mo­ni­as­sa kes­ke­nään. Siel­lä len­te­lee elo­kuus­sa pal­jon suu­ria, vä­rik­käi­tä täp­lä­per­ho­sia, kei­sa­rin­viit­to­ja ja ho­pe­a­täp­liä, joi­ta ei juu­ri muu­al­la näe. Siel­lä ei ole su­den­ko­ren­to­ja per­ho­sia jah­taa­mas­sa. Se on mi­nun per­hos­pa­ra­tii­si­ni.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä per­hos­pa­ra­tii­sis­sa­ni kaik­ki per­ho­set ovat ke­sym­piä kuin muu­al­la. Kun ase­tun is­tu­maan mät­tääl­le, nii­tä tu­lee vie­rel­le ja pys­tyn seu­raa­maan lä­hel­tä nii­den tou­hu­ja. Näen, kuin­ka ne pu­jot­ta­vat imu­kär­sän­sä kuk­kien si­sään. Näen, kuin­ka ne kään­tä­vät verk­ko­sil­män­sä mi­nua koh­den ja kat­so­vat sil­miin. Ai­van kuin ne sa­noi­si­vat: hy­väk­sym­me si­nut.

Syk­syn lä­hes­ty­es­sä otin ko­toa mu­kaan or­vok­ke­ja, joi­ta per­hos­pa­ra­tii­sis­sa­ni ei kas­va. Tar­jo­sin nii­tä eri la­jeil­le. Per­ho­set an­toi­vat mi­nun tuo­da or­vo­kin­ku­kan ai­van nii­den pään lä­hel­le. Kei­sa­rin­viit­ta ih­met­te­li kuk­kaa, mut­ta ei tut­ki­nut imu­kär­säl­lään sen nes­tet­tä. Lois­to­kul­ta­sii­peä, lant­tu­per­hos­ta, niit­ty­ho­pe­a­täp­lää ja kan­gas­si­ni­sii­peä or­vok­ki ei kiin­nos­ta­nut. Nok­kos­per­ho­nen is­tah­ti ku­kal­le ja mais­toi sen nes­tet­tä, mut­ta ei in­nos­tu­nut sii­tä.

Or­vok­ki­ho­pe­a­täp­läl­le en eh­ti­nyt or­vok­kia edes tar­jo­ta, kun se len­si kä­del­le­ni ja al­koi in­nok­kaas­ti imeä or­vo­kin met­tä. Koh­ta sii­hen tuli toi­nen­kin or­vok­ki­ho­pe­a­täp­lä. Ne oli­vat­kin ol­leet mie­les­sä­ni, kun olin poi­mi­nut ko­toa or­vok­ke­ja mu­kaa­ni.

Syys­kuun kyl­mäs­sä il­mas­sa per­ho­sia ei ole enää nä­ky­nyt. Nä­ky­män uu­teen ke­sään ava­si kui­ten­kin touk­ka, joka söi ah­ke­ras­ti kar­hun­put­ken sie­men­ko­tia. Sil­lä oli kii­re kas­vaa isok­si ja ko­te­loi­tua en­nen tal­ven tu­loa. Jos se sel­viy­tyy tal­ven yli, en­si ke­sä­nä per­hos­pa­ra­tii­sii­ni on tu­los­sa uu­si laji – ri­ta­ri­per­ho­nen. Se on päi­vä­per­ho­sis­ta kau­nein ja suu­rin.

Mart­ti Lut­her ku­vaa, kuin­ka ih­mi­nen oli alun­pe­rin osa luon­non jär­jes­tel­mien täy­del­li­syyt­tä. La­es­ta­dius kir­joit­taa, et­tä ih­mi­sil­lä on pal­jon op­pi­mis­ta luon­non sym­met­ri­as­ta ja so­pu­soin­nus­ta: ”Luon­to täyt­tää teh­tä­vän­sä pa­rem­min kuin ih­mi­nen, joka tuot­taa Luo­jal­leen mur­het­ta ja hä­pe­ää.”

Paa­va­li kir­joit­taa sii­tä, kuin­ka luo­ma­kun­ta ei syn­tiin­lan­kee­muk­sen vuok­si ole enää täy­del­li­nen pa­ra­tii­si vaan osa ka­to­a­vaa maa­il­maa: ”Kai­ken luo­dun on täy­ty­nyt tai­pua ka­to­a­vai­suu­den alai­suu­teen, ei omas­ta tah­dos­taan, vaan hä­nen, joka sen on alis­ta­nut. Luo­ma­kun­nal­la on kui­ten­kin toi­vo, et­tä myös se pää­see ker­ran pois ka­to­a­vai­suu­den or­juu­des­ta, Ju­ma­lan las­ten va­pau­teen ja kirk­kau­teen.” (Room. 8:19–21.)

Sil­loin avau­tuu pa­ra­tii­si uu­del­leen.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys