JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vanha mies

30.7.2017 6.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170730060000

Tut­tu van­ha mies kä­ve­li vas­taan pal­ve­lu­ta­lon käy­tä­väl­lä. Hän hy­myi­li kau­niis­ti, py­säh­tyi ja sa­noi: ”Mi­nun var­maan pi­täi­si tun­tea si­nut, mut­ta en muis­ta, kun mi­nul­la on tämä Alz­hei­me­rin tau­ti.”

Mies pyy­si mi­nua juo­maan kah­via kans­saan. Ai­ka, jol­loin olin ol­lut te­ke­mi­sis­sä hä­nen kans­saan, oli häi­py­nyt hä­nen muis­tis­taan. Se ei kes­kus­te­lu­am­me häi­rin­nyt. Pal­jon oli ta­pah­tu­nut hä­nen elä­mäs­sään asi­oi­ta, jot­ka hän muis­ti.

Alz­hei­me­rin tau­ti on de­men­ti­an suu­rin ai­heut­ta­ja. Ter­veys­kir­jas­ton mu­kaan tau­tia sai­ras­taa 2 pro­sent­tia 65–67-vuo­ti­ais­ta, yli 85-vuo­ti­ai­den kes­kuu­des­sa hei­dän osuu­ten­sa on jo 35 pro­sent­tia. Tuos­sa tau­dis­sa "ovi muis­tiin" al­kaa vä­hi­tel­len sul­keu­tua. Sai­rau­den ede­tes­sä po­ti­las ei tun­ne enää ole­van­sa sai­ras. Hä­nen kaik­ki toi­min­ton­sa ovat kui­ten­kin hi­das­tu­neet, ja hän tun­tuu elä­vän on­nel­lis­ten maa­il­mas­sa. Ta­paa­ma­ni van­ha mies oli 90-vuo­ti­as.

Kah­vi­ku­pin ää­rel­lä mies ker­toi, et­tä vii­me ai­koi­na hen­gel­li­set asi­at ovat nous­seet hä­nen mie­leen­sä – ai­van tär­keim­mik­si asi­oik­si. Kes­kus­te­lum­me kään­tyi us­kon asi­oi­hin. Läh­dön het­kel­lä ky­syin van­hal­ta mie­hel­tä, et­tä saan­ko siu­na­ta hän­tä. Hän lu­pa­si ja ot­ti vas­taan syn­tien an­teek­si­saa­mi­sen lah­jan.

Va­jaan vuo­den pääs­tä olin jäl­leen käy­mäs­sä pal­ve­lu­ta­los­sa. Me­nin kes­kus­te­le­maan van­han mie­hen kans­sa. Hän ei muis­ta­nut mi­nua ei­kä edel­lis­tä käyn­ti­ä­ni. Sii­tä huo­li­mat­ta hän kut­sui mi­nut huo­nee­seen­sa. Meil­le syn­tyi siel­lä mu­ka­va kes­kus­te­lu, vaik­ka mies jou­tui muu­ta­man ker­ran ky­sy­mään, et­tä mikä mi­nun ni­me­ni oli.

Yh­täk­kiä mies nou­si sei­so­maan ja il­moit­ti, et­tä nyt on oi­kea het­ki nos­taa pöy­däl­le tar­jot­ta­vaa, jota hän on pit­kään säi­lyt­tä­nyt. Minä vä­hän huo­les­tuin, mut­ta se oli tur­haa. Mies meni jää­kaa­pil­le ja ot­ti pa­kas­te­lo­ke­ros­ta lit­ran jää­te­lö­ra­si­an. Minä me­nin ha­ke­maan aset­te­ja, mut­ta van­ha mies pyy­si ot­ta­maan vain lu­si­kat mo­lem­mil­le.

Sit­ten me söim­me jää­te­löä sa­mas­ta as­ti­as­ta – minä toi­sel­ta reu­nal­ta ja van­ha mies toi­sel­ta. Mies tois­ti vie­lä, et­tä tämä on juh­la­het­ki; tätä var­ten hän on säi­lyt­tä­nyt jää­te­lö­ra­si­aa. ”Juu­ri si­nua var­ten, kuka sinä nyt olit­kaan?”

Läh­dön het­kel­lä mies ot­ti esil­le hen­gel­li­set asi­at. Ky­syin hä­nel­tä, saan­ko siu­na­ta hän­tä sa­mal­la ta­val­la kuin vii­me ker­ral­la. Hän nyök­kä­si, las­ki pään­sä alas­päin ja ot­ti siu­nauk­sen vas­taan. Sit­ten hän kat­soi mi­nua iloi­sin sil­min ja sa­noi: ”Nyt minä muis­tan si­nut!”

Van­han mie­hen muis­tin ka­na­vat au­ke­si­vat het­kek­si. Mie­hen kir­kas kat­se tal­len­tui mie­lee­ni. Pa­rin kuu­kau­den ku­lut­tua hä­nen sil­män­sä sul­keu­tui­vat täl­le maa­il­mal­le.

Hän oli tul­lut jo niin van­hak­si,

et­tä on mel­kein kuin un­ta vain.

Tus­kin hän tun­tee enää mi­nua,

minä olen joku muu mo­nen kym­me­nen vuo­den ta­kaa.

Mut­ta kun pu­hum­me us­ko­na­si­ois­ta,

kaik­ki on ih­meel­li­sen sel­ke­ää

niin kuin lap­sel­la, joka he­rää­mät­tä unes­taan

aset­taa kä­ten­sä äi­din kau­laan

ja pi­tää sen sii­nä aa­muun as­ti.

Nii­lo Rau­ha­la

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys