JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180718075200

Hei­nä­kuus­sa on pik­ku­lin­tu­jen toi­nen lau­lu­ai­ka. En­sim­mäi­nen lau­lu­kau­si al­koi muut­to­lin­tu­jen saa­pu­mi­sen myö­tä.

Hi­taas­ti tai­vaan si­neen nou­se­va kiu­ru (lei­vo) on upea näky pel­to­jen yl­lä. Vaik­ka lin­tu häi­pyy nä­ky­vis­tä, lau­lu kuu­luu. Al­la ole­va kuva on otet­tu ”pel­to­su­vi­seu­rois­sa”.

Lin­tu lau­loi asun­to­vau­num­me ylä­puo­lel­la joka päi­vä. Kun joku ky­syi asun­to­vau­num­me paik­kaa, sa­noin, et­tä se on sii­nä koh­das­sa, jos­sa kiu­ru lau­laa. Se lau­lu oli rie­mul­lis­ta.

Lap­suu­des­ta muis­tan haa­ra­pääs­kyn. Sen vi­ser­te­lyyn he­rä­sin ai­tas­sa ke­sä­aa­mui­sin. Sei­nän ta­ka­na oli vaja, jon­ka kat­to­hir­ren pääl­lä niil­lä oli pesä.

Al­ku­ke­säl­lä pu­hal­sim­me ko­ti­pi­hal­la pääs­ky­sil­le höy­he­niä. Lin­nut nap­pa­si­vat nii­tä il­mas­ta ja vei­vät pe­sään­sä peh­mus­teek­si.

Oman tyt­tä­re­ni häis­sä, isän pu­hees­sa, pu­hal­sin kol­me höy­hen­tä nuo­ren­pa­rin ko­din peh­mus­teek­si, ko­din on­nen vaa­li­joik­si. Ne oli­vat kump­pa­nuus, kun­ni­oi­tus ja ko­ti­pap­peus.

Ke­sä­kuus­sa lau­loi Ou­lun Rus­kos­sa sa­ta­kie­li. Il­lal­la lä­hes­tyin sitä va­ro­vas­ti. Lau­lu oli tai­do­kas­ta ja hy­vin kuu­lu­vaa. Kä­ve­lin met­si­kös­sä pit­kään lin­nun pe­räs­sä, mut­ta ai­na se siir­tyi kau­em­mak­si ja aloit­ti siel­lä uu­den lau­lun.

Minä seu­ra­sin hi­taas­ti sen pe­räs­sä, kun­nes huo­ma­sin tul­leem­me ta­kai­sin au­to­ni luok­se. Sit­ten ei sa­ta­kie­len lau­lua enää kuu­lu­nut.

Tun­tui, kuin se oli­si sa­no­nut, et­tä an­na mi­nun ol­la ja toi­vot­ta­nut hy­vää yö­tä. Mut­ta aa­mul­la se esit­täy­tyi. Se hyp­pe­li edes­sä­ni ok­sal­ta toi­sel­le ja lau­loi.

Erääs­sä lau­lus­sa sa­no­taan lin­nus­ta, et­tä se ”lau­la­en luo­jaan­sa kiit­tää”.

Olen jos­kus ai­kai­sem­min ker­to­nut kiu­rus­ta, jon­ka pik­ku­poi­ka­na ir­roi­tin piik­ki­lan­gas­ta. Sen toi­sen ja­lan var­paat jäi­vät lan­kaan, mut­ta va­paak­si pääs­ty­ään lin­tu aloit­ti lau­lun. Mi­nus­ta sii­nä li­ver­ryk­ses­sä oli kii­tol­li­suut­ta ja iloa.

Kii­tol­li­suus on ih­mi­sen pe­rus­tun­tei­ta. Se on myön­tei­nen tun­ne ja suu­ri voi­ma­va­ra.

Kii­tol­li­suus ja ilo kul­ke­vat käsi kä­des­sä. Kii­tol­li­suu­den tun­ne saa ai­kaan iloa. Kii­tol­li­suus on huo­mi­on kes­kit­tä­mi­nen nii­hin asi­oi­hin, jot­ka ovat elä­mäs­sä hy­vin ja joi­ta on saa­nut. Kaik­ki hyvä on lah­jaa.

Tie­teel­li­set tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, et­tä jos me­ne­tys­ten kes­kel­lä voi tun­tea kii­tol­li­suut­ta, hy­vin­voin­ti ja on­nel­li­suus al­ka­vat ko­ho­ta.

Kii­tol­li­sen elä­mä­na­sen­teen on näh­ty vah­vis­ta­van niin hen­kis­tä kuin fyy­sis­tä ter­veyt­tä. Se eh­käi­see ah­dis­tus­ta, ma­sen­tu­nei­suut­ta sekä yk­si­näi­syy­den tun­tei­ta ja ke­hit­tää ky­kyä em­pa­ti­aan ja an­teek­si­an­toon.

Ih­mi­nen voi op­pia et­si­mään uu­sia kii­tol­li­suu­den ai­hei­ta elä­mäs­sään.

Kii­tol­li­suut­ta voi löy­tää ar­kie­lä­män pie­nis­tä asi­ois­ta. Kii­tol­li­suus syn­tyy ilon ja su­run sekä va­lon ja var­jon vaih­te­lus­ta, sil­lä tois­ta ei voi ol­la il­man tois­ta.

Kii­tol­li­suut­ta voi löy­tyä sil­loin­kin, kun tun­tuu, et­tä on me­net­tä­nyt vas­toin­käy­mi­ses­sä osan it­ses­tään, niin kuin se kiu­ru piik­ki­lan­gas­sa. Jos sitä ei löy­dy, voi aja­tel­la, et­tä jos­kus kaik­ki sel­ki­ää – jos ei tääl­lä niin tu­le­vas­sa elä­mäs­sä.

Paa­va­li kir­joit­ti: ”Kiit­tä­kää kai­kes­ta. Tätä Ju­ma­la tah­too teil­tä, Kris­tuk­sen Jee­suk­sen omil­ta” (1. Tess. 5:18). Elä­mäs­sä on pal­jon kiit­tä­mi­sen ar­voi­sia asi­oi­ta: "Kaik­ki, min­kä Ju­ma­la on luo­nut, on hy­vää, ei­kä sii­tä tar­vit­se hy­lä­tä mi­tään, kun se ote­taan kiit­tä­en vas­taan. Ju­ma­lan sana ja ru­kous py­hit­tä­vät sen." (1. Tim. 4:4-5).

Kii­tol­li­suus ei ole Ju­ma­laa var­ten, vaan ih­mi­sen par­haak­si. Se on lah­jaa.

Suu­rin kii­tol­li­suu­den ja ilon ai­he on us­ko. Saam­me luot­taa Tai­vaan Isään kai­kis­sa elä­mäm­me vai­heis­sa ja ti­lan­teis­sa.

Hä­neen luot­ta­en pää­sem­me ker­ran pe­ril­le. Siel­lä unoh­dam­me mat­kan vai­vat ja sy­dä­mem­me täyt­tää kii­tol­li­suus ja ilo - täy­del­li­se­nä ja lop­pu­mat­to­ma­na.

Soi siel­lä lau­lu lin­tu­jen

val­tai­san par­ven suul­la.

Ne it­se­än­sä ra­vi­ten

uu­den maan vii­ni­puus­ta

lau­la­vat kii­tos­lau­lu­jaan,

kun nii­den mat­ka pääl­lä maan

ikui­seen iloon päät­tyi.

(SL 249:4)

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys