JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170701065300

Ra­kas­ta­mi­seen liit­ty­vät ke­ho­tuk­set ja lu­pauk­set ovat tut­tu­ja hää­ti­lai­suuk­sis­ta, mut­ta ne so­pi­vat hy­vin myös työ­pai­koil­le ja kaik­ki­al­le, mis­sä ol­laan mui­den ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Rak­kaus ra­ken­taa yh­tei­söl­li­syyt­tä, luot­ta­mus­ta ja tur­vaa täl­lä it­se­kes­kei­syy­den, vi­ha­pu­hei­den ja pe­lon ai­ka­kau­del­la, jota eläm­me.

Eme­ri­tus­piis­pa John Vikst­rön poh­dis­ke­lee rak­kau­den ole­mus­ta kir­jas­saan Rak­kaus on niis­tä suu­rin: ”Rak­kau­den ylis­tys­lau­lu ei ole vain yk­si­lön tun­ne-elä­män oh­je tai maa­il­mal­le vie­ras­ta haa­vei­lua. Se on haas­te jo­kai­sel­le ih­mi­syh­tei­söl­le ja yh­teis­kun­nal­li­sel­le päät­tä­jäl­le. Se ky­syy: mi­ten me vä­li­täm­me toi­sis­tam­me.”

Lii­ke-elä­mäs­sä ja myös muu­al­la yh­teis­kun­nas­sa pu­hu­taan ko­vis­ta ja peh­meis­tä ar­vois­ta. Edel­li­siin luo­ki­tel­laan yleen­sä ta­lou­teen ja tek­niik­kaan liit­ty­vät ar­vot ja jäl­kim­mäi­siin tun­tei­siin liit­ty­vät ar­vot. Peh­mei­siin ar­voi­hin pe­rin­tei­ses­ti kuu­lu­nut sana luot­ta­mus on nyt nous­sut yh­teis­kun­nas­sa eh­kä kaik­kein tär­keim­mäk­si ar­vok­si. Luot­ta­mus on yk­si rak­kau­den muo­to. Mie­len­kiin­tois­ta on, et­tä vas­ti­kään Eu­roo­pan nel­jän­nek­si par­haak­si työ­pai­kak­si va­li­tun suo­ma­lai­sen yri­tyk­sen joh­ta­vak­si ar­vok­si on mer­kit­ty rak­kaus.

Rak­kau­den vas­ta­koh­dak­si miel­le­tään usein viha. Se on ras­kas tun­ne, jota usein pi­de­tään han­ka­la­na ja va­hin­goit­ta­va­na. Vi­han vas­tuul­li­nen il­mai­se­mi­nen voi kui­ten­kin ol­la pur­kau­tu­mis­ka­na­va, joka saat­taa eheyt­tää ih­mis­tä. Vi­haa on vai­kea tor­jua. Se saat­taa kroo­nis­tua kau­nak­si ja kat­ke­ruu­dek­si. Kat­ke­ran ih­mi­sen on vai­kea näh­dä elä­mäs­sään hy­viä asi­oi­ta, kat­soa eteen­päin ja suun­ni­tel­la tu­le­vaa. Viha ja kat­ke­ruus nou­se­vat usein pe­los­ta.

Ajat­te­len­kin, et­tä rak­kau­den vas­ta­koh­ta on to­del­li­suu­des­sa pel­ko. On ole­mas­sa mo­nen tyyp­pi­siä pel­ko­ja. Me voim­me pe­lä­tä esi­mer­kik­si epä­on­nis­tu­mis­ta, tois­ten ih­mis­ten koh­taa­mis­ta, oman ase­man muu­tos­ta tai työ­pai­kan me­ne­tys­tä. Pel­ko saat­taa aut­taa mei­tä sel­viy­ty­mään, mut­ta toi­saal­ta se myös ra­joit­taa mei­tä. Kun olem­me pe­lois­sam­me, em­me pys­ty te­ke­mään pää­tök­siä, em­me ole luo­via ja en­nen kaik­kea em­me ole on­nel­li­sia.

On nor­maa­lia tun­tea pel­koa, mut­ta on tär­ke­ää, et­tä se ei mää­ri­tä elä­mää. On­nek­si pel­ko­kin on tun­ne, jo­hon voi­daan vai­kut­taa. Kai­kil­la tun­teil­la on mer­ki­tyk­sen­sä ja tar­koi­tuk­sen­sa. Kun tä­män oi­val­lam­me, voim­me ko­kea pel­koa, mut­ta sen ei tar­vit­se oh­ja­ta toi­min­taam­me.

Usein pu­hu­taan, et­tä on ole­mas­sa po­si­tii­vis­ta ja ne­ga­tii­vis­ta ener­gi­aa. Edel­li­sen käyt­tö­voi­ma on hyvä mie­li ja jäl­kim­mäi­sen paha mie­li. Rak­kaus syn­nyt­tää po­si­tii­vis­ta ener­gi­aa ja pel­ko syn­nyt­tää ne­ga­tii­vis­ta ener­gi­aa. Pel­ko ja pe­lot­te­lu ei­vät ole hy­viä kas­va­tuk­sen ja joh­ta­mi­sen työ­vä­li­nei­tä. Pel­kää­mis­tä ei ole mer­kit­ty yh­den­kään työ­pai­kan ar­vok­si, mut­ta se on sil­ti läs­nä mo­nil­la työ­pai­koil­la. Kum­paa ener­gi­aa ha­lu­am­me käyt­tää töis­sä, ko­to­na ja ys­tä­vien kans­sa?

Teem­me­kö asi­oi­ta rak­kau­des­ta vai pe­los­ta? Ajat­te­len, et­tä kan­nat­taa toi­mia rak­kau­den pe­rus­tal­ta. Rak­kaus tuo iloa, in­nos­tus­ta, luot­ta­mus­ta, vä­lit­tä­mis­tä ja hy­vän­tah­toi­suut­ta. Se tuo luo­vuu­tem­me esiin. Se va­paut­taa mei­dät ole­maan oma it­sem­me ja saa mei­dät elä­mään.

Rak­kau­den tar­jo­a­ma vas­ta­vuo­roi­suus aut­taa luo­pu­maan it­sek­kyy­des­tä ja kan­nus­taa ta­voit­te­le­maan ar­vok­kaam­pia pää­mää­riä – ja pois­ta­maan pel­koa. Koen, et­tä rak­kau­des­sa löy­däm­me tar­koi­tuk­sem­me työ­pai­kal­la, yh­teis­kun­nas­sa ja maa­il­mas­sa.

"Pel­koa ei rak­kau­des­sa ole, vaan täy­del­li­nen rak­kaus kar­kot­taa pe­lon. Pe­los­sa­han on jo ran­gais­tus­ta; se, joka pel­kää, ei ole tul­lut täy­del­li­sek­si rak­kau­des­sa." (1. Joh. 4:18.)

Ju­ma­la on rak­kaus. Hä­nen rak­kau­ten­sa syn­nyt­tää hä­neen us­ko­vien vä­li­sen rak­kau­den. Hä­nen rak­kau­ten­sa an­si­os­ta saam­me us­koa syn­tim­me an­teek­si. Us­ko ja rak­kaus avaa­vat elä­män tar­koi­tuk­sen. Mei­dän ei tar­vit­se pe­lä­tä. Olem­me tur­vas­sa.

"älä pel­kää, minä olen si­nun kans­sa­si! älä ar­ka­na pä­lyi­le ym­pä­ril­le­si, minä olen si­nun Ju­ma­la­si. Minä vah­vis­tan si­nua, minä au­tan si­nua, minä tuen si­nua va­kaal­la, lu­jal­la kä­del­lä­ni." (Jes. 41:10.)

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys