JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 6.46

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180820064600

Tu­tus­tuim­me vai­mo­ni kans­sa toi­siim­me ko­vin nuo­ri­na, jo­ten seu­rus­te­lum­me ja kih­lois­sa olom­me kes­ti­vät pit­kään. Meil­lä oli ta­voit­tee­na käy­dä kou­lut lop­puun en­nen avi­oi­tu­mis­ta. Nä­kö­pii­ris­sä ol­lut uu­si elä­män­vai­he vauh­dit­ti opis­ke­lu­a­ni, ja eh­din en­nen häi­tä pyr­kiä työ­e­lä­mään. Tämä on jää­nyt mu­ka­va­na muis­to­na mie­lee­ni.

Töi­tä et­sies­sä­ni me­nin suu­reen teh­taa­seen ja pyy­sin ta­va­ta pääl­lik­köä. Sih­tee­ri oh­ja­si mi­nut oi­ke­aan huo­nee­seen. Pääl­lik­kö tuli koh­te­li­aas­ti kät­te­le­mään ja pyy­si esit­te­le­mään asi­a­ni. Em­me ol­leet kos­kaan näh­neet toi­si­am­me. Pääl­lik­kö oli iso mies. Ai­na­kin kak­si ker­taa mi­nua kook­kaam­pi.

Ker­roin pääl­li­köl­le, et­tä olin 23-vuo­ti­as ja val­mis­tuin juu­ri bi­o­lo­gik­si. Jat­koin, et­tä ha­lu­ai­sin al­kaa te­ke­mään väi­tös­kir­jaa me­ri­a­lu­ees­ta, jo­hon teh­das las­kee jä­te­ve­ten­sä. Pääl­lik­kö mit­tai­li mi­nua kat­seel­laan tam­mi­sen, siis­tin pöy­tän­sä ta­kaa. Sit­ten hän ker­toi sel­ke­ä­sa­nai­ses­ti teh­taan jä­te­ve­si­a­si­ois­ta. On­nek­si hän ei ky­sy­nyt mi­nul­ta mi­tään, kun en asi­ois­ta juu­ri mi­tään tien­nyt.

Kes­kus­te­lum­me päät­tyi sii­hen, et­tä pääl­lik­kö pyy­si mi­nua te­ke­mään tut­ki­mus­suun­ni­tel­man. Ar­vok­kaas­ti kä­tel­len hän hy­väs­te­li mi­nut, poi­ka­pa­ha­sen. Oven ul­ko­puo­lel­la an­noin rie­mun pur­kau­tua. Jos oli­sin ol­lut ny­ky­nuo­ri, niin oli­sin var­maan mel­kein ää­neen sa­no­nut, et­tä jess!

Val­mis­te­lin suun­ni­tel­man ja esit­te­lin sen pääl­li­köl­le. Hän hy­väk­syi kol­mi­vuo­ti­sen suun­ni­tel­man, ja vas­tuu sen to­teut­ta­mi­ses­ta an­net­tiin kon­sult­ti­toi­mis­tol­le. Sain siel­tä elä­mä­ni en­sim­mäi­sen työ­pai­kan. Pro­jek­ti ete­ni suun­ni­tel­lus­ti, ja muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua mi­nul­la oli yli­o­pis­tol­la väi­tös­ti­lai­suus. Pääl­lik­kö is­tui ylei­sön jou­kos­sa etu­ri­vis­sä. Tun­tui mu­ka­val­ta, kun sain esi­tel­lä hä­nel­le vai­mo­ni.

Pro­jek­tin pää­tyt­tyä tein edel­leen töi­tä pääl­li­köl­le. Hän an­toi työs­tä­ni pa­laut­teet ai­na ar­vok­kaas­ti ja kan­nus­ta­vas­ti. Se jät­ti mi­nuun kes­tä­vän jäl­jen. Työ­hön liit­tyi myös il­ta­ko­kouk­sia. Kun il­ta­pa­la­ve­ri meni al­ko­ho­lin­huu­rui­sek­si, pääl­lik­kö va­paut­ti mi­nut sii­tä so­pi­va­na het­ke­nä. Muis­tan, kun ker­ran hän ai­van her­kis­ty­en sa­noi, et­tä mi­nun ei tar­vit­se ”an­taa hel­miä si­oil­le”. Hän ar­vos­ti va­kau­mus­ta­ni.

Vä­lil­läm­me oli ys­tä­vyys ja suh­de, jota on vai­kea se­lit­tää. Sa­mal­la sii­hen liit­tyi vi­ral­li­nen etäi­syys. Me tei­tit­te­lim­me toi­si­am­me – em­me kos­kaan teh­neet si­nun­kaup­po­ja.

Muu­ta­man vuo­den pääs­tä tuli tie­to, et­tä pääl­lik­kö oli kuol­lut työn­sä ää­rel­lä. Sil­loin ta­ju­sin, kuin­ka suu­ri mer­ki­tys hä­nel­lä oli elä­mää­ni. Hän oli jär­jes­tä­nyt mi­nul­le en­sim­mäi­sen työ­paik­ka­ni ja tu­ke­nut mo­nin ta­voin työ­u­raa­ni. En ol­lut täs­tä kos­kaan hän­tä kiit­tä­nyt. Si­säi­sen pa­kon joh­dat­ta­ma­na soi­tin pääl­li­kön les­kel­le, suu­ren kou­lun reh­to­ril­le, jota en ol­lut kos­kaan ta­van­nut. Ker­roin hä­nel­le sen, mitä oli­sin ha­lun­nut sa­noa pääl­li­köl­le. Se pu­he­lin­kes­kus­te­lu her­kis­ti mei­dät mo­lem­mat, ja minä sain si­säi­sen rau­han.

Kun kat­se­len elä­mää­ni taak­se­päin, siel­tä löy­tyy pal­jon ih­mi­siä, jot­ka elä­mä­ni eri vai­heis­sa ja eri ti­lan­teis­sa ovat aut­ta­neet eteen­päin. Mo­nien vai­kei­den­kin het­kien muis­tot ovat peit­ty­neet lo­pul­ta kii­tol­li­suu­den tun­teen al­le. Mon­ta kii­tos­ta on kui­ten­kin jää­nyt sa­no­mat­ta. Suu­ri lah­ja on saa­da aja­tel­la, et­tä kai­ken ta­ka­na joh­da­tus, jos­ta kii­tos kuu­luu hy­väl­le Ju­ma­lal­le, Tai­vaan Isäl­le. Hä­nen val­mis­ta­maan­sa pol­kua on ol­lut hyvä kul­kea. Sii­tä sai­si kiit­tää joka päi­vä.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
ErkkiAlasaarela

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 6.19
ErkkiAlasaarela

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 6.51
ErkkiAlasaarela

”Toinen kylvää, toinen korjaa”

20.10.2018 6.17
ErkkiAlasaarela

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 6.43
ErkkiAlasaarela

”Soi siellä laulu lintujen…”

18.7.2018 7.52
ErkkiAlasaarela

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 6.52
ErkkiAlasaarela

Kesää kohti

19.5.2018 6.57
ErkkiAlasaarela

Katsokaa taivaan lintuja!

5.4.2018 6.56
ErkkiAlasaarela

Ensikirje tulevalle vaimolle

13.3.2018 8.44
ErkkiAlasaarela

Iäisyyden rajalla

8.2.2018 6.28
ErkkiAlasaarela

Joulun tunteita

4.1.2018 6.37
ErkkiAlasaarela

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 6.55
ErkkiAlasaarela

Pieni taiteilijalääkäri

25.10.2017 6.08
ErkkiAlasaarela

Perhosparatiisi

19.9.2017 6.43
ErkkiAlasaarela

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 6.33
ErkkiAlasaarela

Vanha mies

30.7.2017 6.00
ErkkiAlasaarela

Rakkaus karkottaa pelon

1.7.2017 6.53
ErkkiAlasaarela

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 6.05
ErkkiAlasaarela

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 6.58
ErkkiAlasaarela

Talven ihmeitä

19.3.2017 6.52
ErkkiAlasaarela

Ylpeys ja nöyryys

21.2.2017 6.39
ErkkiAlasaarela

Aurinko on lähellä ja lämmin

1.2.2017 6.51
ErkkiAlasaarela

Joulun lintu

26.12.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kaukokaipuu

1.12.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 6.58
ErkkiAlasaarela

Sattuvat sanat voivat satuttaa

15.9.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Laestadius ja luonto

22.8.2016 6.19
ErkkiAlasaarela

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 6.34
ErkkiAlasaarela

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 6.35
ErkkiAlasaarela

Mitä on rakkaus?

18.5.2016 7.04
ErkkiAlasaarela

Niin pitkä on matka, ei kotia näy…

18.4.2016 7.05
ErkkiAlasaarela

Herkkiä kokemuksia luonnosta

18.3.2016 7.00
ErkkiAlasaarela

Onko värillä väliä?

16.2.2016 6.30
ErkkiAlasaarela

Aloittavan blogistin mietteitä

16.1.2016 6.37
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys