Heikki Honkala
Heikki Honkala
Rohkaistuin noin nelikymppisenä osallistumaan työväenopiston öljyvärimaalauskurssille. Jostakin syystä koin tämän jonkinlaisena kynnyksenä. Kurssilla oli kivaa.
Aloin maalata ja piirtää vapaahetkinäni. Jatkoin kurssittautumista Taideteollisen korkeakoulun avoimen yliopiston kursseilla. Myöhemmin suoritin Alfa-Artin monivuotisen kuvataiteilijan tutkinnon. Täällä Turussa olen osallistunut Taideakatemia-kursseille avoimen kautta. Olen opiskellut myös hieman taidehistoriaa.
Tekemiseni on ollut puuskittaista. Kursseille osallistuminen on ollut tapa aktivoitua. Olen ollut useilla alkeiskursseillakin. Aina niissä kokee oppivansa. Tärkeää on tekeminen ja tulosten arviointi.
Harrastukseeni liittyy logistinen ongelma. Mitä tehdä valmistuneille ja keskeneräisille jatkamista odottaville töille? Onneksi moni on halunnut ostaa minulta maalauksiani. Tekijälle tulee hyvä mieli, kun joku haluaa maksaa tekemästäni ja antaa sille tilan seinältään. Huono puoli on se, että jään ikävöimään joitakin mielestäni erityisen onnistuneita maalauksia.
Olen ollut laiska pitämään näyttelyitä. Tänä vuonna on ollut yksi. Teoksiani oli alkuvuodesta esillä eräässä ravintolassa Nizzan vanhassa kaupungissa.
Tarkoituksenani on tehdä verkkoon näyttelysivu myynnissä olevista teoksistani. Eläkeläisen kiireet ovat verkkaisia. Ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tuskin monikaan tosin tilaa teoksia kuvien perusteella, mutta jos jokin työ miellyttää, kiinnostunut voi tulla kotiini katsomaan sitä luonnossa.
Maalaaminen ei ole vain hauskaa puuhaa. Monesti koen ahdistusta, kun en tiedä miten jatkaisin. Taidan ottaa harrastukseni liian vakavasti.
Voi vapaa-aikaa huonompiinkin asioihin käyttää.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys