JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Isän huolenpito ei unohdu

7.9.2016 6.09

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160907060900

En ole kos­kaan ol­lut ur­hei­li­ja­tyyp­piä. Pie­ne­nä kär­sin pa­has­ta ast­mas­ta ja sai­ras­tin muu­ten­kin pal­jon. Ker­ran ala­luo­kan lii­kun­ta­tun­nil­la läh­det­tiin juok­se­maan kou­lun piha-alu­et­ta kier­tä­vää 400 met­rin pu­ru­ra­taa. Olin pin­ko­nut al­le 100 met­riä, kun opet­ta­ja py­säyt­ti: “älä sinä, Juho, juok­se. Tu­keh­dut vie­lä.” Ys­kin ja puus­ku­tin. Pääs­sä jys­kyt­ti. Ym­mär­sin, et­tä tämä ei ole mi­nun jut­tu­ni. Mi­nua ei ole teh­ty juok­se­maan.

Vuo­sien var­rel­la aloin pär­jä­tä lii­kun­nas­sa kui­ten­kin hie­man pa­rem­min. En ol­lut kai­kes­sa enää vii­mei­nen. Aloin jopa il­tai­sin lenk­keil­lä. Ast­ma al­koi sel­väs­ti hel­lit­tää. Niin­pä sit­ten erää­nä tal­ve­na, oli­si­ko ol­lut vii­den­nel­lä luo­kal­la, kävi niin, et­tä tu­lin hiih­to­kil­pai­lu­jen kar­sin­nois­sa nel­jän­nek­si. Mikä ih­me!

Opet­ta­ja tuli vä­li­tun­nil­la jut­tu­sil­le. Ker­toi, et­tä kou­lu­jen vä­li­seen kil­pai­luun läh­te­vät ai­na il­man muu­ta kol­me pa­ras­ta, mut­ta nel­jäs­kin voi­daan sin­ne lä­het­tää. Mi­nul­la oli­si siis en­sim­mäis­tä ker­taa mah­dol­li­suus osal­lis­tua vä­hän suu­rem­piin kil­pai­lui­hin. Pää­tin läh­teä, ihan vain sik­si, et­tä sai­sin ko­kea tuon ih­meen. Vä­hän kyl­lä jän­nit­ti, mi­ten tu­len siel­lä pär­jää­mään.

Jän­nit­tä­vä päi­vä koit­ti, mut­ta sat­tui an­kea ve­si­ke­li. Suk­si ei luis­ta­nut, hiih­din ve­ren­ma­ku suus­sa. Puo­les­sa vä­lis­sä voi­mat al­koi­vat lop­pua, hap­pi ei riit­tä­nyt ja ys­kit­ti. Aloin ka­tua, et­tä tuli lain­kaan läh­det­tyä. En kui­ten­kaan an­ta­nut pe­rik­si. Kou­lul­le pa­lat­tu­am­me läh­din hi­taas­ti ja apein mie­lin ko­tia koh­ti.

Isä­ni is­tui ko­din kuis­til­la jo­ta­kin puu­has­te­le­mas­sa ja ky­syi, mi­ten ki­sat me­ni­vät. Ker­roin, et­tei hää­vis­ti, olin ol­lut hän­tä­pääs­tä kol­mas. It­ku kur­kus­sa sain sa­no­tuk­si, et­tä tosi ko­vil­le ot­ti. Se, mitä isä sii­hen vas­ta­si, on syö­py­nyt mie­lee­ni läh­te­mät­tö­mäs­ti. Nuo sa­nat muis­tut­ta­vat mi­nul­le, et­tä ai­na kan­nat­taa yrit­tää.

“Mut­ta ajat­te­le­pa, Juho, jak­soit hiih­tää koko rei­tin! Se on hie­no jut­tu. Et an­ta­nut pe­rik­si.”

Isäl­lä oli hyvä syy ke­hua, eri­tyi­ses­ti tie­tä­en haas­ta­van taus­ta­ni lii­kun­nas­sa. Ko­din por­tail­la pi­det­tiin yk­sin­ker­tai­nen, mut­ta to­del­la tär­keä op­pi­tun­ti. Kan­nus­ta­mi­sel­la ja po­si­tii­vi­sel­la asen­teel­la on kau­as­kan­toi­nen vai­ku­tus.

Elän par­hail­laan su­run kes­kel­lä. On vai­ke­aa hy­väk­syä, et­tä isä on pois­sa. Muis­tot ovat kul­ke­neet edes­ta­kai­sin kuin nau­ha­na mie­les­sä­ni vii­me vii­kot. Vä­lil­lä muis­te­len vii­me kuu­kau­sia tai vii­me vuo­sia, vä­lil­lä mie­leen pa­laa ti­lan­tei­ta lap­suu­des­ta. Ikä­vän kes­kel­lä loh­dut­taa kui­ten­kin kii­tol­li­suus sii­tä, mitä on ol­lut. Mo­net ti­lan­teet lap­suu­des­ta läm­mit­tä­vät suu­res­ti miel­tä. Isän ope­tuk­set ja huo­len­pi­to ei­vät unoh­du.

Kai­kis­sa elä­män kään­ne­koh­dis­sa isä on ol­lut kiin­nos­tu­nut sii­tä, mitä mi­nul­le kuu­luu. On­nel­li­sis­sa ta­pah­tu­mis­sa ja vai­ke­am­pi­na het­ki­nä. Hä­nel­le iso­kin haas­te oli “var­tin hom­ma”, niin kuin hä­nel­lä oli ta­pa­na sa­noa. Isän po­si­tii­vi­nen asen­ne kan­taa edel­leen.

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com
JuhoLehtola

Kiitollisuus tästä päivästä

11.1.2017 6.38
JuhoLehtola

Alttari ei kysy paikkaa

6.12.2016 6.53
JuhoLehtola

Se on neuvolapäivä

12.11.2016 6.18
JuhoLehtola

Uupunut tarvitsee ymmärtämistä ja apua

6.10.2016 6.50
JuhoLehtola

Sain soiton, laulun lahjan sydämeen

28.6.2016 6.05
JuhoLehtola

Lukkoja

31.5.2016 10.20
JuhoLehtola

Ei ole ketään, jota ei tunne kukaan

10.5.2016 6.48
JuhoLehtola

Työpaikka on lahja

8.4.2016 6.56
JuhoLehtola

Takapenkin kuluttajasta tiedonjanoiseksi opiskelijaksi

4.3.2016 7.05
JuhoLehtola

Pysäyttääkö mikään niin?

4.2.2016 6.48
JuhoLehtola

Virtuaalikynttilä

6.1.2016 6.39
JuhoLehtola

Ihmeellisen paljon sisältäviä sanoja

12.12.2015 6.39
JuhoLehtola

Lämpöä

8.11.2015 6.45
JuhoLehtola

Kelpaammeko?

6.10.2015 7.07
JuhoLehtola

Tänään minä, huomenna sinä

31.8.2015 3.55
JuhoLehtola

Rakastanko, tahdonko?

3.8.2015 6.09
JuhoLehtola

Aurinko on sydämen tila

29.6.2015 10.16
JuhoLehtola

Avaimia

2.6.2015 6.20
JuhoLehtola

Vaeltajan virsi

1.5.2015 6.31
JuhoLehtola

​Peukkuviestiä

3.4.2015 6.32
JuhoLehtola

​Elämän ihmeestä kiitollisena

4.3.2015 6.24
JuhoLehtola

​Rauha miljoonakaupungissa

31.1.2015 6.55
JuhoLehtola

​Joulun ihme

24.12.2014 6.31
JuhoLehtola

​Kirkon jäsenenä

6.12.2014 6.59
JuhoLehtola

​Palvelijan arka pyyntö

4.11.2014 6.05
JuhoLehtola

​Seuraa minua!

4.10.2014 6.14
JuhoLehtola

​Aurinkolaulu

2.9.2014 7.16
JuhoLehtola

Repullisia

28.7.2014 0.00
JuhoLehtola

Kertokaa lastenlapsille lauluin

28.6.2014 6.53
JuhoLehtola

​Mummut opettivat uskomaan

29.5.2014 7.20
JuhoLehtola

Lapsenmielellä

29.4.2014 6.19
JuhoLehtola

Etsi hyvä uutinen

26.3.2014 10.17
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys