”Me olem­me vain ih­mi­siä.” Näin on moni muis­tut­ta­nut, kun on huo­man­nut lä­him­mäi­sen voi­ma­va­rois­sa eh­ty­mi­sen merk­ke­jä. Muis­tu­tus sii­tä, et­tei ih­mi­nen ole kone, voi he­rät­tää voi­mien ylä­ra­joil­la pa­ker­ta­van suo­rit­ta­jan miet­ti­mään jak­sa­mis­taan.

Kun it­se ko­kee uu­pu­mi­sen, op­pii tun­nis­ta­maan vä­sy­mi­sen merk­ke­jä pa­rem­min myös muis­sa ih­mi­sis­sä, esi­mer­kik­si per­heen­jä­se­nis­sä ja työ­to­ve­reis­sa. Ko­ke­muk­set uu­pu­mi­ses­ta voi­vat ra­ken­taa hy­vän ”hä­ly­tys­jär­jes­tel­män” myös oman jak­sa­mi­sen kuun­te­le­mi­seen. Voim­me op­pia puut­tu­maan ti­lan­tee­seem­me ajois­sa, vaik­ka­pa konk­reet­ti­sil­la toi­mil­la kii­reen vä­hen­tä­mi­sek­si.

Yk­si par­hai­ta lau­sei­ta, joi­ta olen kuul­lut työ­pai­kal­la, on tämä: ”Si­nul­la on lupa työs­ken­nel­lä puo­li­te­hol­la.” Mi­nul­le tä­män sa­noi esi­mie­sa­se­mas­sa ole­va hen­ki­lö, joka oli kuul­lut per­het­täm­me koh­dan­nees­ta su­rus­ta. Ne oli­vat tai­dok­kaat sa­nat. Sain ko­kea, et­tä mi­nul­la on oi­keus su­ruun myös työ­ai­ka­na ja sii­hen, et­tei­vät voi­ma­va­ra­ni vält­tä­mät­tä ole sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti tal­lel­la. Oma re­ak­ti­o­ni tuo­hon ei ol­lut lais­kot­te­lu työ­pai­kal­la, pi­kem­min­kin päin­vas­toin. Tun­sin te­ke­vä­ni työ­tä­ni kan­nus­ta­vas­sa ja ym­mär­tä­väs­sä il­ma­pii­ris­sä ja ha­lu­sin hoi­taa työ­ni su­run­kin kes­kel­lä mah­dol­li­sim­man hy­vin. Ym­mär­tä­vä suh­tau­tu­mi­nen aut­toi eteen­päin.

Voim­me vä­syä hy­vin eri­lai­sis­ta syis­tä. Työ­uu­pu­mus on yleis­tä, mut­ta vä­sy­mi­nen ei tie­ten­kään vält­tä­mät­tä joh­du työs­tä. On hyvä et­siä syi­tä uu­pu­mi­sel­le, jot­ta on hel­pom­pi myös löy­tää ti­lan­tee­seen pit­kä­ai­kai­sia rat­kai­su­ja. Syis­tä riip­pu­mat­ta uu­pu­nut tar­vit­see ym­mär­tä­mis­tä ja apua. Mo­nes­ti myös am­mat­ti­a­pua.

Mi­ten sit­ten aut­taa hän­tä, joka vä­syy? Ihan en­sim­mäi­se­nä on hyvä et­siä käy­tän­nöl­li­siä kei­no­ja, jot­ka aut­ta­vat heti. Uu­pu­neel­le ih­mi­sel­le on iso asia, jos ym­pä­ril­lä ole­vat ih­mi­set pyr­ki­vät huo­jen­ta­maan taak­kaa. Esi­mer­kik­si lap­si­per­hees­sä tämä voi­si ol­la vaik­ka­pa sään­nöl­li­sen le­po­a­jan jär­jes­tä­mis­tä sekä me­no­jen kar­si­mis­ta lä­hi­päi­vil­tä ja –vii­koil­ta vain pa­kol­li­siin. Muut per­heen­jä­se­net voi­si­vat pyr­kiä ot­ta­maan enem­män vas­tuu­ta ko­ti­töis­tä. Myös ul­ko­puo­lis­ta apua kan­nat­taa tar­peen tul­len ha­kea.

Työ­pai­kal­la konk­reet­ti­sia kei­no­ja tar­jo­a­vat eri­lai­set työ­ai­kaan ja -teh­tä­viin liit­ty­vät jär­jes­te­lyt. Kor­jaus­liik­keet kan­nat­taa teh­dä ajois­sa. Mo­net ti­la­päi­ses­ti­kin to­teu­tet­ta­vat muu­tok­set ovat hy­väk­si. Kan­nat­taa ha­kea yh­des­sä kei­no­ja työ­mää­rän vä­hen­tä­mi­seen ja vas­tui­den uu­del­leen­ja­ka­mi­seen. Työ­nan­ta­jan on tär­ke­ää pi­tää esil­lä myös mah­dol­li­suuk­sia ha­kea am­mat­ti­a­pua. Ajois­sa saa­tu apu on tär­ke­ää myös työ­nan­ta­jan nä­kö­kul­mas­ta. Uu­pu­mis­ta voi myös pyr­kiä en­nal­ta­eh­käi­se­mään mo­nin eri kei­noin.

Ai­na ym­pä­ril­läm­me ole­vat ih­mi­set ei­vät osaa suh­tau­tua elä­män­ti­lan­tei­siim­me ra­ken­ta­vas­ti. Joku saat­taa vä­hä­tel­lä uu­pu­mis­tam­me ja työ­pai­kal­la saa­te­taan hel­pot­ta­vien rat­kai­su­jen si­jaan syyl­lis­tää. Oli­si tär­ke­ää, et­tä työ­pai­koil­la pu­hut­tai­siin jak­sa­mi­ses­ta avoi­mes­ti. Oma esi­mie­he­ni aloit­ti ke­hi­tys­kes­kus­te­lum­me ky­sy­mäl­lä: ”Mi­ten sinä jak­sat?” Ky­sy­myk­sel­le ei ol­lut mi­tään eri­tyis­tä syy­tä, mut­ta se loi hy­vän poh­jan työ­a­si­oi­den kä­sit­te­lyl­le. Sii­tä oli hyvä jat­kaa kes­kus­te­lua ar­vos­ta­vas­sa hen­ges­sä.