JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kii­tol­li­suus täs­tä päi­väs­tä

11.1.2017 6.38

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170111063800

Usein sa­no­taan, et­tä uu­den vuo­den al­ka­es­sa kat­seem­me on men­nees­sä ja tu­le­vas­sa. Näin var­mas­ti on­kin. Men­nei­syy­teen ei kui­ten­kaan kan­na­ta ta­ker­tua. On hyvä elää tätä het­keä ja kat­soa luot­ta­vai­ses­ti tu­le­vaan, vaik­ka vai­keuk­sien koh­da­tes­sa tämä ei usein ole help­poa.

Men­nei­syys on jo­ta­kin, mitä em­me voi muut­taa. Tu­le­vai­suu­teen sen si­jaan voim­me vai­kut­taa, omal­ta pie­nel­tä osal­tam­me. Em­me tie­dä tu­le­vai­suu­des­tam­me mi­tään, mut­ta jo­kai­nen het­ki, jon­ka eläm­me, ra­ken­taa poh­jaa tu­le­vai­suu­del­le.

Tämä nä­kyy konk­reet­ti­ses­ti eri­lai­sis­sa elä­män va­lin­nois­sa ja esi­mer­kik­si las­ten kas­va­tuk­ses­sa. Tä­män päi­vän teot tu­le­vat nä­ky­viin tu­le­vai­suu­des­sa.

Men­nei­syy­teen meil­lä on lupa suh­tau­tua ar­mol­li­ses­ti. Ku­kaan meis­tä ei ole vir­hee­tön. Men­nyt vuo­si, ku­ten koko elet­ty elä­mä, si­säl­tää asi­oi­ta, jot­ka oli­sim­me voi­neet teh­dä pa­rem­min. Asi­oi­ta, jot­ka oli­sim­me voi­neet jät­tää te­ke­mät­tä. Sa­no­ja, jot­ka oli­sim­me voi­neet jät­tää sa­no­mat­ta. Tä­män päi­vän taak­kaa ei kan­na­ta li­sä­tä men­nei­den päi­vien mur­heil­la. Tä­nään saa aloit­taa alus­ta.

Tämä ei kui­ten­kaan vä­hen­nä vas­tuu­ta omis­ta te­ke­mi­sis­täm­me. Jos ta­ka­na­päin on te­ko­ja, joil­la olem­me esi­mer­kik­si lou­kan­neet jo­ta­kin, asi­at odot­ta­vat kor­jaa­mis­ta, kun­nes nii­hin tar­tum­me. Useim­mat päi­vät tar­jo­a­vat meil­le ti­lai­suu­den pyy­tää an­teek­si. Tä­nään voi kor­ja­ta ei­li­sen­kin epä­on­nis­tu­mi­sia ja jät­tää ne sit­ten taak­seen. An­teek­si­an­ta­mus on ih­meel­li­nen asia, se an­taa voi­maa tu­le­vai­suu­teen­kin.

Tu­le­vai­suu­teen kat­so­es­sa saam­me luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Jee­sus opet­ti: “äl­kää huo­leh­ti­ko huo­mis­päi­väs­tä, se pi­tää kyl­lä it­ses­tään huo­len. Kul­le­kin päi­väl­le riit­tä­vät sen omat mur­heet.” Tätä saam­me muis­taa, kun huo­let pii­rit­tä­vät.

Kuin­ka usein huo­leh­dim­me sii­tä, mi­ten asi­at ovat huo­men­na? Ja kuin­ka usein se to­del­la on tar­peen? Esi­mer­kik­si ta­lou­del­li­sis­sa asi­ois­sa kat­se hel­pos­ti kään­tyy huo­mi­seen, en­si viik­koon ja seu­raa­vaan kuu­kau­teen. Toki mei­dän on hyvä suun­ni­tel­la ja val­mis­tau­tua, mut­ta on eri asia ol­la huo­lis­saan. Jos kään­näm­me kat­seem­me tä­hän päi­vään, saam­me ol­la mo­nes­ta asi­as­ta kii­tol­li­sia. Jos meil­lä tä­nään on ruo­ka ja vaat­teet, mo­net asi­at ovat hy­vin.

Psal­min kir­joit­ta­ja oli kii­tol­li­nen ku­lu­vas­ta päi­väs­tä: “Tämä on se päi­vä, jon­ka Her­ra on teh­nyt; Rie­muit­kaam­me ja iloit­kaam­me sii­tä. Oi Her­ra, au­ta, oi Her­ra, an­na me­nes­tys!” Rie­muun liit­tyi sil­ti ru­kous tä­män päi­vän ja tu­le­vien päi­vien puo­les­ta: Her­ra au­ta, an­na me­nes­tys.

Tai­val­li­sen Isän huo­len­pi­toon saam­me jät­tää al­ka­neen vuo­den ja kaik­ki vai­heem­me. Ja pyy­tää, et­tä hä­nen tah­ton­sa saa ta­pah­tua.

Tämä on vii­mei­nen blo­gi­teks­ti­ni Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­des­sä. Olen kii­tol­li­nen men­nees­tä – tämä on ol­lut an­toi­sa teh­tä­vä. Kii­tän lu­ki­joi­ta ra­ken­ta­vas­ta ja roh­kai­se­vas­ta pa­laut­tees­ta ja toi­vo­tan siu­naus­ta al­ka­neel­le vuo­del­le.

"Si­nua, Her­ra, kii­tän elä­mäs­tä, päi­vis­tä men­neis­tä ja myös­kin täs­tä. On kä­des­sä­si kul­ku koh­ta­lon. Tah­to­si, Isä, ta­pah­tu­ko­hon." (Vir­si 558:2.)

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com
JuhoLehtola

Alt­ta­ri ei kysy paik­kaa

6.12.2016 6.53
JuhoLehtola

Se on neu­vo­la­päi­vä

12.11.2016 6.18
JuhoLehtola

Uu­pu­nut tar­vit­see ym­mär­tä­mis­tä ja apua

6.10.2016 6.50
JuhoLehtola

Isän huo­len­pi­to ei unoh­du

7.9.2016 6.09
JuhoLehtola

Sain soi­ton, lau­lun lah­jan sy­dä­meen

28.6.2016 6.05
JuhoLehtola

Luk­ko­ja

31.5.2016 10.20
JuhoLehtola

Ei ole ke­tään, jota ei tun­ne ku­kaan

10.5.2016 6.48
JuhoLehtola

Työ­paik­ka on lah­ja

8.4.2016 6.56
JuhoLehtola

Ta­ka­pen­kin ku­lut­ta­jas­ta tie­don­ja­noi­sek­si opis­ke­li­jak­si

4.3.2016 7.05
JuhoLehtola

Py­säyt­tää­kö mi­kään niin?

4.2.2016 6.48
JuhoLehtola

Vir­tu­aa­li­kynt­ti­lä

6.1.2016 6.39
JuhoLehtola

Ih­meel­li­sen pal­jon si­säl­tä­viä sa­no­ja

12.12.2015 6.39
JuhoLehtola

Läm­pöä

8.11.2015 6.45
JuhoLehtola

Kel­paam­me­ko?

6.10.2015 7.07
JuhoLehtola

Tä­nään minä, huo­men­na sinä

31.8.2015 3.55
JuhoLehtola

Ra­kas­tan­ko, tah­don­ko?

3.8.2015 6.09
JuhoLehtola

Au­rin­ko on sy­dä­men tila

29.6.2015 10.16
JuhoLehtola

Avai­mia

2.6.2015 6.20
JuhoLehtola

Va­el­ta­jan vir­si

1.5.2015 6.31
JuhoLehtola

​Peuk­ku­vies­tiä

3.4.2015 6.32
JuhoLehtola

​Elä­män ih­mees­tä kii­tol­li­se­na

4.3.2015 6.24
JuhoLehtola

​Rau­ha mil­joo­na­kau­pun­gis­sa

31.1.2015 6.55
JuhoLehtola

​Jou­lun ih­me

24.12.2014 6.31
JuhoLehtola

​Kir­kon jä­se­ne­nä

6.12.2014 6.59
JuhoLehtola

​Pal­ve­li­jan ar­ka pyyn­tö

4.11.2014 6.05
JuhoLehtola

​Seu­raa mi­nua!

4.10.2014 6.14
JuhoLehtola

​Au­rin­ko­lau­lu

2.9.2014 7.16
JuhoLehtola

Re­pul­li­sia

28.7.2014 0.00
JuhoLehtola

Ker­to­kaa las­ten­lap­sil­le lau­luin

28.6.2014 6.53
JuhoLehtola

​Mum­mut opet­ti­vat us­ko­maan

29.5.2014 7.20
JuhoLehtola

Lap­sen­mie­lel­lä

29.4.2014 6.19
JuhoLehtola

Et­si hyvä uu­ti­nen

26.3.2014 10.17
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys