An­teek­si – ih­meel­li­sen pal­jon si­säl­tä­vä sana. Rak­kaut­ta, ar­mah­ta­mis­ta, unoh­dus­ta, siu­naus­ta ja hy­väk­sy­mis­tä­kin. Jos­ta­kin syys­tä usein vai­ke­ak­si ko­et­tu: pyy­tää, an­taa ja us­koa.

Ko­ko­sin las­ten aja­tuk­sia an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta kes­kus­te­luil­taa var­ten. Pie­nem­mil­le lap­sil­le mie­leen tu­li­vat en­sim­mäi­se­nä las­ten vä­li­set rii­dat ja nii­den so­pi­mi­nen. Kou­lui­käi­set osa­si­vat jo pu­hua syn­nis­tä ja to­te­si­vat, et­tä sel­lai­set saa pyy­tää an­teek­si.

“Jos on teh­nyt syn­tiä,

jo­ta­kin pa­haa,

ne voi pyy­tää an­teek­si.”

Syn­ti. Ih­meel­li­sen pal­jon si­säl­tä­vä sana. Vi­haa, kat­ke­ruut­ta, lan­ke­a­mis­ta, ek­sy­mis­tä ja luo­pu­mis­ta­kin. Usein ajas­sam­me vai­et­tu, jon­kun mie­les­tä van­ha­nai­kai­nen asia. Sil­ti väis­tä­mä­tön osa ih­mi­sen elä­mää. Em­me ky­ke­ne vält­tä­mään syn­tiä, mut­ta voim­me kil­voi­tel­la sitä vas­taan. Ja pyy­tää ja us­koa an­teek­si. Ju­ma­la ra­kas­taa syn­tis­tä ih­mis­tä.

“Il­lal­la an­ne­taan syn­nit an­teek­si,

se tun­tuu hy­väl­tä.”

Lap­si pai­naa pään­sä tyy­nyyn. Lau­lam­me il­ta­lau­lun sä­keis­tön. Vaih­dam­me jon­kun aja­tuk­sen päi­väs­tä. Ker­ron lap­sel­le, et­tä hän on ra­kas, is­käl­le tär­keä. Siu­naan ja peit­te­len. Hän naut­tii läm­mös­tä peit­ton­sa al­la. Muis­tut­taa, et­tä aa­mul­la ava­taan ka­len­te­rin en­sim­mäi­nen luuk­ku. Ja hy­myi­lee on­nel­li­se­na. An­teek­si­an­ta­mus tuo rau­han.

“Jos sa­tut­taa jo­ta­kin,

täy­tyy pyy­tää an­teek­si.”

Sa­tun pai­kal­le kah­den ai­kui­sen vä­li­seen ti­lan­tee­seen, jos­sa käy­te­tään ko­vaa kiel­tä. Pa­hat sa­nat sin­koi­le­vat koh­ti ih­mis­tä, joka vai­ke­nee hil­jaa. Kun ryö­py­tyk­sen koh­teek­si jou­tu­nut pois­tuu pai­kal­ta, toi­nen to­te­aa: “Tuol­ta ih­mi­sel­tä en an­teek­si pyy­te­le.”

Ko­vuus ja an­teek­si­an­ta­mat­to­muus py­säyt­tä­vät mi­nut. Mik­si ih­mi­nen suh­tau­tuu toi­seen näin kyl­mäs­ti? Jään miet­ti­mään tätä. Löy­dän it­ses­tä­ni tuo­mit­se­van asen­teen ja ha­vah­dun sii­hen, kuin­ka usein mi­nun­kin on vai­kea pyy­tää an­teek­si. Ko­vuus asuu mi­nus­sa­kin.

An­teek­si­an­ta­mus on suu­ri lah­ja. Ih­mis­suh­teis­sa se on kan­ta­va voi­ma. Ja an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi on enem­män­kin. Se on tai­vaan ovi.

“Ha­la­taan. Sa­no­taan an­teek­si.”