Tar­ja Kor­ri

Olen saa­nut ol­la elä­mä­ni ai­ka­na kym­me­niä ker­to­ja kas­te­juh­las­sa. En­sim­mäi­sen kum­mi­lap­se­ni ris­ti­äi­set oli­vat pian ri­pil­le pää­sy­ni jäl­keen. Sen jäl­keen mi­nua on pyy­det­ty kum­mik­si vie­lä 21 ker­taa, jois­ta suu­rin osa yh­des­sä mie­he­ni kans­sa. Yk­si kum­mi­lap­sis­ta­ni kut­sut­tiin jo pie­ne­nä tai­vaa­seen, ja olim­me hä­nen hau­ta­jai­sis­saan.

Kas­te­juh­li­a­kin on ol­lut eri­lai­sia. Suu­rin osa omis­ta ja kum­mi­lap­sis­ta on kas­tet­tu ko­to­na. Li­säk­si ris­ti­äi­siä on ol­lut rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä, mis­sä kas­tet­tiin seit­se­män vau­vaa ker­ral­la, kir­kos­sa sekä serk­ku­vau­van kans­sa pi­de­tyt yh­tei­set ris­ti­äi­set. Yk­si kum­mi­lap­sem­me on kas­tet­tu ke­sä­mö­kil­lä uk­kos­myrs­kyn rie­hu­es­sa ul­ko­na, ja nuo­rin omis­ta lap­sis­tam­me kas­tet­tiin van­him­man tyt­tä­rem­me hää­juh­las­sa.

Kuu­lin lap­se­na jon­kun van­hem­man ih­mi­sen sa­no­van: "Kun kut­su­taan saat­ta­maan las­ta ris­til­le tai vai­na­jaa hau­taan, on hyvä ot­taa kut­su vas­taan." Kun­ni­a­teh­tä­vä. Olen aja­tel­lut sen ai­na sel­lai­se­na, kun on pyy­det­ty kum­mik­si. Vaik­ka tie­tää, et­tei ole hyvä kum­min teh­tä­väs­sä, on ol­lut halu ot­taa se vas­taan. Vau­van van­hem­mat ovat miet­ti­neet asi­aa ja us­ko­neet meil­le suu­ren teh­tä­vän.

Saim­me vii­me syk­sy­nä ol­la mu­ka­na kol­men lap­sen­lap­sem­me kas­te­juh­las­sa. En­sim­mäi­nen niis­tä oli ko­ti­kir­kos­sam­me. Kas­te­pap­pi Alek­si Päk­ki­lä pu­hui Psal­min 139 mu­kaan Ju­ma­lan luo­mis­työn ih­mees­tä, mitä saam­me pie­nes­sä vau­vas­sa ihas­tel­la.

Päk­ki­lä ker­toi, kuin­ka kas­tees­sa lap­si ote­taan seu­ra­kun­nan jä­se­nek­si ja kir­kon ope­tu­syh­tey­teen omal­la ni­mel­lään. Pyhä kas­te vel­voit­taa van­hem­pia ja kum­me­ja yh­des­sä seu­ra­kun­nan kans­sa huo­leh­ti­maan lap­sen kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta. Kum­mien eri­tyi­nen teh­tä­vä on muis­taa las­ta ru­kouk­sin. Ru­kouk­sen lah­ja on kum­min pa­ras lah­ja.

Kuu­lim­me kum­min lu­ke­ma­na Raa­ma­tus­ta las­ten evan­ke­liu­min, joka lu­e­taan kai­kis­sa ris­ti­äi­sis­sä. "Jee­suk­sen luo tuo­tiin lap­sia, jot­ta hän kos­ki­si hei­hin. Ope­tus­lap­set moit­ti­vat tuo­jia, mut­ta sen huo­ma­tes­saan Jee­sus när­käs­tyi ja sa­noi heil­le: 'Sal­li­kaa las­ten tul­la mi­nun luok­se­ni, äl­kää es­tä­kö hei­tä. Hei­dän kal­tais­ten­sa on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. To­ti­ses­ti: joka ei ota Ju­ma­lan val­ta­kun­taa vas­taan niin kuin lap­si, hän ei sin­ne pää­se.' Hän ot­ti lap­set sy­liin­sä, pani kä­ten­sä hei­dän pääl­leen ja siu­na­si hei­tä." (Mark. 10:13–16.)

Päk­ki­lä pu­hui sii­tä, mi­ten Jee­sus aset­ti sy­li­vau­vat us­kon esi­ku­vak­si sen vuok­si, et­tä vau­vat ovat toi­sen avun va­ras­sa. Me ih­mi­set olem­me Ju­ma­lan edes­sä avut­to­mia ja hä­nen ar­mon­sa va­ras­sa. Las­ten ta­voin mei­dän­kin on hyvä ot­taa vas­taan Ju­ma­lan lah­jat. Myös kas­teen ar­mo ote­taan lap­sen kal­tai­sel­la us­kol­la vas­taan.

Kas­te­käs­kyn (Matt. 28:18–20) ja yh­des­sä lu­e­tun us­kon­tun­nus­tuk­sen jäl­keen lap­si kas­te­taan yh­tei­seen us­koon ja kaik­kien sen lu­paus­ten omis­ta­mi­seen. Kum­mit saa­vat ol­la siu­naa­mas­sa las­ta yh­des­sä van­hem­pien kans­sa.

Kas­te­kynt­ti­läs­sä ole­va liek­ki muis­tut­taa Jee­suk­sen sa­nois­ta: "Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo" (Joh. 8:12). Kas­te­ti­lai­suu­des­sa lu­e­taan mon­ta eri ru­kous­ta. Lap­sel­le pyy­de­tään Ju­ma­lal­ta siu­naus­ta kaik­kiin elä­män päi­viin ja et­tä py­hät en­ke­lit var­je­li­si­vat hän­tä.

Kas­teen jäl­kei­se­nä sun­nun­tai­na lap­sen nimi sa­no­taan ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen yh­tey­des­sä ja hän­tä sekä hä­nen van­hem­pi­aan ja kum­me­jaan muis­te­taan esi­ru­kouk­ses­sa. Useis­sa seu­ra­kun­nis­sa on kas­te­puu, jo­hon lai­te­taan lap­sen ni­mel­lä va­rus­tet­tu kas­te­puun leh­ti.

Kah­det muut las­ten­las­tem­me ris­ti­äi­set me­ni­vät lä­hes sa­mal­la kaa­val­la. Pap­pi tai van­hem­mat voi­vat sa­noa, mikä vau­van ni­mek­si tu­lee. Iso­van­hem­mil­le, kum­meil­le tai si­sa­ruk­sil­le voi­daan an­taa pie­niä teh­tä­viä toi­mi­tuk­sen ai­ka­na. Teks­tin tai ru­kouk­sen lu­ke­mi­nen sekä vau­van pään kui­vaa­mi­nen ovat mer­ki­tyk­sel­li­siä teh­tä­viä niil­le, jot­ka saa­vat ne teh­dä.

Kas­te­juh­lan pie­ni pää­hen­ki­lö on tie­tä­mä­tön sii­tä, mi­ten pal­jon juh­laa on mie­tit­ty ja val­mis­tel­tu. On lei­vot­tu ja lai­tet­tu juh­la­paik­ka kau­niik­si sekä pu­et­tu juh­la­vaat­teet yl­le. Kas­tees­sa ei ole­kaan kyse pel­käs­tä ni­men an­ta­mi­ses­ta. Sii­nä Ju­ma­la sol­mii kas­tet­ta­van kans­sa hy­vän oman­tun­non lii­ton ja lu­paa pi­tää sen omal­ta puo­lel­taan voi­mas­sa. Hän myös lu­paa an­taa avun kaik­kiin elä­män päi­viin.

Usein kas­te­juh­las­sa lau­le­taan vir­si, joka on ru­kouk­se­na myös omal­la sy­dä­mel­lä­ni: "Sy­lii­si hel­lään sul­je nyt, Jee­sus, lap­sem­me" (VK 468:1).