JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Huone

15.8.2014 6.03

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140815060300

Läh­tön­ne jäl­keen is­tun kes­kel­lä lat­ti­aa ja hen­gi­tän. Il­ma vir­taa pyör­tei­nä si­joil­la, joil­la juu­ri is­tuit­te rau­kei­na, yön sel­kään no­ja­ten: Sän­gyl­lä mus­taa ik­ku­naa vas­ten yk­si hy­myi­le­mäs­sä kaik­kien di­ag­noo­sien yli. Vil­kas­sa­nai­sin tul­kit­si­ja pyö­räh­te­le­mäs­sä kir­joi­tus­pöy­dän tuo­lil­la. Kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­jan nau­ru kuin kerä puu­vil­la­lan­kaa, käy­tän­nöl­li­siä hy­räh­dyk­siä.

En muis­ta mil­loin oli­sin näh­nyt nämä pah­vi­laa­ti­koi­den ja paik­kaan­sa et­si­vien pik­ku­e­si­nei­den kir­jo­mat huo­neet näin kau­nii­na. Tei­dän jät­tä­män­ne valo heh­kuu vie­lä­kin pin­noil­la kuin la­si­mal­ja­kon yli tai­pu­vat tulp­paa­nit. Nämä ovat ti­lo­ja, joi­ta ku­kaan ei si­sus­ta. Ne si­sus­tau­tu­vat it­se kirp­pu­to­ri­kir­jo­jen ja leh­ti­leik­kei­den kel­las­tu­nee­seen sin­fo­ni­aan. Am­pi­ais­pe­sä­lamp­pu, ke­sän­pö­lyi­nen ik­ku­na, jää­kaa­pis­sa Oi­va­rii­nia ja valo. Fengs­hui, mikä rau­ha, mi­nun ko­ti­ni.

Tu­lin vain het­kek­si en­nen syk­syn rien­to­ja oi­ko­maan hyl­lyt ja au­ko­maan mie­le­ni lap­suu­den­ko­dis­ta taas tän­ne omaan, var­hai­sai­kui­seen. Il­lal­la ovi­kel­lo soi, ja te so­lah­dit­te au­rin­gon kuu­mot­ta­maan asun­toon kuin an­nos vii­le­ää il­maa.

Etei­ses­sä kai­kil­le kuu­lui hy­vää, lä­hin­nä töi­tä ja joku has­su sat­tu­mus. Pe­rem­mäl­lä kuun­te­le­vat kor­vat tart­tui­vat rii­su­tum­piin sa­noi­hin. Loh­du­tuk­sen tuok­su tul­vah­ti kuin joku oli­si huis­kaut­ta­nut pal­jaa­seen ik­ku­naan ruu­dul­li­set ver­hot ja ra­ot­ta­nut lei­vi­nuu­nin luuk­kua: Lap­set, tämä lei­pä ei lopu. Elo­au­rin­gon las­ket­tua puis­te­lim­me yö­hön nel­jää pu­nais­ta tyy­nyä. Mai­se­ma jo­hon pöly las­keu­tui oli mus­ta, pil­ku­tet­tu, katu al­haal­la lam­pun­kel­tai­nen.

Oma teh­tä­vä ja paik­ka ei­vät ai­na näyt­täy­dy kirk­kai­na. Mi­nun­kin on täy­ty­nyt miet­tiä kei­no­ja jat­kaa. Työ ei ole vie­lä tuot­ta­nut suur­ta he­del­mää, mut­ta olen kir­jan­nut ylei­sen lain: Mitä lu­jem­min työn­näm­me ovia kiin­ni, sitä enem­män tar­vit­sem­me sel­lai­sia kei­nu­tuo­lin­kau­nis­ta­jia ja il­man­rai­kas­ta­jia, joi­ta tä­nään sain huo­nee­see­ni.

Tu­le­vaa tal­vea var­ten ajat­te­lin ope­tel­la ovi­pön­kän lait­ta­mis­ta niin, et­tei tuu­li pai­nai­si kiin­ni. Os­tin kuu­si li­sä­jak­ka­raa­kin niil­le pit­kä­koi­pi­sil­le, joi­den raa­jat ei­vät tai­vu in­ti­aa­ni-is­tun­taan. Sain myös pe­rin­nök­si kah­vin­keit­ti­men. On kuu­lem­ma ih­mi­siä, jot­ka ren­tou­tu­vat pa­rem­min, kun saa­vat se­koit­taa lu­si­kal­la ku­pil­lis­ta mus­taa nes­tet­tä. Muu tus­kin on kiin­ni ma­te­ri­as­ta; va­lon tun­tu tu­lee kah­des­ta ja kol­mes­ta, jot­ka tu­le­vat yh­del­le kool­le. Ja se tun­tu jää pit­käk­si ai­kaa.

Al­haal­la ka­dul­la ää­net so­kel­ta­vat il­ta­yön kau­pun­ki­ka­ko­fo­ni­aa. Mikä rau­ha tääl­lä kol­man­nes­sa ker­rok­ses­sa tä­nään.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys