JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vieraana täällä

22.10.2015 7.04

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151022070400

Ei jak­sa­nut läh­teä rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Ava­sin net­ti­seu­rat; Ou­lus­ta tuli. Se­koi­tin pan­nu­kak­ku­tai­ki­nan, kun kuun­te­lin. Oli ol­lut sel­lai­nen päi­vä: tun­nus­ta­mis­päi­vä. Huo­nos­ti olin tun­nus­ta­nut. Ih­mi­syy­den ja jär­jen läpi kat­so­nut vää­ris­sä koh­dis­sa.

Seu­ra­sin mi­ten se nou­si uu­nis­sa, yh­den hen­gen pan­nu­kak­ku. Hi­taas­ti mie­leen avau­tui ti­lo­ja lau­seil­le. Kuu­lin, mi­ten pu­hu­ja sa­noi, et­tä vaik­ka oli­si huo­no, ihan vä­häl­lä jak­saa­ko it­se­kään aja­tel­la niin kuin suus­ta tu­lee, niin sil­ti saa us­koa. Avau­tui it­kua. Olin ihan oi­ke­as­sa pai­kas­sa sii­nä, en­kä yh­tään yk­sin, vaik­ka olin niin kau­ka­na.

…

Opin­to­ni ovat ajat­te­le­maan opet­ta­via opin­to­ja. Pie­nis­sä ryh­mis­sä kes­kus­tel­les­sam­me tu­lem­me vä­ki­sin­kin lä­hel­le toi­si­am­me. Avau­tuu maa­il­man­ku­via, jois­sa olen vie­ras ja ou­to, vai­ti ja ää­neen, tah­to­mat­ta­ni­kin. Va­paa-ajal­la tar­jol­la on rai­tis­ta­kin te­ke­mis­tä. Me­nen kut­sut­tu­na mu­kaan. En ha­lua sy­ven­tää kui­lua.

Muu­ta­man vii­kon jäl­keen py­säh­dyn ih­met­te­le­mään, mik­si löy­dän kun­ni­oit­ta­vim­man to­ve­ruu­den sä­ve­len juu­ri nii­den hie­man mar­gi­naa­li­sem­pien ta­paus­ten kans­sa: Jol­la­kin ei ole kos­kaan ol­lut yh­tä ko­tia; hän on kul­ke­nut pai­kas­ta paik­kaan ja jää­nyt juu­ret­to­mak­si. Jon­kun miel­tä ja ruu­mis­ta on sär­jet­ty. Joku tu­lee kau­kaa. Joku on op­pi­nut sul­keu­tu­maan. Sit­ten ta­ju­an: mei­tä yh­dis­tää vie­rau­den ko­ke­mus. Olem­me kas­va­neet si­vus­sa tai eri lail­la kes­kel­lä kuin suu­rin osa muis­ta. Jo­kai­nen meis­tä on jou­tu­nut poh­ti­maan elä­män­sä pe­rus­taa. Olem­me eri lail­la toi­sia.

…

Syys­kuus­sa kau­pun­ki ku­tis­tuu, kun pol­ku­pyö­rä­ni va­ras­te­taan, taas. Olen jo vä­hän tot­tu­nut sii­hen, et­tei­vät esi­neet pysy. Pu­hun it­sel­le­ni kär­si­väl­li­syys­lau­sei­ta ja ha­keu­dun uu­den kul­ku­vä­li­neen toi­vos­sa po­lii­sin löy­tö­ta­va­ra­huu­to­kaup­paan. Maa­han­muut­ta­jia ase­man nur­kil­la nau­rat­taa, kun sei­son etu­ri­vis­sä kar­he­a­kä­tis­ten mies­ten kes­kel­lä ja huu­dan jo­kais­ta kun­nos­tet­ta­vaa ro­mua. Kun lo­pul­ta saan mie­lei­se­ni, he ta­put­ta­vat kä­si­ään. Os­tan kak­si ras­kas­ta luk­koa ja toi­von maa­il­maa, jos­sa ei pyö­rän­luk­ko­ja tar­vit­tai­si.

Seu­raa­val­la vii­kol­la kurs­si­to­ve­ri­ni pa­hoin­pi­del­lään ko­ti­mat­kal­la har­ras­tuk­ses­ta ja hei­te­tään Au­ra­jo­keen. Siel­tä hän nou­see. Maa­nan­tai­na mus­tel­mai­sis­ta kas­vois­ta kat­so­vat kirk­kaat, va­ka­vat sil­mät. Po­lii­si ju­tut­taa uh­ria use­am­paan ker­taan. Mei­tä mui­ta­kin pu­hu­tut­taa koko maa­il­ma. Pu­hun ja kuun­te­len. On suo­jel­tu olo.

…

On sel­lai­nen­kin olo, et­tä tämä ar­jen mai­se­ma on hyvä. Omat ar­vot kir­kas­tu­vat, kun jou­dun joka päi­vä to­te­a­maan: ei täs­tä yk­sin mi­tään tule. Tar­vit­sen enem­män ar­moa kuin siel­lä, mis­sä pu­huin vain kal­tais­te­ni kans­sa. Toi­von, et­tä kas­vo­ni säi­ly­vät tut­tui­na Sii­o­nis­sa.

Viik­koa ryt­mit­tää myös kes­ki­viik­koi­sin pos­ti­luu­kus­ta pu­to­a­va leh­ti, jon­ka si­vuil­la pu­huu tut­tu ää­ni. Kämp­pis sen muis­ti ti­la­ta. Mi­nul­la on us­ko­vai­nen kämp­pis.

Mi­nul­la on niin pal­jon hy­vää.

lot­ta.lai­ti­nen@hot­mail.com

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys