JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Varttitunteja kampuksella

16.11.2014 6.49

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141116064900

Mar­ras­kuun ho­pei­nen valo tul­vii kam­pus­kir­jas­ton kat­toik­ku­nois­ta. Is­tun soh­van­kaar­tees­sa leh­ti­hyl­lyn var­jos­sa lu­ke­mas­sa päi­vän uu­ti­sia (ja ei­li­sen ja sun­nun­tain) vain kos­ka on niin hyvä ol­la hil­jaa suu­res­sa ti­las­sa ja kuun­nel­la kir­jo­jen yl­le ku­mar­tu­nei­den ih­mis­ten ra­pi­naa.

Soh­vien ym­pä­ri kul­kee tu­tuk­si tul­lei­ta, jot­ka vii­py­vät het­ken sa­mas­sa var­jo­kos­sa, tu­le­vat ja me­ne­vät. Joku säi­käyt­tää las­ke­mal­la kä­det ol­ka­päil­le:

– Vai tä­nään­kin opis­kel­laan print­ti­me­di­aa. Läh­det­kö syö­mään?

Kam­pus­ra­vin­to­las­ta saa kah­del­la eu­rol­la opis­ke­li­ja­tu­et­tua ra­ta­tou­il­lea ja läm­min­tä lei­pää. Jo­not ovat hy­vän­tuu­li­sia ja po­ri­se­vat opis­ke­lu­a­lan pal­jas­ta­vaa jar­go­nia. Ik­ku­nan­vie­rus­pöy­tien yl­le kaar­tuu kup­lia, joi­den si­sä­puo­lel­le jää­vät vain kä­sien tiu­kat puus­kat ja eloi­sat tuu­li­myl­ly­kaa­ret. Ym­pä­ril­le ke­riy­tyy pu­hee­nai­hei­ta: ar­kis­ta ham­mas­sär­kyä, se­mi­naa­ri­huol­ta ja syk­leit­täin tois­tu­via maa­il­man­sy­lei­ly­jä – haa­lis­tu­vaa uu­tuu­den­vie­hä­tys­tä, lu­je­ne­vaa luot­ta­mus­ta. Har­voin pöy­tä­seu­rue huo­maa las­kea vart­ti­tun­te­ja.

Kun kup­la­kes­kus­te­lu ku­rot­taa kam­puk­sen ul­ko­puo­li­seen elä­mään, me­nee us­kon­tun­nus­ta­mi­sek­si. Aras­tut­taa ai­na, sil­lä kam­puk­sen kie­li on ra­jat­to­man yk­si­lön ja rii­su­tun jär­jen kiel­tä, ei­kä tätä voi ker­toa sil­lä kie­lel­lä. Se­li­tän, mi­ten Hen­gen he­del­mä­nä kyp­syy halu teh­dä va­lin­to­ja niin, et­tei va­hin­goit­tai­si hau­ras­ta us­koa. Vas­taa­not­to on hil­li­tyn ute­li­as­ta. Joku hät­käh­tää avi­o­liit­to­kä­si­tys­tä­ni: tuo­han suo­je­lee elä­mää.

Lu­en­nol­la piir­rän edes­sä is­tu­vien si­lu­et­te­ja ja kir­joi­tan nii­hin lu­en­noit­si­jan sa­no­ja: ver­kos­to, hap­ti­suus, es­sen­tia. Yri­tän osi­tel­la ko­ko­nai­suu­det mi­nul­le so­pi­viin pa­loi­hin, sum­maan ja ar­vo­tan. Ha­lu­an erot­taa it­sei­sar­voi­sen vä­li­neel­li­ses­tä, tart­tua ja luo­vut­taa, ede­tä ja pa­kit­taa. En tie­dä ha­lu­an­ko ol­la ob­jek­tii­vi­nen. Muu­ta­man ker­ran is­tun ama­nu­ens­sin huo­nees­sa ja it­ken, et­tä en tie­dä.

Joka aa­mu ra­vis­te­len kam­pus­ra­ken­nus­ten por­tais­sa sil­mä­la­seis­ta sa­teen vii­rut pois ja pää­tän saa­da jo­tain ai­kaan. Ja ai­ka usein vie­lä het­keä en­nen kir­jas­ton sul­keu­tu­mis­ta is­tun jon­kun kans­sa nau­la­koi­den al­la ja­ka­mas­sa kau­ra­pa­tuk­kaa ja miet­ti­mäs­sä siu­naa­ko Ju­ma­la saa­mat­to­mi­a­kin. Kyl­lä siu­naa, koko elä­mää. Hi­tai­ta­kin ai­ko­ja.

”Ja juu­ri sil­loin kun ei ole ope­tel­tu mi­tään, on kek­sit­ty omat var­paat ja opit­tu äkis­ti len­tä­mään.” – Tit­ta­ma­ri Mart­ti­nen

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
8.11.2024

Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti. Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan. Ps. 75:3–4

Viikon kysymys