JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Matkalla, yhdessä ja erillään

14.6.2016 8.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160614083400

Alus­sa ei ole abst­rak­ti­oi­ta. Vain mai­se­mal­li­nen vet­tä ja ho­ri­sont­ti, jo­hon las­ke­va au­rin­ko kai­vaa kuo­pan. Me nel­jä ja iti­koi­ta, nuor­ten hir­vien hä­kel­ty­nei­tä jäl­kiä ran­nas­sa.

Sit­ten me läh­dem­me mat­kaan. Kau­pun­ki. Kau­pun­ki, kau­pun­ki.

Aa­mu­va­loa hiuk­sil­la. Il­ta­va­loa puis­sa. Yö­va­loa, por­tai­ta, kah­vo­ja. Päi­vä­va­los­sa si­ris­tyy ja te­rä­vöi­tyy. Ih­mi­nen, ih­mi­siä, ih­mi­set ovat tois­ten ja mi­nun ja ei-ke­nen­kään.

Vaih­tu­vis­sa ky­lä­pai­kois­sa eri no­peuk­sil­la kim­poi­lee. Vä­lil­lä jää­tyy aset­te­le­maan il­mei­tään, kun ne ei­vät jär­jes­ty it­ses­tään. Useim­mi­ten unoh­taa et­tä il­mei­tä on, on vaan.

Löy­tyy tur­val­li­sia yö­si­jo­ja ol­la saa­mat­ta un­ta. Kip­ris­ty­neen sy­dä­men ym­pä­ril­tä py­säh­tyy koko maa­il­ma. Luot­ta­mus on huo­neen ko­koi­nen, tyy­ty­mi­nen ta­lon. Mui­den uni­hen­gi­tys ta­sais­ta.

Mei­tä on nel­jä mat­kal­la.

Kei­te­tään tran­gi­al­la pe­ko­ni­kas­ti­ket­ta, poi­mi­taan kel­tai­sia kuk­kia ja tis­ka­taan huol­to­a­se­man ves­sas­sa. Eh­di­tään seu­roi­hin.

Kul­je­taan, meri liik­kuu nä­kö­ken­täs­sä. Ri­pus­tau­du­taan pui­hin, syö­dään suo­raan pan­nus­ta kau­hal­la, vaik­ka on lu­si­kal­la an­net­tu. Le­vää ha­jo­aa ran­nan tis­ki­ve­teen.

Mat­kal­la­kin meis­sä on kiin­ni ko­te­ja ja ta­po­ja ja as­te­vaih­te­lui­ta. Mi­ten suh­tau­du­taan vie­rai­siin, ra­haan ja kel­loon. Mi­ten ote­taan apua vas­taan. Mi­ten ol­laan eri miel­tä, mi­ten vai­e­taan. Mi­ten hei­te­tään her­jaa, mi­ten hel­li­te­tään.

Ei ole help­po ym­mär­tää tois­ta näin lä­hel­tä. Etääm­pää, sa­tun­nai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa on pois­pää­sy. Täs­sä oli­si hy­väk­syt­tä­vä, kes­tet­tä­vä, koh­dat­ta­va.

Seu­raa­val­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä ei mah­du­ta penk­kiin, et­si­tään paik­ka sei­nän vie­res­tä. äs­kei­nen tur­me­lus syk­kii etäi­syy­te­nä vä­lil­lä. Lop­pu­lau­lun koh­dal­la on otet­ta­va kä­des­tä kiin­ni: Vie­lä­kö?

Seit­se­män­kym­men­tä ker­taa seit­se­män. Ker­taa seit­se­män. Joka päi­vä.

Au­ton mat­ka­mit­ta­ri pyö­räh­tää ym­pä­ri. Ko­la­roi­daan vä­hän, soi­tel­laan isäl­le ja va­kuu­tu­syh­ti­öön. Os­te­taan pa­ket­ti päh­ki­nä­jää­te­löä ja syö­dään muo­vi­lu­si­koil­la val­ta­tien var­res­sa. Unoh­de­taan kuk­ka­ro sa­to­jen ki­lo­met­rien pää­hän.

Nau­rat­tai­si, jol­lei it­ket­täi­si. It­ket­täi­si, jol­lei nau­rat­tai­si.

Et­si­tään yöl­lä kaup­paa tai dyyk­ki­paik­kaa, mut­ta löy­de­tään vain kak­si tun­tia kyl­mä­a­se­mia. Vii­mein Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta löy­tyy ju­gurt­tia ja ruis­lei­pää. Kat­sel­laan vai­to­nai­si­na Tuo­mi­o­kir­kon por­tail­ta ohi ko­li­se­via ra­ti­koi­ta. Mitä teil­le oi­ke­as­taan kuu­luu?

Kul­je­taan. No­jaan ik­ku­naan, oven­pie­leen, ol­ka­pää­hän. Ra­kas­tan van­has­ti ja uu­des­ti. Sa­non hel­pos­ti ja vai­ke­as­ti ja olen sa­no­mat­ta, ker­ran­kin, ai­na­kin sen yh­den ker­ran, kun ka­ve­ri tök­kää: Täs­sä koh­den vai­ti.

Hä­pe­äl­li­sim­män taa­kan, ki­peim­män haa­veen koh­dal­la ta­ju­taan ol­la nau­ra­mat­ta. Asi­at ovat omia. Asi­at ovat yh­tei­siä. Au­rin­gon al­la ei uut­ta tä­nään­kään, hiuk­sil­la si­lit­tä­vä käsi.

Lo­pul­ta läh­te­mi­nen, kul­ke­mi­nen ja pa­laa­mi­nen ovat sa­maa kes­ke­ne­räi­syy­den ja epä­var­muu­den sie­tä­mis­tä. Täl­lai­sia ih­mi­siä täs­sä. Elä­tään ku­kin si­säl­tä­päin omaa savi-ih­mi­syyt­täm­me ja sie­luih­mi­syyt­täm­me. Tar­vi­taan, tun­ne­taan, ote­taan vä­li­mat­ko­ja ja ai­kam­me. Jos ol­tais odo­tuk­set­ta, otet­tais an­net­tu­na.

Ero­a­mis­pai­kal­la la­ji­tel­laan au­toon rä­jäh­tä­nyt ta­va­ra­pal­jous nel­jään ka­saan. Sit­ten kat­so­taan ruo­hoa. Vie­lä on tun­te­mi­sia, sa­no­ja vä­hem­män.

– Piti ol­la täm­mö­nen reis­su.

– Piti.

Ja ne me­ne­vät. Kat­so­vat nä­tis­ti, ir­vis­tä­vät äk­kiä pääl­le, et­tei mene lii­an hem­pi­äk­si, ja me­ne­vät.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys