JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pisaroita

20.7.2015 6.22

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150720062200

Pie­ni vie­ras maal­ta tu­lee ke­sä­ky­lään ker­ros­ta­loon. Tar­jo­an ruu­an kans­sa la­sil­li­sen ran­tai­mey­tet­tyä poh­ja­vet­tä, jäl­ki­ma­ku­na put­kis­ton tui­kea aro­mi. Vie­ras ma­kus­te­lee, ih­met­te­lee va­loa vas­ten lei­ju­via pien­hiuk­ka­sia, vil­kai­see va­ro­vas­ti jää­kaa­pin suun­taan: on­ko mai­toa?

Vet­tä. Kään­nän pul­lon ihan ylö­sa­lai­sin, jos siel­tä vie­lä tip­pa ir­to­ai­si. On hel­le, vii­kon au­to­ret­ki ja ys­ki­vä il­mas­toin­ti. Päi­vä ker­ral­laan ryt­mit­tyy pe­rus­tar­pei­den eh­doil­la: juo­mis­ta, ruo­kaa, mis­sä seu­raa­va ves­sa? Het­ken oi­val­luk­sis­ta py­säy­täm­me ja su­kel­lam­me si­sä­ve­siin, joi­den mus­tuus hul­mah­taa, sul­kee vii­len­tä­vään sy­liin­sä.

Tei­den var­sil­la aal­toi­lee mul­lan ja pais­teen vä­lis­sä kas­va­nut­ta sy­vää ruo­hoa sil­män kan­ta­mat­to­miin. Yö­su­mu si­rot­tuu vaat­teil­le, kun kah­laam­me trak­to­rin ren­kaan jäl­keä kes­kel­le pel­toa. Leh­tien kar­hea nuk­ka, kä­heä ha­vah­dus. Kun kyy­kis­tyy, kuu­lee ko­hi­nan. Var­sis­sa vir­taa elä­män eh­ty­mä­tön lii­ke. Vet­tä.

Meri lyö met­ri met­ril­tä lä­hem­mäs, ai­vas­te­lee kas­voil­lem­me. Liu­kas­te­lem­me niin alas le­vän­ki­mal­tei­sia ki­viä kuin us­kal­lam­me ja las­kem­me pul­lon aal­lon har­jal­le. Se tem­pau­tuu ja vie kää­ri­tyn kir­jeen mu­ka­naan. Kuka mei­tä kuu­lee tä­män pau­hi­nan lä­vit­se? Joko huo­men­na ka­las­ta­jan ai­ros­sa ko­lah­taa?

Vet­tä. Se väis­tyy al­tam­me, ko­hah­te­lee, se on sy­vää – tuu­li yl­lä kor­ke­aa ja ta­sais­ta, myö­täis­tä pie­nen ve­neen vir­si­kir­jal­le ava­tuil­le pur­jeil­le. Pe­rä­si­men var­si kä­te­ni al­la tot­te­lee tun­nus­te­le­via liik­kei­tä­ni, ja mi­nus­sa kuo­huu myk­kää, kris­tal­lin­kir­kas­ta iloa: minä opin sen! Ja hur­ja haa­ve: elää, elää näin, kah­den suu­ren vä­lil­lä, pärs­kei­tä pos­ki­päil­lä.

Jo­han­nek­sen juh­lan aa­mu­na las­keu­dun ran­taan ham­mas­pe­sul­le. Yö­me­kon hel­mat sär­ke­vät pei­li­tyy­nen, kun koi­tan ja­lal­la, vie­lä­kö kals­kah­taa kyl­mäl­tä. Etääm­pä­nä ki­vil­lä toi­sia, yh­tä hil­jaa, kuun­te­le­mas­sa luon­non saar­naa, sa­maa kuin Jor­da­nil­la. Kau­hon kou­ral­la huuh­te­lu­vet­tä ja hu­mus­ta. Vesi jää kar­pa­loi­maan hius­suor­tu­vien lat­voi­hin, ti­pah­te­lee laa­je­ne­vik­si ym­py­röik­si ve­teen.

Sitä sa­maa ve­den­kal­voa kirk­kaim­mat sil­mät. Olen käy­nyt ko­deis­sa, jois­sa vie­ras­ta­kin on kat­sot­tu ta­val­la, joka ko­hot­taa ih­mi­ses­sä hy­vää. Su­kel­let­tu, sy­vä­luo­dat­tu, sil­ti hy­väk­syt­ty. Läh­te­mi­set niil­tä pi­hoil­ta tänä ke­sä­nä ve­si­ra­jas­sa, läi­käh­tä­mäi­sil­lään yli. On hel­pom­pi kään­tää pää no­pe­as­ti pois.

Tämä elä­mä täs­sä. Ei se kul­je eteen tai taak­se, se le­vi­ää ren­kai­na, hauk­koo, hyö­kyy ja hu­mah­taa, se pirs­kot­tuu, se pi­sa­roi. Vä­rei­lyn tun­tu voi­mis­tuu, etään­tyy – ja koh­ta, koh­ta se on ai­van ty­ven taas.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys