JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hyvästä kosketuksesta

17.5.2016 7.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160517073000

Opin, et­ten voi kaa­pa­ta tuo­ta yh­tä heti ovel­ta sy­liin. Se on hi­taam­min läm­pi­ä­vä. Se pi­tää ke­syt­tää, an­taa sen omaan tah­tiin­sa tul­la met­ri met­ril­tä lä­hem­mäs tö­kit­tä­väk­si ja pör­rö­tet­tä­väk­si, ja sit­ten lei­kin var­jol­la pui­ja­ta sii­tä oma ki­kat­ta­va peu­hu­ka­ve­ri ja tök­ki­mis­ve­li.

Mel­ko iso­a­kin vel­jeä kun­ni­oi­tan sil­lä, et­ten ru­tis­ta vä­ki­sin, vaik­ka pit­käs­tä ai­kaa näh­dään. Sa­non Ju­ma­lan ter­ve, ei­kä se kään­nä pää­tä pois. Kat­soo reh­dis­ti koh­ti, on kä­den­pu­ris­tuk­sen ajan läs­nä en­nen kuin taas ka­to­aa omiin maa­il­moi­hin­sa.

Pie­nim­pien kans­sa meil­lä on ihan omat lei­kit. Minä olen van­ki­la. Ne ki­pu­a­vat jo­kai­nen vuo­rol­laan sy­liin ja yrit­tä­vät sit­ten rä­pis­tel­lä ru­tis­tuk­ses­ta pois. Ne ihan ki­saa­vat, kuka pää­see seu­raa­vak­si van­ki­laan. Toi­ses­sa lei­kis­sä kei­nu­taan li­mit­täin ja lo­mit­tain ka­sas­sa riip­pu­ma­tos­sa ja lau­le­taan epä­sä­ve­lel­lä: ”älä sure mi­tään, tule her­nee­seen, tä­hän vie­rel­le­ni pal­koon vih­re­ään – –.”

Olen miet­ti­nyt kos­ke­tus­ta. Ai­koi­na­ni seu­ra­sin, kuin­ka äi­ti vai­pan­vaih­don yh­tey­des­sä si­ve­li vas­ta­syn­ty­nyt­tä rau­hal­li­ses­ti pää­la­el­ta var­paan­ni­pu­koi­hin. Op­pii ke­hon ra­jat, muis­tan pe­rus­te­lun. Niin mei­tä mui­ta­kin on kuu­lem­ma si­li­tel­ty.

Toi­nen tär­keä kos­ke­tuk­sen muo­to lap­se­na oli, kun isä hie­roi kas­vu­ki­pui­sia jal­ko­ja. Kipu oli to­del­lis­ta 5–10-vuo­ti­aan jo­mot­ta­vaa il­ta­ki­pua, jota hie­ro­mi­nen ja kau­ra­pus­sin läm­pö hel­pot­ti­vat. Jos­kus pyy­si hie­ro­maan, vaik­kei edes jo­mot­ta­nut. Oli niin mu­ka­vaa hö­pis­tä sii­nä het­ki yh­des­sä.

Syli ja lä­hei­syys ovat lap­sen ter­veel­le ke­hi­tyk­sel­le vält­tä­mät­tö­miä. Toi­voi­si­kin, et­tei yh­den­kään lap­sen ja tä­män lä­heis­ten vä­li­sel­le luon­nol­li­sel­le hoi­va- ja leik­ki­kos­ke­tuk­sel­le tu­li­si tur­hia es­tei­tä. Ai­kui­nen­kin voi sii­nä sa­mal­la tan­ka­ta hel­lyys­va­ras­to­aan täy­teen. Il­mai­see­han jo New­to­nin kol­mas la­ki­kin, et­tei hen­ki­lö voi kos­ket­taa tois­ta tu­le­mat­ta it­se kos­ke­te­tuk­si.

Lap­si on luon­te­va kos­ke­tuk­sen ja­ka­ja ja saa­ja. Ris­ti­rii­tai­sem­pi ai­he us­ko­vais­ten jos­kus pi­dät­ty­väi­ses­sä ja suo­je­le­vas­sa­kin kos­ke­tus­kult­tuu­ris­sa on ai­kuis­ten tai nuor­ten vä­li­nen luon­te­va kos­ket­ta­mi­nen. Eten­kin mo­nen yk­sin asu­van ai­kui­sen olen kuul­lut poh­ti­van it­se­ään ym­pä­röi­vää kos­ke­tus­tyh­ji­ö­tä. Toki per­heel­li­nen­kin voi ko­kea sa­moin, jos luot­ta­vai­nen lä­hel­le­tu­lo on per­hees­sä syys­tä tai toi­ses­ta vai­ke­aa.

On­nek­si kaik­kea kos­ke­tus­ta ei tar­vit­se ei­kä saa tul­ki­ta vä­rit­ty­nees­ti. Ai­kui­nen­kin tar­vit­see hy­vää ei-sek­su­aa­lis­ta kos­ke­tus­ta.

Hyvä kos­ke­tus ei tun­kei­le. Hyvä kos­ke­tus kun­ni­oit­taa toi­sen ra­jo­ja. Hyvä kos­ke­tus on vil­pi­tön. Hy­väl­lä kos­ke­tuk­sel­la voi loh­dut­taa, kan­nus­taa, il­mais­ta kii­tol­li­suut­ta, on­nen­toi­vo­tus­ta tai to­ve­ruut­ta. Hyvä kos­ke­tus voi ol­la sitä, et­tä il­lan vii­le­tes­sä is­tu­taan kyl­ki kyl­jes­sä nuo­ti­on ym­pä­ril­lä läm­mit­te­le­mäs­sä. Hy­vää kos­ke­tus­ta voi ol­la se, kun leik­kaa ka­ve­rin hiuk­set tai osoit­taa tu­tul­la eleel­lä ja­et­tua iloa voit­toi­san jouk­ku­e­pe­lin jäl­keen.

Per­heis­sä ja per­hei­den ul­ko­puo­lel­la saat­taa ol­la sel­lais­ta­kin kos­ke­tus­ta, joka on toi­sen ih­mi­sen ra­jo­ja louk­kaa­vaa, vä­ki­val­tais­ta tai vää­räl­lä ta­val­la sek­su­aa­lis­ta. Va­ka­vis­sa ti­lan­teis­sa on ha­et­ta­va apua. Esi­mer­kik­si kaik­ki lap­sen ruu­mil­li­nen ku­ri­tus on kiel­let­ty Suo­men lais­sa.

Eri­lai­sis­sa ih­mis­suh­teis­sam­me on pal­jon ar­vo­kas­ta, jon­ka suo­je­le­mi­nen vaa­tii it­se­hil­lin­tää ja hie­no­tun­tei­suut­ta. On tun­nus­tel­ta­va, mil­lai­nen kos­ke­tus so­pii mi­hin­kin ti­lan­tee­seen, et­tä kun­ni­oit­tai­si tois­ta, vält­tyi­si tur­hil­ta vää­rin­kä­si­tyk­sil­tä ja et­tä säi­lyi­si puh­das oma­tun­to.

Ai­na­kin yk­si kos­ke­tuk­sen muo­to kui­ten­kin toi­mii liki kai­kis­sa ih­mis­suh­teis­sa ja ti­lan­teis­sa (pait­si ken­ties ko­vin fluns­sai­se­na ja tie­tyis­sä so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­lan yk­si­köis­sä). Tar­koi­tan kät­te­lyä. Se on koh­taa­mis­ten ja ero­a­mis­ten hyvä, neut­raa­li kos­ke­tus. Sii­nä voi kat­soa tois­ta sil­miin ja sil­lä ta­voin kos­ket­taa sa­mal­la jo­tain ihoa sy­vem­pää. Kä­tel­lään jat­kos­sa­kin, joo­ko?

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys